Tutkimusaiheeni vaihtui sittenkin!

Koskaan ei pitäisi olla liian varma siitä, että jotain ei tule tapahtumaan, niin kuin tuo tuttu sanontakin toteaa, että ”älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa!” Olin jo varma, että tutkimusaiheeni ei muuttuisi, ja esittelinkin kiusaamistutukimustani tässä blogissa. Toisin kuitenkin kävi, ja noin kolmen viikon ajan olen työstänyt uutta aihetta. Nyt olen puolessa välissä aineiston keruuta. Ehkä nyt voisin  ”nuolaista”, että tutkimusaiheeni ei muutu, koska jos nyt ”tipahtaisi”, niin tämän tutkimuksen ja kurssin suorittaminen siirtyisi vuodella eteenpäin.

 

Monikulttuurisuustutkimuksen mielenkiintoisuudesta huolimatta en onnistunut ylittämään siihen liittyviä haasteita

Oikeastaan tutkimusaiheeni on vaihtunut nyt jo kahdesti. Alunperin valitsemani kiusaamistutkimuksen näkökulma oli monikulttuurissävytteinen. Monikulttuurisuustutkimus olisi sellaista, joka motivoisi minua todella paljon. Tämä tutkimusaihe kariutui kuitenkin siihen, että olisin joutunut työstämään teoreettisen pohjan niin monikulttuurisuuden kuin kiusaamisenkin näkökulmista. Tuntui, ettei resurssini riittäneet siihen. Jos minulla olisi ammattitaitoa tutkimustiedon hakemisessa, työstämisessä sekä tarpeellisen ja tarpeettoman tideon valikoinnissa, olisi tuokin aihe ollut varmaan ihan mahdollinen. Tarpeeksi kattavan, mutta mahdollisimman suppean työn tekeminen on haastavaa. Kandi on kuitenkin vain n. 30 sivua ja minun taidoilla kahden eri aihealueen yhdistäminen tähän työhön ei nyt onnistunut.

 

Pelkkä kiusaamistutkimus ei motivoinut eikä saanut muotoaan pitkän työstämisenkään jälkeen

Monikulttuurisuusnäkökulma jäi siis pois ja ajattelin, että tutkin sitten jotain pelkkään kiusaamiseen liittyvää. En kuitenkaan löytänyt näkökulmaa, joka olisi motivoinut minua. Istuin reilun kuukauden mittaisen jakson aikana monena päivänä viikossa kahdeksan tuntia koneella. Luin tutkimuksia tutkimuksien perään, enkä saanut lausettakaan kirjoitettua. Olin suunnitellut tekeväni määrällistä tutkimusta ja hankkivani aineiston kyselylomakkeella, jonka lähettäisin opettajille sähköpostitse. Tämä metodi tuntui haastavalta, koska pelkäsin, että opettajat eivät jaksa tai ehdi vastata kyselyihin muilta kiireiltään. Näin ollen paine vaihtaa tutkimusaihetta kasvoi edelleen.

 

Uusi ovi uuteen tutkimukseen avauti onnekseni

Aiheen vaihtamista viivytti se, etten uskonut ajan riittävän. Vaikka kiusaamistutkimukseni oli todella hahmottumaton, olin luonut jo jotain suuntaa. Uuteen aiheeseen minulla ei olisi ollut yhtään mitään. Kuitenkin muutaman oikean henkilön kanssa käydyn keskustelun jälkeen tutkimusaihe, johon voisin vahtaa, selkeytyi täysin. Minulle tarjoitui mahdollisuus tehdä laadullinen tapaustutkimus eräässä yhteisössä. Aihe tuntui heti itselleni mielenkiintoiselta ja motivoivalta. Lisäksi helpotuksen tunnetta toi, ettei tarvitsisi stressata aineiston saamisesta, ja haastattelu tutkimusmetodina oli minulle jo ennestään tutumpi kuin kysely.

 

Vammaistutkimus on toinen mielenkiintoinen tutkimusalue, joka motivoi ja kiinnostaa minua

Tutkimusaiheeni koskee nuoria, joilla on jokin liinkuntarajoitteinen vamma. Tutkimusongelman näkökulma tarkentuu tutkimani yhteisön toiminnan kautta heille mahdollistuvaan vertaistukeen. Minulla oli reilu kaksi viikkoa aikaa saada tehtyä tutkimussuunnitelma, mikä tarkoitti aiempaan aiheeseen liittyvään tutkimusteoriaan tutustumista. Aiempi tutkimus luo pohjaa tutkimusongelmille, tutkimuksen näkökulmalle ja haastattelurungolle. Vietin pitkiä päiviä tutkimustyön parissa yliopistolla, mutta tuntui hyvältä, että sai aikaiseksi jotain. Pää ei ollut enää tyhjää täynnä, eikä tekemäni työ tuntunut ajan tuhlaukselta.

Tutkimustyössä olennaista on näköjään se, että aihe on sellainen, mikä kiinnostaa itseään!