Mitä mietin kun valo lisääntyy

On kovin mieltä keventävää, kun aamulla sulkiessani ulko-oven on jo valoisaa. Kello näyttää vasta vähän vaille seitsemää, mutta ilma on leuto ja taivas kirkas. Olen maailman ärsyttävin kevään hehkuttaja, enkä suostu enää edes ajattelemaan lupailtua takatalvea. Olen jo kuihduttanut ensimmäiset narsissit ikkunalaudalle.

Kuuntelen jatkuvasti klassista ja Yonan Kevät fiilistä, seisahdellen aina auringonsäteiden lämmitettäväksi, kun ne pilkahtavat esiin. Junat ovat aikataulussa ja kengät pysyvät kuivina. Ihmiset hymyilevät ja ilma tuoksuukin erilaiselta. Kuinka tästä voisi edes olla nauttimatta?

Viimeiseen viikkoon on mahtunut paljon. Osoitimme lukuisten muiden opiskelijoiden kanssa mieltämme viime keskiviikkona. Senaatintori kaikui, kun lähetimme terveisiämme valtioneuvoston linnaan. Huusin ääneni käheäksi, ja vietin lopun päivää mahtavien opiskelutovereideni kanssa. Loppuviikko menikin kirjoittaessa, joskin ehdin silti lauantaina piipahtaa Hakaniemessä hämmästelemässä entistä suurempaa mielenosoitusta ja kuuntelemassa Jaakko Hämeen-Anttilan puheenvuoron. Elämme todellakin jännittäviä aikoja.

Sunnuntaina kiipesin Munkkiniemessä kalliolle, kompastelin metsikössä ja hämmästelin sulavaa luontoa. Kun on jatkuva kiire ja pikkuinen pohojosenikävä, tuntuu helpottavalta päästä hetkeksi pois kantakaupungista. Lopun päivää kirjoitin taas verkostoanalyysia ja esseetä rasismin historiasta. Olen suorittamassa juuri nyt jälkimmäisestä verkkokurssia. Yhdessä kaiken muun kalenteriini eksyneen kanssa se on aika työllistävä kurssi, mutta mielenkiintoisuutensa vuoksi minun oli pakko ilmoittautua. Olen myös pohtinut monikulttuurisuuden sivuaineopintoja, joten tämä on hyvä tilaisuus päästä vilkuilemaan opintokokonaisuutta jo ennakkoon. Verkkokurssi koostuu lukupaketeista, sekä viikoittaisista kirjoitus- ja keskustelutehtävistä.

Olen muutenkin pohdiskellut mahdollisia sivuaineopintoja, noin ensi syksyä ajatellen. Siellä olisi tilaa jollekin uudelle. Monikulttuurisuuden ohella minua kiinnostavat esimerkiksi yleisen historian, luovan kirjoittamisen, kestävän kehityksen sekä ympäristötieteen opinnot. Noin nyt muutaman mainitakseni… Minulla on vaikeuksia vetää rajoja innostukselleni, sillä yhtä aikaa pitäisi kuitenkin tehdä kandi – ja yhtä aikaa haluan valmistua suunnitelmani mukaisessa aikataulussa. Täten aivan jokaiseen edellä mainittuun ei taida aika riittää, mutta eivätköhän asiat tässä selkiydy. Kesäksi näyttää sittenkin syntyvän opiskelutauko, joten ehdin senkin aikaa mutustella ajatuksia siitä, mitä haluan seuraavana vuonna tehdä.

Nyt on edessä vielä pari kiireisempää viikkoa, jonka jälkeen alkaa rauhoittua (tuntuu kyllä, että olen lupaillut näin kotona jo pari kuukautta). Loppuun jää enää verkkokursseja, esseitä ja kirjatenttejä. Saattaapa olla, että jätän muutaman kirjatentin syksyynkin: kaikesta hätäilystä huolimatta olenkin saamassa näillä näkymin aivan riittämiin opintopisteitä. En osaa oikein sanoa, miksi kuvittelin toisin. Ensi viikolla on edessä viestinnän tentti, ja tällä viikolla aloitan vetämään valmennuskurssia täällä Helsingissä. Ensi kerralla pureudun syvemmin kyseiseen aiheeseen.

Niinpä niin. Vaikka takatalvi nyt iskisi, en ehkä ehtisi huomaamaan sitä.