Hetki aikaa hengähtää

Ah, kevät! Ja mulla huisi opiskelutahti sopivasti hellittää, niin saa nauttia auringosta ihan täysin rinnoin. Viimeisen viikon aikana opiskelupäivät on parhaimmillaan venyneet sinne kahteentoista tuntiin, ja kysymykset tunkeneet yöllä uniinkin, eli stressikertoimet on olleet mitä ilmeisimmin ihan kohtalaisella tasolla. Onneksi hommat on kivoja, niin niitä jaksaa!

Viime viikon lopulla tuli tosiaan väkerrettyä kotitenttiin vastauksia. Kolme päivää, neljä jännää kysymystä, kaksitoista sivua tekstiä vastauksissa loppujen lopuksi. Mulla oli paikoitellen aivan todella hauskaa, kun pääsin pohtimaan kiehtovia aiheita ja avaamaan sanaisen arkkuni moisia ruotimaan. ”Terrorismi on pelkokeskeisessä politiikassa noussut syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen syyksi julistaa sota, syytää huomattavia summia terrorismin vastaiseen kamppailuun ja nostaa keskustelun aiheeksi ääri-islam, joka olemassaolollaan uhkaa koko läntistä maailmaa. Länsimaihin pyrkivät pakolaiset näyttäytyvät terrorismin kauhujen jatkajina, ja turvaallisuuskysymykset ja uhkakuvat leijuvat terrorisminhehkuisina turvapaikanhakijoiden päällä.” Oikeasti, kuka nyt ei nauttisi moisten kirjoittamisesta?

Heti sen perään sai alkaa väsäillä critical reviewtä vapaavalintaisesta artikkelista enkun kurssille. Tehtävänä oli tuottaa kolme sivua akateemista tekstiä, jossa näkyy paitsi luetun artikkelin pääpointit, myös omat kannanotot. Löysin sopivasti graduaihetta läheltä liippaavan tekstin, jota lähdin sitten arvioimaan.

Oli aivan mielettömän hienoa huomata, kuinka paljon englanti on tässä yliopiston aikana kehittynyt! En ole koskaan ollut erityisen lahjakas vieraiden kielten opiskelija – tai vaihtoehtoisesti olen onnistunut välttelemään moisten opiskelua niin tehokkaasti, ettei sanasto tai kielioppi yksinkertaisesti ole jäänyt päähän. Lukion kolmannen vuoden vietin vaihdossa Englannissa, ja siitä huolimatta kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa englannista C:n. Puhe kyllä sujui, mutta muutoin melko heikkoa oli.

IMG_20160315_180143

Tällaisissa maisemissa on kyllä ilo lenkkeillä. Samaten tuo yläpalkin kuva on otettu ihan mun normaaleilta lenkkireiteiltä. Kuin kaunista voi olla!

Nyt sain yhdessä päivässä yli kaksi sivua asiatekstiä kirjoitettua – eikä se ollut edes tuskaista! Päin vastoin, jollain kierolla tavalla jopa pidin siitä. Ehkä se johtuu ihan puhtaasti siitä, että tuollaisissa tehtävissä saa ihan oikeasti nähdä oman kehityksensä. Kun on rohkeasti vaan tarttunut englanninkieliseenkin materiaaliin, tsekkaillut sanastoa ja jaksanut lukea ja kirjoittaa vaikka vaikeaa onkin ollut, niin hitto, sehän on oikeasti kannattanut! Tuskin vieläkään kirjoitan erityisen hyvää englannin kieltä, enkä varmasti puhukaan kielioppisääntöjen mukaisesti, mutta vähitellen sentään englannin kielen käyttäminen alkaa sujua melkeinpä luontevasti. Jes!

Nyt on työn alla gradun suunnittelu, tämän viikon aikana pitäisi alustava suunnitelmapaperi saada kasaan. Pikkuhiljaa se edistyykin! Seuraavana taitaa olla kuitenkin suuntana ulkoilma ja mieletön aurinkoinen kevätpäivä. On sitä pienoista rentoutumista jo kaivannutkin!