Operaatio Gradu – ja vähän toimeentulosta opiskelijana

Kämppä on ihanan siisti, pari uutta kasvia koristaa ikkunalautaa, ja tasojen järjestelyn lomassa sai vihdoin pyyhittyä taas pölytkin. Keväinen aurinko motivoi siivoamaan tuossa parisen päivää sitten, kun valo paljasti kuinka paljon kaikkea rapaa kämppään onkaan päässyt kulkeutumaan elukoiden ja ihmisten mukana. Nyt on ollut ihana nauttia avarasta, puhtaasta ja järjesteyksessä olevasta kodista.

Jokunen tunti sitten oli gradun alustavan suunnitelman palautuksen deadline. Niin siinä sitten kävi, että aiheeksi lukkiintui turvapaikanhakijat oikeudellisessa keskustelussa.

Lueskelin hivenen eduskuntakeskusteluja, kirjoitin englannin kurssille kriittisen arvion Katja Aasin pakolaisiin liittyvästä artikkelista ja seurailin tavanomaista herkemmällä korvalla median (ja puolipakotettuna myös sosiaalisen median) pakolaiskeskustelua. Kyllä mä siihen aiheeseen sitten päätin tarttua.

Mun gradu tulee näillä näkymin olevan analyysi siitä, kuinka turvapaikanhakijoista puhutaan eduskunnan ja hallituksen tasolla. Mikäli tekstin määrän rajaus antaa myöden, voisi myös hienoista media-analyysia sisällyttää tutkimukseen. Vaikuttaako media oikeudelliseen keskusteluun kovinkin paljon?

Jostain syystä huvittaa, etten tällaista mahdollisuutta tekstianalyysiin ole aikaisemmin miettinyt – mulle kieli on aivan äärimmäisen tärkeä, nautin sanoilla leikkimisestä ja tekstin analysoimisesta. Luen ja kirjoitan paljon, ja kielen kanssa pelaaminen on mulle melkoisen luontevaa. Totta kai moinen kannattaa hyödyntää, ja miettiä tutkimuskysymyksen asettelu sen mukaiseksi. Tekstianalyysi ei ole mulle nimenomaan tutkimusmenetelmänä kovinkaan tuttu, vaikka muuten erilaisia tekstejä huvikseni analysoinkin, joten tuleepahan varmasti opittua senkin suhteen sitten vähän jotain uutta!

Hieman sai suunnitelman loppujen lopuksi väsäillä kiireessä. Viikonlopulle sain mukavasti töitä ja tuli sitten niiden takia valvottua vähän liian paljon. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olin vasta viiden jälkeen töistä kotona, ja sitä edeltävänäkin yönä työvuoro venyi aamuyön puolelle. Vanhuus ei selkeästi tule yksin: mulla ei ole pienintäkään muistikuvaa, milloin olisi viimeksi huvikseen valvonut niin myöhään, saatika sitten vielä kahtena yönä peräkkäin. Töistä toipuminenkin tuntuu olevan hitaampaa – ei oikein vieläkään ole ajatukset tavanomaisen kirkkaat, jos niitä nyt koskaan voi täysin kirkkaiksi kehuakaan. Eilinen meni aivan sumussa parin tunnin yöunien jäljiltä. Suunnitelma tuli siis muokattua ideasta sanalliseen muotoon tänään aamulla aamukahvin parissa. Hah, ihan hyvä siitä onneksi (kai…) tuli, kun tarkoituksena ei ollut kuin miettiä kysymyksenasettelut ja tavat, joilla kysymyksiin voisi löytää vastauksia. Sen verran sai skarpattua vielä.

Jotenkin tällainen kyllä on niin kovin normaalia opiskelijan arkea. Toimeentulon varmistamiseksi on suurimmalle osalle pakko käydä töissä, ja monessa kohdin se tarkoittaa sitä, ettei ole mahdollisuutta valita vapaapäiviä sopivasti ennen deadlineja. Itse teen tällä hetkellä keikkahommia vuokratyöfirman kautta, ja yleensä saan tietää vuorot päivää tai kahta etukäteen. Varaa sanoa ”ei” tarjotulle vuorolle ei loputtomasti ole, joten sitten vaan täytyy yrittää kiireessä väsäillä hommat, jotka opiskelujen puolesta täytyy saada tiettyyn aikaan mennessä valmiiksi. Opintotuetkin loppuvat multa tähän kevääseen, joten jos syksyllä jatkuu gradun tekeminen (tai siis kun se jatkuu), täytyy sitä kirjoitella töiden rinnalla – olettaen että töitä on tarjolla.

Onneksi tällainen tasapainottelu töiden ja opiskelun välillä ei ole kuitenkaan mahdotonta, vaikka välistä voikin väsymys tai puhdas ajanpuute vaikuttaa opiskelumenestykseen turhan negatiivisesti. Ja aina voi lohduttautua sillä, että työelämä tuntuu opiskeluajen jälkeen suorastaan kummallisen keveältä. ;> Ja toiveissa tietenkin se, että opiskeluajan ansiosta pääsee myös tulevaisuudessa tekemään sellaisia hommia, joista itse nauttii, ja joilla kenties näkee olevan jotain muutakin merkitystä kuin toimeentulon varmistaminen. Ainakin itse tähtään siihen, ja uskon sellaisia hommia vielä löytäväni.