Pohdintoja menneestä ja tulevasta

Tässä samalla paikalla olen kököttänyt viikon, kirjoittanut ja tenttinyt, lukenut ja tarkastanut. Eilisestä lähtien olen sen sijaan vain tuijottanut televisiota töiden jälkeen, tekemättä yhtään mitään. Sellaista olisi tarkoitus tehdä myös pääsiäisloman ajan, muutamia esseitä ja verkkotehtäviä lukuun ottamatta. Kun kaikki ovat lomalla pitkän viikonlopun, ei työjuttujakaan oikein voi viedä eteenpäin. Mutta kaipa itse kukin on ansainnut pienen hengähdystauon aina silloin tällöin.

Yliopistolla opetus lähenee jo loppuaan. Pari kurssia loppuu kahden viikon sisään, viimeinenkin sitten siitä hieman eteenpäin. Sen jälkeen läsnäolo Turussa vähenee merkittävästi – jos sitä nyt voi kovinkaan paljoa väittää olleen aiemminkaan.

 

Olenkin summaillut ensimmäistä vuottani paljon viime aikoina. Ensinnäkin, se on kulunut todella nopeasti! Turussa käyntejä on ollut paljon vähemmän kuin alun perin kuvittelin. Asioiden hoitaminen Helsingistä käsin on ollut yllättävän vaivatonta, ja yliopiston taholtakin on tultu vastaan muutaman kerran, kun läsnäoloa on ollut mahdoton järjestää. On ollut todella positiivinen yllätys, kuinka henkilökohtaisesti opintosuunnitelmat voidaan laatia ja kuinka opiskelijat otetaan vastaan yksilöinä. En ole varmasti ainut hieman poikkeusoloissa opiskeleva: työt, ura, harrastukset tai vaikkapa lapset asettavat omat raaminsa opiskelulle. Turussa nämä on huomioitu alusta saakka upeasti, ja konsultaatiota sekä tukea on saanut juuri niin paljon kuin on ollut tarpeen.

Etäopiskellessa töitä ja opintoja on välillä hieman vaikea sovittaa yhteen, vaikka minulla onkin verrattain suuri vapaus aikataulujeni järjestelyyn. Molempia kuitenkaan harvemmin voi ottaa samalle päivälle etäisyyksien takia, ja se kyllä rajoittaa puolin ja toisin. Etäeläminen vaatii kuitenkin rahaa, joten töitä on tehtävä.

Uskonkin, että jos asuisimme Turussa, olisin jo tänä vuonna ottanut uusia sivuaineita tai suorittanut enemmän vapaavalintaisia luentokursseja. Ehkä osallistuisin myös ahkerammin esimerkiksi oman ainejärjestön toimintaan, jos se olisi helpommin järjestettävissä. Nyt kaikki tällainen karsiutuu kuitenkin ensimmäisenä pois kalenterista.

 

Pientä suunnittelua ja ajoittain vaikeita valintoja lukuunottamatta Helsingistä käsin opiskelu on sujunut todella hyvin. Olenkin ensisijaisesti suorittamassa myös maisterintutkintoni Turussa (avoimen väylän kautta tulleenahan minulla on opinto-oikeus vasta kandidaatin tutkintoon). Meillä on siellä mahtava yliopisto, jossa henkilökunnan tietää nimeltä – ja hekin oppivat tunnistamaan sinut. Yhteisö on kotoisa, muttei kuitenkaan liian pieni. Ihmisiin tutustuu, vaikkei voisi tai haluaisi osallistua iltarientoihin.

Kaiken kaikkiaan yliopisto-opiskelu on ollut juuri niin upeaa kuin aina ajattelinkin. Yllättävää on ollut ehkä pakollisten kurssien määrä ja se, kuinka paljon kursseille ilmoittautumista täytyy miettiä ja suunnitella, jos tahtoo suorittaa opintonsa tietyssä ajassa. Kilpajuoksu ilmoittautumisiin on paikoin todella tiukka.

Kaiken kaikkiaan olen nauttinut kuluneesta vuodesta Turun yliopiston opiskelijana suuresti. Opetus on todella laadukasta ja yhteisö mahtava. En vaihtaisi hetkeäkään!