Pakkolepo

Pääsiäinen, ja mä makaan sohvalla flunssaisena. Flunssa iski viikon alkupuolella, ja tuntuu ettei se millään haluaisi hellittää, ennemmin päin vastoin. Lepääminen alkaa tulla jo ulos korvista, vaikka loppujen lopuksi en ole taaskaan järin pätevästi osannut ottaa iisisti. Hah, ehkä siihen on syynsä, ettei tää tauti meinaa luovuttaa…

Jos jotain positiivista tästä hakee, niin onpahan ainakin tullut hoidettua opiskeluja ahkerasti eteenpäin, haettua muutamiin työpaikkoihin vallan uusitulla CV:llä, siivoiltua ja laiteltua kämppää keväisemmäksi sen verran mitä on puolikuntoisena jaksanut.

Yksi keväinen lisäys mun kämppään on aivan upea printti Javer-nimisen taiteilijan mielettömän siististä teoksesta. Keväisiä ihania piristyksiä!

Yksi keväinen lisäys mun kämppään on aivan upea printti Javer-nimisen taiteilijan mielettömän siististä teoksesta. Keväisiä ihania piristyksiä!

Viimeinen osasuoritus viimeisestä kurssista on nyt palautettu. Tai siis viimeisestä lukuunottamatta syventäviä, eli kokonaisuutta, jonka osana graduakin väsään. Ja mikä hurjinta, palautin työn useampia päiviä etuajassa; deadline olisi ollut vasta ensi keskiviikkona. Suoraan sanottuna aika kauhistunut olo. Vähiin käyvät kurssit ennen kuin loppuvat kokonaan.

Syventävät tuottavat vielä kyllä hommia ihan reilusti, eli ihan vallan kurjuuteen ei tarvitse vajota vaikka muita kursseja ei jäljellä enää olekaan. Ensi viikolle tarvitsisi valmistella ryhmätyönä toteuttavasta tekstianalyysista pienoinen power point -esitys, ja omasta graduideastakin pitäisi osata kertoa nuoremman polven opiskelijoille sen verran, että he pystyisivät kommentoimaan ja ehkä jopa antamaan ideoita jatkosta. Älyttömän mukavaa tällainen vastavuoroisuus ja kommunikointi muiden opiskelijoiden kanssa – tähän mennessä on jo ehtinyt sen verran paljon istumaan luennoilla passiivisena vastaanottajana, että vaihtelu todellakin tekee hyvää!

On ollut kyllä todella hämmentävää huomata, kuinka ajatusmaailma ja usko omiin mahdollisuuksiin on yliopiston aikana muuttunut. Muistan, kuinka lukion aikana uskonnon etiikan kurssille tehty 8 sivun essee oli valtavan pitkä ja suuri työ. Muistan kuinka kauhulla mietin sitä, että tenttimateriaaleja olisi luettavana satoja, jopa yli tuhat sivua. Gradu, 70–90 sivuinen tutkimus, kuulosti aivan äärimmäisen hurjalta – ja onneksi myös hyvin kaukaiselta. Nyt, kun suurin osa opinnoista on takana, nuo tentteihin luettavana olevat opukset eivät enää vaikuta yhtään niin pelottavilta. Gradun kohdalla kauhistelun osana on ennemmin se, miten ihmeessä saan kaiken haluamani mahtumaan noin rajalliseen määrään sivuja. Yleisesti ottaen usko siihen, että mä pystyn suoriutumaan isoistakin töistä ja selättämään suuretkin tenttialueet on vuosien myötä kasvanut. Enää ei tarvitse pelätä moisia, yliopisto on hyvin opettanut, että niistä selviää.

Josko tässä jatkaisi lepäilyä, ja toivoisi, että huomenna pääsisi syömään jo myöhäisen pääsiäisaterian perheen pariin. Mukavaa pääsiäistä, tästä se kevät nyt saa oikeasti alkaa!