Ammattitauteja?

Tänä aamuna heräsin niska jäykkänä ja hartiat polttavina. Pää hädin tuskin kääntyi, ja seistessä huippasi. Päälaella tuntui olevan vanne, ja silmissäkin jomotti. Niska-hartiaseutuni on jo vuosikaudet ollut huomiota vaativa ongelmakohta, mutta opintojen aloittamisen myötä tällaiset päivät ovat tulleet tutuiksi kausina, joina erehdyn asettamaan lukemisen kaiken muun edelle.

Yliopisto-opiskelija istuu helposti tuntikausia päivässä. Lakkasin itse esimerkiksi nopeasti käyttämästä aktiivisuusrannekettani, kun en enää kestänyt seurata istumisen määrästä seuranneita hälytyksiä. Opintojen aloittamisen myötä aktiivisuustavoite ei tullut täyteen kuin muutamana päivänä viikossa, joten pahan mielen torjumiseksi piilotin rannekkeen pöytälaatikkoon odottamaan toisenlaista elämänvaihetta.

Kiireisimpinä aikoina luentojen jälkeen kirjastossa kulutettu neljätuntinen voi tarkoittaa yli kahdeksaa tuntia istumista päivässä.Turun yliopiston kirjastoista en ole varma, mutta Helsingistä löytyy kyllä myös seisomatyöskentelyyn sopiva tila. Kokeilen sitä ajoittain, mutta itse pöytätaso on niin kapea, ettei siinä valitettavasti pysty tekemään yhtään mitään.

Totta kai hyvällä asennolla on merkitystä. Mutta let’s face it: viiden tunnin jälkeen, kun joka paikka on puuduksissa, alkaa viimeistään valua penkillä ja hakea jaloille tukea jostakin. Fuksiviikollakin jaetut ohjekirjaset unohtuvat nopeasti, kun keho huutaa jo rennompaa asentoa. Kuitenkin hyvistä elämäntavoista, kunnosta ja ryhdistä olisi hyvä pyrkiä pitämään kiinni myös opiskelujen aikana.

 

Liikuntaa opiskelijoille

Koska istumme niin paljon, olisi tärkeää saada tietysti vastapainoksi myös tarpeeksi liikuntaa. Sisällä kyhjöttämiseen tuskastuneena olen itse alkanut vannoa ulkoilun nimeen. Esimerkiksi eilen vietin ihanan päivän Seurasaaressa, vaikka periaatteessa varmaan olisi pitänyt olla tekemässä jotakin ihan muuta. Mutta se energia, hymy ja nauru, mitä metsään ja rantaan pääsy saa aikaiseksi, on yksinkertaisesti korvaamatonta! Annos aurinkoa ja raitista ilmaa – sen jälkeen työt ja koulujututkin sujuvat paljon paremmin.

Olen harmitellut paljon sitä, etten etäopiskelijana oikein pääse hyödyntämään opiskelijaliikunnan tarjoamia etuja, erityisesti ryhmäliikunnan osalta. Turun yliopiston liikuntamahdollisuudet ovat kattavat ja edulliset, mutta mahdottomat yhdistää omaan aikatauluuni. Helsingin päässä puolestaan etuasemassa ovat juuri helsinkiläiset opiskelijat, joten minulle halvemmaksi tulisi hankkia oikeus jostakin muualta. Mutta, kuten mainittua, olen kuitenkin viehtynyt nykyisin paljon enemmän ulkona kirmaamiseen ja kotona jumppailuun, kuin juoksumaton tasaiseen synfoniaan.

 

Huolenpitoa pääsykoekeväästä lähtien

Opiskelijan ammattitautien listaa olisi helppo tästäkin jatkaa: ranneongelmat kaikesta kirjoittamisesta, tai vaikkapa näön heikentyminen ovat tuttuja ja yleisiä. Itsekin sain puolen vuoden luku-urakan jälkeen lähteä vaihtamaan silmälasini vahvempiin. Vaikka tarvitsin lukulaseja jo nuorena, pystyin kuitenkin pitkään unohtamaan niiden käytön melko helposti. Reilun vuoden aikana silmiä on alkanut särkeä jo muutaman sivun jälkeen, elleivät lasit keiku kasvoilla. Lukeminen ja päätetyöskentely ovat vaatineet veronsa.

Ongelmia voi ilmetä jo pääsykoekeväänä. Kirjoittaminen, lukeminen ja tuntikausien istuminen tuntuvat alkuun helposti hirvittäviltä, mutta ajan myötä niihin tottuu. Olisikin hyvä totuttaa itsensä – kaikkien paineiden keskelläkin – pitämään kiinni liikunnasta ja muista rutiineista heti alusta alkaen. Kun muistaa huolehtia levosta ja liikunnasta kaiken ohessa, välttyy monelta harmilta ja lukeminenkin sujuu paljon paremmin. Reipas spurtti lähimetsässä tekee ihmeitä, edes muutamana päivänä viikossa. Ja jos silmät oireilevat, optikko löytyy yleensä melko lailla joka nurkalta.

Omatkin tämänpäiväiset kivut lähtivät heti livistettyäni tuonne auringonpaisteeseen. Säännöllinen venyttely ja reipastelu herättävät kyllä kirjastoon jämähtäneen opiskelijakropan.

 

Lisää tietoa yliopistoliikunnasta löytyy TÄÄLTÄ.