Tulevaisuus ja työ – missä ne sijaitsevat?

Epävarmuus omasta tulevaisuudesta elämän siltakohdissa on aina normaalia. Epävarmuus, jota nyt koen valmistumiseen ja työllistymiseen liittyen, on oikeastaan tarkemmin ajatellen melko samankaltaista kuin se epävarmuus, jota koin ennen korkeakouluopintojen aloittamista.

Yksi asia on varma: varma ei voi olla koskaan mistään, paitsi ehkä fysiikan laeista (tosin esimerkiksi vahvan ja heikon vuorovaikutuksen suhde gravitaatioteoriaan antavat jokseenkin päinvastaisia totuuksia myös fysiikan alalla). Ja nyt epävarmuutta omaan elämääni aiheuttaa jälleen yksi elämän siirtymisriitti, nimittäin työllistyminen.

Viime aikoina on monesti voinut lukea useasta eri lähteestä suomalaisten korkeakoulutettujen työllistymisen vaikeutumisesta, korkeakoulutettujen työttömyyden lisääntymisestä ja muista ei-niin-mukavista uutisista myöskään valtion talouden kannalta. Uutisotsikoita lukiessa tulee helposti se fiilis, että elämme jonkinlaista murrosaikaa ja elämä muuttuu radikaalisti tai toimeentuleminen vaikeutuu merkittävästi, eikä korkeakoulututkinto välttämättä takaa enää leipää pöydän ääreen. Toisaalta sosiologit ja taloustieteilijät antavat myös päinvastaisia lausuntoja, että teknologinen ja yhteiskunnallinen kehitys ei ole poistanut työmarkkinoilta merkittävästi työpaikkoja tai lisännyt epävarmuutta työpaikan pitämisessä, vaan pikemminkin instituutiot ovat kehittyneet varmemmiksi pitämään ihmiset töissä. Myöskään meidän aikamme ei eroa mitenkään menneestä siinä suhteessa, että se jotenkin radikaalisti muuttuisi juuri nyt erilaiseksi. Kehitys kehittyy jatkuvasti. Niin se on tehnyt ennenkin.

Tiedä sitten kumpaa näkökulmaa uskoa, mutta perää on varmasti molemmissa. Jostain se kertoo yhteiskunnassa, ja siitä on minullakin omat mietteeni. En kuitenkaan lähde pohtimaan laajempia yhteiskunnallis-taloudellisia seikkoja, joihin varmasti monella löytyy mielipide ja parempia faktojakin kuin minulla, mutta sen sijaan varmaa on se, että opiskelijan kuin opiskelijan näkökulmasta tulevaisuus näyttäytyy epävarmana. Saanko töitä valmistumisen jälkeen vai ei? Mitä teen tulevaisuudessa? Kuka oikein olen?

On tässä tullut pohdittua useita erilaisia työllistymisvaihtoehtoja, sillä loppuvuodesta minunkin täytyy löytää joku oikea työpaikka, sillä opinnot loppuvat. Missä se on, mitä se on ja onko se sitä mitä kuvittelin sen olevan? Sitä en tiedä. Berliinissä ollessani viime viikolla katselin paikallista menoa ja Saksaan tarkemmin myös tutustuneena täytyy todeta, että siellä ainakin on työpaikkoja myös korkeakoulutetuille ja osaaville suomalaisille. Se on yksi tulevaisuuden vaihtoehtoni: nimittäin työpaikan hakeminen Suomen ulkopuolelta. Muutamat kaverini ovat työllistyneet ulkomaille, tai työskentelevät jonkun ajanjakson jossain muualla ennen Suomeen asettumista ns. trainee-ohjelmissa ulkomailla.

Kuitenkin haluaisin mieluummin löytää töitä Suomesta. Täällä vaihdossa ollessa on sen ainakin oppinut, että vaikka ulkomailla oleminen, kiertäminen ja tutustuminen on aivan mahtavaa, niin alkuinnostuksen jälkeen huomaa, että elämä kulkee monessa paikassa hyvin samalla tavalla lopulta kuin Suomessakin. Pieniä tai suuria eroja löytyy aina, mutta perusasiat eivät muutu silti koskaan. Ja etäisyyttä ottaessa Suomeen osaa lopulta arvostaa niitä huonojakin asioita kotimaassa, kuten vaikkapa pitkää pimeää talvea ja suuria etäisyyksiä kaikkialle. Se, että ymmärtää myös oman kielen ja sitä puhuvien ihmisten merkityksen, on lopulta aika tärkeää.

Ja uskon, että lopulta monet suomalaiset ulkomailla, vaikka kuinka vieraantuneita kotimaastaan olisivatkaan, kokevat lopulta oman kielen ja kulttuurin aina läheiseksi. Sitä ei valitettavasti ja onneksi pääsekään pakoon.