Vinkkejä luku-urakkaan

Dodiin, pääsykoekirjat ovat nyt sitten ilmestyneet! Mulle heitettiin toive, että kertoilisin jotain vinkkejä pääsykokeeseen ja lukemiseen, joten täältä pesee!

Itsehän luin Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin aika monta vuotta sitten, ja pääsin silloin ensiyrittämällä sisäänkin. Pari vuotta Helsingissä opiskeltuani siirryin Turkuun, ja oon siitä päätöksestä aivan äärimmäisen iloinen. Viihdyn Turussa paremmin, ja jostain syystä koen yliopiston kotoisammaksi.

Pääsykoeprojekti joka tapauksessa on Turussa ja Helsingissä samanlainen – rajallisessa ajassa tarvitsee opetella hyvin pitkälti ulkoa kolmen kirjan sisältö. Pääsykokeissa ei, ei ja vielä kerran ei kannata tietää oikeastaan mitään pääsykoemateriaalien ulkopuolelta, tai ainakaan sitä tietoa ei kannata kirjoittaa pääsykoevastaukseen. Pisteet on jyvitetty vain ja ainoastaan pääsykoekirjoissa mainittujen asioiden perusteella.

Mun opiskelutyyliin kuului värikkäät korostuskynät ja post-it-laput. Aloitin lukemisen tosin ilman korostuskyniä, kun ensinnä silmäilin kaikki teokset pääpiirteisesti läpi ja yritin muodostaa jonkinlaisen yleiskuvan siitä, mitä niissä oikeastaan käsitellään. Pääsykokeissa ei välttämättä kysytä pelkästään ”olennaisuuksia”, mutta oman opiskelun kannalta päälinjojen hahmottaminen voi helpottaa huomattavasti.

Kun kirjat oli pääpiirteisesti luettu kertaalleen lävitse, mä aloin lukea niitä tarkemmin. Jos jotain listoja löytyi, kirjoitin ne post-it-lapuille ja liimasin laput vessan peiliin. Tulipa väkisin joka kerta vessassa käydessä tsekkailtua ne uudestaan. Vessan peili näytti pääsykoeurakan jäljiltä melko riemunkirjavalta… Tila siitä loppui urakan aikana kesken, ja loput laput löysivät paikkansa sitten vaatekaapin ovesta. Tosin listojen lisäksi aloin loppuvaiheessa kirjata ylös myös vuosilukuja, tarkkoja sanamuotoja ja erilaisia kehityskulkuja.

Kaikki yksityiskohdat kirjoissa korostin, ja pyrin korostuksissa säilyttämään jonkinlaisen logiikan – esimerkiksi aikaan liittyvät yksityiskohdat eri värillä kuin oikeusperiaatteisiin liittyvät yksityiskohdat. Lisäksi lukukertojen lisääntyessä huomasin käyttäväni korostuskynien lisäksi erilaisia alleviivauksia, oli suoraa viivaa ja aaltoviivaa, värillistä ja perinteistä lyijykynää.

Lisäksi itse totesin olennaiseksi pistää merkille, miten ja mitä kirjojen eri kohdissa kerrotaan samoista asioista. Voi olla, että esimerkiksi johdannossa taustoitetaan jotain ilmiötä, josta kerrotaan yksityiskohtia myöhemmin – jo alkuvaiheessa voi olla hyvä merkitä kirjan marginaaliin tai tekstinkohdan yhteyteen sivunumero, josta löytyy lisää infoa samasta aiheesta. Varsinkin loppuvaiheessa helpottaa huomattavasti kertaamista! Tällaisessa voi tietenkin hyödyntää myös kirjojen laputtamista erilaisilla värillisillä hienoilla sivutarroilla (… pahoittelut, oikea termi ei nyt nouse mieleeni – kuitenkin sellaisia tarroja, mitä kirjoihin voi liimata kirjanmerkeiksi)!

Mulla on kohtuullisen hyvä valokuvamuisti, ja eri värien käyttäminen, kirjojen marginaaleihin huomautusten kirjoittaminen ja yleisesti ottaen kirjojen muokkaaminen ulkoisesti mieleenpainuvammaksi helpotti mun muistamista. Ei ole liioittelua sanoa, että pääsykokeessa tarvitsee muistaa aivan huisisti asioita. Oman muistamisen helpoittamiseksi kaikki keinot (ainakin melkein) on sallittuja!

Ja lukemisen lisäksi, muistakaa hyvät hakijat levätä! Tieto tarttuu päähän, kun se saa rauhassa hengailla siellä. Eli muistakaa pitää pausseja, käykää vaikkapa jokaisen luvun jälkeen pienellä happihyppelyllä ja samalla pohdiskelkaa, mitä ootte juuri lukeneet. Hyödyntäkää toistenne tai jonkun ystävänne apua, harjoitelkaa yhdessä ja testatkaa muistinne tarkkuutta. Syökää hyvin, nukkukaa hyvin, pitäkää välillä vapaapäiviä, tai vähintään keveämpiä päiviä. Ja muistakaa silti, että pääsykokeeseen lukemiseen on aikaa vain hyvin vähän – se menee hujauksessa, ja siihen kannattaa panostaa. Tehkää aikatauluja, joihin kirjaatte mitä olette milloinkin lukemassa, älkääkä överöikö. Joku voi sanoa, että lukee 16 tuntia joka päivä, mutta voisin väittää, ettei siinä mieleen jää yhtään sen enempää kuin hyvin suunnitellussa ja toteutetussa 8 tunnissa.

Ja koska jostain syystä ihmisiä aina kiinnostaa kuinka monta kertaa pääsykoekirjat tuli luettua läpi, niin vastaanpa vielä siihen: Ei harmainta aavistusta. Monta kertaa kuitenkin. Joitakin osia enemmän kuin toisia, mutta kaikkia useita kertoja.

Tsemppiä, älkää polttako itseänne ekan (tai mielellään minkään muunkaan) lukuviikon aikana loppuun! 🙂