Kevätjuttuja

Eilen kaahasin Pendolinolla Turkuun tekemään tutkimuskurssiin kuulunutta pientä tenttiä. Arvosana kilahti sähköpostiin jo illalla, joten nyt voin varmuudella jo sanoa, että jäljellä on tästä lukukaudesta enää kaksi tenttiä ja muutamia verkkokursseja. Mihin aika onkaan mennyt! Vain hetki sitten listasin blogiin kevään kursseja ja suunnitelmia. Oikeastaan tuntuu, kuin olisin vasta viikkoja sitten yöpynyt Portsassa ja hämmästellyt fuksiviikon menoja!

Viikonloppuna pakkasin talvivaatteet ja –kengät ullakolle, ja ripustin kesätakit naulakkoon. Pesin talven jäljiltä piilossa olleita kesävaatteita ja laitoin ikkunalaudalle lisää yrttejä kasvamaan. Luin tenttiin raollaan olevan, auringonvaloa tulvivan ikkunan ääressä. Palautin suuren pinon kirjoja kirjastoon: tulevina viikkoina en tarvitse enää kuin muutamaa. Kävin kävelyllä ilman kaulahuivia tai hanskoja ja mietin, milloin linnut alkoivat taas laulaa? Yksi lintuperhe asustaa jossakin ikkunamme lähellä, ja välillä tuntuu kuin asuisimme puutarhassa.

En vieläkään pidä talvesta, mutta vuosi vuodelta ne menevät ohitse entistä nopeampaa, entistä kivuttomammin. Liekö kyse vanhuudesta vai ilmastonmuutoksesta. Tai ehkäpä aika tosiaan kiihtyy kun on hauskaa? Talvi Turun yliopiston opiskelijana tuntuu nimittäin sujahtaneen ohitse kaikista nopeimmin.

Helpommin saavutettava Turku

Eilen istuskelin muutaman kymmentä minuuttia Kupittaan asemalla, pidin silmiä kiinni ja annoin auringon lämmittää ihoani. Junavuorot uudistuivat vastikään, ja nyt kulkeminen junalla on entistä helpompaa. Enää ei tarvitse olla tuntia etuajassa ja odottaa Turussa toista mokomaa, vaan paikalle pääsee (kuitenkin viivästysten varalta aiheellisesti) puolisen tuntia ennen luentojen alkua. Aamu-uninen opiskelija tietysti kiittää. Iltaluennoiltakin pääsee kepeästi kotiin.

Kulkeminen Turun ja Helsingin välillä on siis entisestään helpottanut. Tämä on iso etu, sillä syksyllä toivoisin pystyväni välttämään peräkkäisille päiville sattuvia Turku-reissuja mahdollisimman paljon. Nyt kevään aikana olen huomannut sellaisten vetävän melkoisen uuvuksiin. Vaikka matka-ajan käyttää hyödyksi ja se menee vaivattomasti, tuntuu niin tiheään kulkeminen silti kiireisimpinä aikoina aika vaikealta.

 

Elämä keskittyy Helsinkiin

Matkustamisen yksinkertaistuttua entisestään, en kuitenkaan enää ehdi juurikaan nauttia Turusta kaupunkina. Kupittaalta yliopistolle kävelee muutamissa minuuteissa, mutta kauas jäävät syksyllä tutuksi käyneet jokivarsi ja kaunis kaupunki. Niiden tarjoamaa hengähdystaukoa ja silmänruokaa yritän kyllä muistaa mahduttaa kalenteriini myös jatkossa.

Kun jäljellä on enää kaksi tenttiä, alkaa keväinen Turku jäädä siis kuitenkin sivuosaan arjessani. Kaikki pyörii nyt Helsingin ympärillä, aina elokuuhun saakka. Sinne on melkoisen pitkä aika. Tuntuu hassulta keskittää elämänsä nyt neljäksi kuukaudeksi yhteen paikkaan. Olen jo tottunut sahaamaan raiteita edes takaisin niin, että viikoittainen Turku-annostus jää nyt kyllä vajaaksi.  Täytynee vielä ryöstää kevätkokemusteni joukkoon palanen Aurajokirantaa, Fabbesin kahvia ja ripaus huolettomuutta. Vaikka tehtävää vielä riittää, alkaa kesäloma opintojen osalta jo siintää horisontissa.