Tarinoita vaihdosta: perulainen kulttuuri

 

Rakastan uusiin kulttuureihin tutustumista. Mikään ei ole avartavampaa ja vapauttavampaa kuin huomata, että hei se meidän tapa olla ja elää ei olekaan ainoa mahdollinen. En ole ihan täydellä sydämellä kokenut suomalaista kulttuuria omakseni, uskoen löytäväni sen itselleni sopivimman kulttuuriympäristön jostain muualta. Lattareihin lähtiessä kuitenkin jännitti: Miten tällainen silti niin tyypillisen varautunut ja ujokin suomalainen uppoaa ”latinokulttuuriin”?

 

Olisi harhaanjohtavaa yleistää kaikkia niitä kymmeniä (ellei satoja) Perussa rinnakkain ilmeneviä kulttuureja yhteen nippuun. Tässä kuitenkin omia havaintojani ja fiiliksiäni perulaista kulttuuria yhdistävistä tekijöistä:

 

Yhteisöllisyys näkyy ja kuuluu kaikkialla. Yksilön sijaan päätökset tehdään perheen näkökulmasta. ”Aja varovasti, perheesi tarvitsee sinua” on nopeusrajoituksia yleisempi ja toimivampi liikennemerkki kadulla. Perheen käsite ei sisällä vain ydinperhettä, vaan saman katon alla asuu saattaa asua vaikka isovanhemmat ja jokunen serkku. Vetäytymistä omiin oloihinsa pidetään kummallisena, miksi nyt ketään haluaisi yksin olla? Vanhempien hoivissa asutaan usein 25-30 vuotiaaksi asti (mihin tietysti vaikuttaa myös taloudelliset tekijät).

Perussa puhutaan virallisesti espanjan lisäksi ketšuaa ja aimaraa, minkä lisäksi eri alueilla on omia virallisia paikallisia kieliään. Englannin perusfraaseja tunnetaan hyvin, mutta keskustelutasolla paikalliset osaavat englantia todella vaihtelevasti. Kaikkialla ei pärjää espanjan kielelläkään, vaan esimerkiksi Pohjois-Andien vuoristokylissä paikallisten kanssa kommunikoi parhaiten ketšuaksi.

Mañana –käsite kuvaa meininkiä hyvin. Miksi tehdä jotain tänään, kun sen voi jättää tekemättä huomennakin.

Perussa vallitsee voimakas machokulttuuri. Tämän huomaamiseksi ei tarvitse kuin astua ulos kadulle: ”Hola bebe, linda, como estas bonita”. Miehisyyteen kuuluu kukkoilu ja naisille huutelu, ja toisaalta naiset jopa odottavatkin tätä huomiota. Itselleni tämä machoilu aiheutti suurinta päänvaivaa, kun ruokakauppaankaan ei voinut lähteä ilman että vähintään tööttäillään ohiajavista autoista. Kaikkeen myös tottuu, ja loppujen lopuksi näiltäkin huomionosoituksilta osasi sulkea korvat. Myös naiset korostavat feminiinisyyttään puhumalla pehmeästi, pukeutumalla värikkäästi ja pitämällä hiuksensa pitkinä.

Kun perulainen rakastuu niin tunteita ei pidätellä, vaan niitä osoitetaan jatkuvasti ja kaikkialla, julkisillakin paikoilla. Puistot ja muut ovat täynnä toisiaan mussuttavia rakastavaisia ja mies kohtelee naistaan kuin kuningatarta, ainakin silloin kun muita naisia ei ole näköpiirissä… Usein nainen on silti perheen pää, ja mies on enemmän vastuussa leivän tuomisesta pöytään.

Jos jollain on rahaa, se näytetään ja se myös huomioidaan. Valkonaamainen paikallinen tai ulkomaalainen tarkoittaa usein automaattisesti rikasta, jolloin saa osakseen erityiskohtelua: Turvatarkastukset voi ohittaa ja baareihin pääsee ilman sisäänpääsymaksua ja suoraan VIP-puolelle. Tämän huomaaminen oli yksi ikävimmistä kokemuksista, sillä se osoittaa käytännössä miten eriarvoinen perulainen yhteiskunta yhä on.

Arvohierarkiaan kuuluu myös naisten ja vanhusten erityiskohtelu. Esimerkiksi täydessä bussissa ihmiset päästävät itseään vanhemmat ensin istumaan ja miehet luovuttavat usein paikkansa naisille.

Liikennekulttuuri kertonee aika paljon perulaisuudesta. Tööttiä ei säästellä, ja kaistoja vaihdellaan päättömästi ajatuksena voittaa muutama metri, lopputuloksena entistäkin tukkoisempi liikenne. Sääntöjä ei aina kunnioiteta, eikä kolareita pelätä. Perulainen on kuolematon, kunnes jotain sattuu.

Ylipäätään elämään suhtaudutaan huomattavasti kevyemmin: Turha asioita on etukäteen murehtia, kaikki järjestyy kyllä. Oman kokemukseni mukaan tämä todella pitää paikkansa monin paikoin: Asia kuin asia on järjestelykysymys, kunhan vaan on kärsivällinen. Kollektiivinen ajatus on, että mikään ei ole mahdotonta.P1090194

Ihmiset nauttivat elämän pienistä vivahteista, naurua ja puhetta on kakkialla. Viikonloppuisin puistot täyttyvät cumbian ja salsan rytmeissä bailaavista perulaisista. Ilmapiiri on ihanan eloisa. Pienemmissä paikoissa ihmiset tekevät kotikaduista olohuoneitaan: On musiikkia, kaikille avoin kotikeittiö, ihmiset vauvasta vaariin tanssivat ja pelaavat pallopelejä kaduilla.

Perulainen ei jää kotiin makaamaan. Harmaa talous kukoistaa: On liikennevaloissa esiintyviä akrobateja, kärryistään mustekaloja tai mopinvarsia myyviä kauppiaita, kadulla joku puristaa sinulle hetkessä mehun tuoreista appelsiineista… Linja-autoissa esiintyy kaikentasoisia muusikkoja ja laastarinmyyjiä. Liikennevaloihin jäädessä voi ikkunasta ostaa jäätelön tai limun. Euronsa voi vaihtaa soleiksi dollariliivit päällään käveleviltä ja kenkänsä kiillottaa katusuutarilla.

Perussa tullaan iholle: Tervehdykset miesten ja naisten, sekä naisten välillä vaihdetaan aina poskisuudelmin, ja muutenkin keskustelukumppania kosketellaan paljon. Suureen henkilökohtaiseen tilaan tottuneelle tämäkin tuntui alussa ahdistavalta, mutta lopulta olen siltä mieltä, että suukkojen vaihtaminen ja läheisyys rikkkovat jäätä ja tekevät kanssakäymisestä luontevampaa.

Valtaosa paikallisista suhtautuu ulkomaalaisiin avoimesti, ennakkoluulottomasti ja erittäin uteliaasti. Perulaiset rakastavat tehdä hyväntahtoista pilkkaa meistä gringoista: Erilaisiin tapahtumiin osallistuessa saattaa yhtäkkiä löytää itsensä lavalta tanssikilpailun voittajana perulaisten hihittäessä ympärillä, kuten eräälle suomalaiselle kaverilleni kävi. Niin nuoret ja vanhat, naiset kuin miehetkin hakevat mielellään gringoja tanssimaan ja opettavat samalla heille kieltä ja kulttuuriaan.