Moni asia on tulossa omalta kohdaltani päätökseen. Ensinnäkin opiskeluni ovat saavuttaneet sen pisteen, että niistä on jäljellä omien laskujeni mukaan päättötyön loppuunkirjoittaminen kommervenkkeineen ja viisi tenttiä. Tai kuusi, riippuen siitä, pääsenkö persoonallisuuspsykologiasta läpi. Vahva tuntu on kyllä, että pääsen. Talvi on päättynyt ja kevät on alkanut. Lukuvuosikin on loppu, ainakin tavallaan. Yliopistossa lukuvuosi kestää syksystä syksyyn, mutta kesällä järjestetään yleensä vain harvoin opetusta. Ja kohta loppuu tämänkin blogin pitäminen.

 

Uskomaton kevätväsymys on ottanut minut valtaansa. Lisääntyvä valo sotkee vuorokausirytmiäni. Kahvi ei tunnu pitävän virkeänä päivällä, mutta yöllä se kyllä pitää hereillä. Jos minulla on raskasta herätä aamulla, niin luonto on ainakin heräämässä kovin pirteän näköisenä. Nurmikko pihalla vihertyy päivä päivältä. Linnut hyppivät pensaissa ja puissa. Ulkona häikäisevä aurinko lämmittää, mutta koskaan ei ole tutkimuksen teko ollut näin mukavaa kuin nyt! Graduni muoto selkenee jatkuvasti. Kysymykset saavat vastauksensa.

 

On tosiaan niin, ettei opiskelijaelämääni mahdu tällä hetkellä juuri muuta, kuin ison G:n synnyttäminen, lähdeteosten ja tenttikirjojen kantaminen kirjastosta ja tentteihin lukeminen. Tietyllä tavalla asiat ovat helpommin kuin pitkään aikaan. Tietyllä tavalla stressailen asioista kuin ennenkin. Kotona työskentely, kirjoittaminen, lukeminen ja videoluennot sopivat minulle hyvin. Tuntuu, kuin olisin pelannut korttini hyvin viimeistä vuotta ajatellen, ja että nyt minulla on hyvin mahdollisuuksia kirjoittaa gradua, kun minun ei tarvitse käydä niin paljon luennoilla kampuksella.

 

Samalla kun moni asia tulee päätökseen, olen laittanut uusia alkuja idulle. Kaikki tyhjät hillopurkkini ja kipponi ovat täynnä multaa, ja olen laittanut niihin auringonkukan ja puitten siemeniä ja muita puutarhakasveja itämään. Yksi auringonkukka jo nostaa päätään mullan alta.