Blogi tuli, blogi meni, mutta hyvä mieli jäi!

Tästä kirjaston portailta se alkoi, kun innostuin lähtemään rekrytoijan houkuttelemana tämän blogin kirjoittamiseen mukaan ja tänne Feenix -kirjastolle päädyin tänään kirjoittamaan myös viimeistä postaustani. Tähän hommaan oli varattu puolen vuoden kausi ja nyt se on sitten loppu. Paljon sain aikaan, ja koen kehittyneeni niin kirjoittamisessa, omien ajatusteni ilmaisemisessa kuin kuvaamisessakin. Kuitenkin paljon jäi vielä kirjoitettavaa, kuvattavaa ja olisin halunnut oppia monia bloggaamisen taitoja, joita tässä ajassa ei vain ehdi kokeilemaan ja omaksumaan.

 

Ajatuksia blogin kirjoittamisesta

Olen usein haaveillut blogin kirjoittamisesta ja taisin aikanaan aloittaa blogin jo kahdesti. Se kuitenkin kariutui omaan aikaansaamattomuuteeni ja turhaan täydellisyyden tavoitteluun. En ollut tyytyväinen omiin tuotoksiini ja siksi lopetin molemmilla kerroilla jo ihan alkumetreillä. Oikeastaan tämä puolivuotta on se kipuraja, jonka jälkeen huomaa, jatkuuko oma blogi, ja jos jatkuu, mihin suuntaan se on menossa.  Puolessa vuodessa ehtii löytämään omaa tyyliä ja saamaan kuvaa siitä, mistä haluaa kirjoittaa. Puoleen vuoteen asti kannattaa myös sinnitellä ensimmäisen bloginsa kanssa. Alussa ainakin itsestäni on koko aika tuntunut, että haluaisi vain lopettaa, mutta nyt puolen vuoden jälkeen alkaakin tuntua oikeastaan aika kivalta ja hyvältä. Ehkä jopa haluaisin jatkaa jossain muulla blogialustalla, nyt kun olen päässyt blogin kirjoittamisen makuun.

 

Yliopistolla kannattaa kokeilla kaikenlaista

Joka vuosi olen ollut jossain kivassa tekemisessä mukana. Vuosi sitten olin vaihto-opiskelijoiden tuutorina. Se oli oikeasti aika tosi kivaa, kun sai uusia ystäviä ja tuli myös jonkin verran seikkailtua heidän kanssaan erilaisissa paikoissa. Tänä vuonna oli sitten tämä blogi. Kaikkeen olen päätynyt kovin spontaanisti. Olen ehkä vähän heittäytyjäluonne, lupailen välillä yli omien voimavarojeni ja joskus on vaikea sanoa ei. Taito sanoa ”ei” oikeissa hetkissä on kannattavaa, mutta en silti kadu, että olen ollut monessa mukana. Olen saanut arvokkaita kokemuksia ja oppinut paljon. Joka vuosi kylläkin sanon itselleni, että nyt en ota mitään ylimääräistä, ja silti päädyn aina johonkin. Ensi lukukaudelle olen tehnyt ihan vastaavanlaisen lupauksen, mutta vain aika näyttää, mistä itseni löydän.

 

Turku onnistuu aina yllättämään

Olen kokonaisuudessaan iloinen tästä blogikaudesta. Monta aihetta, joista olisin halunnut kirjoittaa, jäi kuitenkin käsittelemättä. Monta seikkailua, joita halusin Turussa tehdä, jäi tekemättä. Jotenkin aina ilahdun siitä, että yhä uudelleen ja uudelleen Turku yllättää minut. Löydän täältä edelleen uutta mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, ja eksyn aina silloin tällöin uusiin jänniin paikkoihin, joista en vielä tiennyt mitään. Se tekee tästä kaupungista osaltaan niin kivan. Ajattelen tätä koko aika pieneksi, kodinomaiseksi kyläksi, jossa koen oloni viihtyisäksi. Luulen tuntevani kaupungin kuin omat taskuni, mutta siltikään se taskun pohja ei ole vielä tullut vastaan. Kaupunki luo minulle yhä edelleen arvokkaita seikkailuja, joita en ole vielä kokenut.

 

Menestystä pääsykokeisiin ja toivottavasti nähdään yliopistolla

Kaikille niille, jotka tänä keväänä hakevat yliopistolle, haluan toivottaa menestystä pääsykokeisiin! Jos olet tulossa Turkuun OKL:n kakkosvaiheeseen, saatamme törmätä pääsykokeissa. Olen hakemassa OKL:n puolelta sivuainekokonaisuutta, joka pätevöittäisi minut luokanopettajaksi. Sivuainekokonaisuuteen päästäkseni minun täytyy suorittaa OKL:n kakkosvaiheen pääsykoe. KTL:n puolelle hakeville voin puolestaan sanoa, että toivottavasti nähdään syksyllä Katkolla!! Lopuksi haluan ennen kaikkea kiittää teitä kaikkia, jotka olette lukeneet blogiani!!