Niin täynnä persereikävitsejä. Turku on oikeasti Suomen kuumispylly!

6 tuntia, 453 kilometriä ja loikka Järvi-Suomesta Itämeren rannalle. Mikä ihme ajoi kuopiolaisen täysi tuntemattomaan Turkuun, kun Kuopiossakin on lääkis?

Tuohon kysymykseen olen vastannut lukemattomat kerrat, enimmäkseen turkulaisille, jotka eivät voi ymmärtää, miksi joku lähtee pois kotikaupungistaan (turkulaiset viihtyvät Turussa erittäin tiukasti, hiukan liiaksikin minun näkökulmastani). Minulle valinta jättää Kuopio taakse lukion jälkeen oli kuitenkin aina ollut päivänselvä. 19 vuotta yhtä keskikokoista kaupunkia Itä-Suomessa riitti, oli aika siirtyä uusiin haasteisiin. Uusien haasteiden kaupunki sen sijaan ei ollut yhtä päivänselvä.

img_0373

Hain suoraan lukion jälkeen Tampereelle lääkikseen. Tampereen lääkiksen sijaan pääsin kuitenkin sisään Joensuun bilsalle, johon olin jo lähdössä niin vakavasti, että kävin asuntoneuvotteluja kimppakämpästä. Vanhempieni ja oman sisäisen ääneni kanssa keskusteltuani vaihdoin kuitenkin suunnitelmaa ja jäin Kuopioon opiskelemaan fysiikkaa. Tuo päätös oli käänteentekevä, koska tuon vuoden seurauksena olen nyt lääkiksessä, kihloissa ja äärimmäisen onnellinen turkulainen, joka naureskelee hyväntahtoisesti tamperelaisille.

Olin alunperin pitänyt minulle sopivina lääkiskaupunkivaihtoehtoina Turkua ja Tamperetta, koska Kuopio oli nähty, Oulu liian kaukana ja Helsinki ei minua kiinnostanut. Tampere vei ensimmäisenä hakukeväänä voiton, koska olin muuttamassa yksin ja kaksi tuntia lyhyempi matka kotiin houkutti. Lisäksi eräs tuttuni haki tuona vuona Tampereelle, joten Turku jäi auttamatta kakkoseksi.

img_0260

img_0259

Seuraavana hakuvuonna Jarkon tavattuani, suunnitelmia oli kuitenkin yhtäkkiä tekemässä kaksi ihmistä. Kaupungin piti sopia kummankin tulevaisuudensuunnitelmiin ja lisäksi miellyttää ajatuksena kumpaakin. Turku alkoi vaikuttaa Tamperetta paremmalta vaihtoehdolta, vaikka kaukana olikin. Muistan edelleen äitini kanssa käymäni viestinvaihdon, kun kerroin hakevani seuraavan kerran Turkuun, kuuden tunnin matkan päähän Kuopiosta. ”Kaksi tuntia ekstraa on pieni hinta onnellisuudesta”, sanoin. En olisi voinut olla fiksumpi.

Tämä oli lyhyt tarina siitä, miten minusta tuli turkulainen. Tarina siitä, miten minusta tuli onnellinen. Myöhemmissä postauksissa lisää siitä, miksi Turku oikein on tehnyt minusta onnellisen, koska niitä syitä on paljon! Mutta pikaisena pointtina, että muuttakaa Turkuun! Ette tule katumaan.

 

Ps. Pian aletaan päästä eteenpäin näistä tylsän pakollisista kuka, missä, miksi -postauksista. Ilman niitä minusta vain tuntuu mahdottomalta alkaa selittämään nykyistä arkeani, koska nykyinen arkeni on muodostunut hyvin pitkälti juuri näiden missä ja miksi kysymysten pohjalta. Mutta ihan pian mennään asiaan eli lääkikseen ja oikeaan opiskelijaelämään!

 

♥ Krista