6 vinkkiä aktiivisempaan arkeen

Opiskelijana istumista tulee harrastettua turhankin paljon. Tuoreen tutkimuksen mukaan keskiverto korkeakouluopiskelija istuu lähes 11 tuntia päivässä, mikä on leijonanosa koko hereilläoloajasta. Tämä on oikeastaan aika ymmärrettävää: opiskeljat istuvat ensin koko päivän luennoilla ja kirjastossa, ja saman verran istutaan vielä kotona illalla.

En ollut oikeastaan ajatellut istumisen haittoja ennen yliopiston orientoivaa viikkoa. Tuolloin kerrottiin yhden luennon verran Turun yliopiston ja YTHS:n Pylly ylös -kampanjasta ja istumisen terveysvaikutuksista. Luennolla ja myös kampanjan sivuilla kerrottiin, että 6-8 tunnin istuminen on terveysriski liikuntaharrastuksesta huolimatta, ja että istuminen on yhteydessä mm. lihomiseen, väsymiseen, aineenvaihdunnan hidastumiseen ja niska-, hartia- ja selkävaivoihin. (Lisää mielenkiintoisia juttuja aiheesta mm. täällä ja täällä!) Vastaavasti tauot istumisesta muun muassa virkistävät aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Tuon luennon jälkeen havahduin miettimään omaa istumistani. 

Olen harrastanut säännöllistä liikuntaa koko tähänastisen aikuisikäni, mikä on tosi hyvä juttu entiselle lukutoukalle ja liikunnan kammoajalle. Ainakin mun osalta tuppaa kuitenkin usein käymään niin, että juuri jumppapäivinä arkiliikunta jää vähemmälle – kun käy tunnin huhkimassa jumpassa, voikin sitten hyvällä omallatunnolla istua koko muun päivän kirjastossa, luennoilla tai kotisohvalla. Toki tilanne on paljon parempi niin kuin jos en liikkuisi ollenkaan, mutta liikunta ei kuitenkaan poista istumisen aiheuttamia terveysriskejä.

Nyt, kun liikunnallisuus ja terveelliset elämäntavat ovat muutenkin vakiintuneet osaksi elämääni, haluankin alkaa kiinnittää huomiota kokonaisvaltaisempaan aktiivisuuteeni – siihen, mitä teen muut kuin urheiluvaatteet päällä. Istumisen vähentäminen oli myös yksi uudenvuodentavoitteistani. Alle listasin joitakin keinoja, joilla olen itse saanut vähennettyä istumista arjessani:

 

Seisomatyöpisteet. Ilokseni olen huomannut, että tämän lukuvuoden aikana kirjastoihin ja luentosaleihin on tullut seisomatyöpisteitä. Etenkin kirjastossa osa istuma-ajasta on helppo korvata seisten: jos koko päivää ei jaksa olla jaloillaan, voi seisomatyöpisteellä viettää vaikka osan ajasta. Educariumin 2. kerroksen seisomatyöpisteet ovat olleet itselleni oikea pelastus, kun opiskeltavaa on paljon eikä koko päivää silti malttaisi kuluttaa istuen.

Meidän kämpän eteisen pöytätaso on myös aika loistava seisomatyöpiste!

Puhelimen askelmittari! Viime kesänä koin aikamoisen mind blow -elämyksen, kun vuoden iPhonen käytön jälkeen sain kuulla puhelimeni laskevan askeleitani joka päivä. Sen jälkeen Terveys-sovelluksen askelmittarista on tullut korvaamaton apuväline. jolla seuraan omaa aktiivisuuttani pitkin päivää. Mulla on konkreettisena tavoitteena liikkua päivittäin 10 000 askelta, mutta en stressaa, jos vaikka kiireisinä opiskeluaikoina määrä jää alakanttiin.

Pienet jumppatauot piristävät opiskelujen keskellä. Jos kurssikirjan eteen meinaa nukahtaa, kannattaa puhelimenselailutauon sijaan nousta ylös. Yksin ollessani teen pieniä taukojumppia, mutta kirjastoissa en kehtaa häiritä muita, vaan menen mieluummin ulos haukkaamaan happea ja vaikka kiertämään pihan kerran ympäri.

Vaihda tuoli jumppapalloon. Jumppapallon terveyshyödyt ovat vähän kiistanalaiset, mutta itse tykkään jumppapallosta enemmän kuin tuolista! Jumppapallon päällä tulee huomaamattaankin vähän pompittua tai heijailtua ees taas, mikä aktivoi kroppaa. Jumppapallojakin löytyy nykyisin yliopiston kirjastoista.

Pidennä kävelymatkoja. Kotiin päin kävellessäni valitsen usein vähän pidemmän reitin, etenkin jos päivän aikana on tullut istuttua erityisen paljon. Koulupäivien aikana valitsen kauempana tai yläkerroksissa sijaitsevan vessan, jotta saan vähän ekstraliikuntaa. Neljänteen kerrokseen kipuaminen tuntuu 1,5 tunnin luennolla istumisen jälkeen aika virkistävältä!

Pokemon GO. Koko nuoruuteni tuskailin sitä, että haluaisin saada jonkin syyn ulos lähtöön – pelkkä päämäärättömästi kävely tuntui jotenkin hassulta. Olisipa jo tuolloin ollut Pokemon Go! Munien hautominen ja pokestoppien kääntäminen ovat syitä, joiden vuoksi monesti valitsen pidemmän kävelyreitin tai kävelyn bussin sijaan. Toisinaan heitän vielä ylimääräisen pikku iltalenkin päästäkseni hakkaamaan pokemon-saleja alas – senkin ajan käyttäisin muutoin kotona istuen. Uudet, toisen sukupolven monnit ilmaantuivat peliin pari päivää sitten, mikä on saanut mut jälleen tekemään monen tunnin pokemon-lenkkejä saadakseni Pokedexiin lisää täytettä!

Aktiivisuuden lisäämisen ei tarvitse olla mitään hampaat irvessä vääntämistä, vaan niin kuin kaikki muutokset, sekin kannattaa tuoda elämään pikku hiljaa. Muista vaikka ensi kerralla opiskellessani tai nyt tätä postausta lukiessasi pitää pieni breikki, nouse ylös ja tee muutama kyykky, vartalonkierto tai haarahyppy. Piristää kummasti, eikös?