Kaikki eivät voi syntyä Turussa, mutta onneksi tänne voi tulla opiskelemaan!

Kun päätin hakea Turkuun opiskelemaan, minulla ei rehellisesti sanottuna ollut juuri minkäänlaista ensikäden tietoa koko kaupungista. Turku-muistoni rajoittuivat lähinnä lapsuuden Caribian-kylpylälomilla tehtyihin havaintoihin: pienen helsinkiläis-Julian mieleen painuivat tuolloin Posankka-patsas ja se, että myös Turussa luettiin Helsingin Sanomia. Itä-Suomeen muutettuani Turku tuntui vielä etäisemmältä paikalta, ja lukion jälkeen meistä suurin osa suuntasikin opiskelemaan lähempiin kaupunkeihin, kuten Jyväskylään, Kuopioon, Lappeenrantaan ja Helsinkiin.

Yo-kylässä asuessa ihan huippua on se, että takapihalta pääsee kunnon hiekoitetulle lenkkipolulle! Maisematkin ovat kohdallaan, kun reitti kulkee Aurajoen rantaa.

Turusta kiinnostuin vasta aloitettuani kauppatieteen opiskelut kansanopistossa. Aloin jo heti alkusyksystä miettimään, mihin kaupunkiin hakisin opiskelemaan, ja koska muutama tuttuni oli juuri aloittanut Turun kauppakorkeakoulussa, tuntui se hyvältä vaihtoehdolta. Kun vielä tapasin nykyisen poikaystäväni, joka aikoi hakea samana keväänä Turkuun opiskelemaan, oli minunkin sitten luontevaa hakea samaan kaupunkiin. Yhteishaussa hainkin jo ensisijaisesti Turkuun ja toissijaisesti kauppikseen: Turun kauppakorkeakoulun jälkeen papereissani komeilivat Turun taloustiede ja matematiikka ennen muita kauppatieteiden hakukohteita. Kesäkuun alussa pääsykokeiden jälkeen sitten viimein tallustelin loputtoman pitkän tuntuista Hämeenkatua ja katselin hämmästyksen vallassa tulevaa kotikaupunkiani. Omien pääsykokeidensa jälkeen poikaystäväni oli laittanut minulle valokuvan yo-kylän parkkipaikalta saatesanoin ”täällä on meidän tuleva koti”, ja juuri siihen parkkipaikan viereen me sitten syyskuussa muutimme.

Vappuaatto Taidemuseonmäellä on kokemus, joka jokaisen turkulaisen opiskelijan on koettava! Ensi viikolla pääseekin taas painamaan tuolla valkolakin päähänsä, mitä odotan ihan täpinöissäni.

Nyt kahden vuoden kokemuksella Turun yliopiston hyvien puolien luettelu käy helposti: Yliopisto ja kauppakorkeakoulu ovat molemmat maineikkaita opinahjoja, jotka eivät paljossa kalpene helsinkiläisille vastineilleen. Kampusalue on kompakti, mikä helpottaa poikkitieteellisyyttä – kun itsellänikin on opintoja kauppakorkeakoululla, matemaattis-luonnontieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, on tosi kätevää, kun matka luennolta toiselle käy alle viidessä minuutissa. Opiskelijaelämä on aktiivista, vuokrataso kohtuullinen ja kävellen tai pyöräillen pääsee melkein mihin tahansa. (Ja vaikka meillä opiskellaankin yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa eikä valtsikassa, tulee meistä turkulaisistakin valtiotieteiden maistereita siinä missä helsinkiläisistäkin!) Huonona puolena tosin mainittakoon se, että suuren opiskelijamäärän vuoksi kesätöiden löytäminen on osoittautunut paljon haastavammaksi kuin pääkaupunkiseudulla.

Turun tuomiokirkko on kaupungin maamerkki, joka näkyy melkein mihin tahansa.

Itse Turku kaupunkina on myös tehnyt vaikutuksen minuun! En ole koskaan ennen asunut joen lähellä, mutta nyt olen ihastunut täysillä kaikkialla mutkittelevaan Aurajokeen. Minulla on kokemusta sekä Helsingin keskustassa että pikkukunnan taajaman ulkopuolella asumisesta, ja Turku on niistä kiva välimuoto: riippuen siitä, kumpaan suuntaan joenvartta lähden, pääsen kävellen joko luontoon tai kaupungin keskustaan. Tähän mennessä omia lemppariaktiviteettejani Turussa ovat olleet melominen Aurajoessa, päiväretki Ruissaloon, kirppisten penkominen ja Caribialla polskiminen! Vielä on myös paljon kokematta, mutta onneksi täällä tulee vietettyä vielä useampi vuosi. Jossain vaiheessa varmaan täytyy käydä kokemassa myös se Ruisrock…

Viime syksynä asukastoimikunta järjesti melontaretken, joka oli superkiva!

Tänä vuonna Turun yliopistoon haki yli 18 000 ihmistä, mikä on aika huikea määrä. Toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa Turussa ensi syksynä! 🙂