Kämppää mä metsästän… (opiskelija-asumisesta osa 1)

Vaikka pari muutakin Tositarinoita-somettajaa on hiljattain sivunnut opiskelija-asumisen teemoja, koin silti mielekkääksi käsitellä aihetta myös omasta näkökulmastani. Turun asuntotilanne yksiöiden ja kaksioiden suhteen on yleisesti ottaen melkoisen hyvä, mutta poikkeuksen sääntöön tekee heinä-syyskuun vaihde. Tästä tietoisena aloitinkin asunnonhaun (joskin vähittäin ja varsin summittaisena) jo pääsykoekevään toukokuussa.

Kohdallani asuntokysymys ratkesi sikäli melko helposti, että jo ensimmäinen tiedusteluyritykseni tärppäsi. Satuin selailemaan töistä kotiin tullessani tori.fi-yksiöitä bussimatkani ratoksi törmäten edulliseen, näppäränkokoiseen ”keskustayksiöön”. Eritoten tori.fi-sivustolla myyjät tapaavat käyttää ”keskusta”-attribuuttia liiankin väljin perustein, joten naputtelin varmuudeksi kohdeosoitteen vielä Google Mapsiin. Kävelymatka kauppakorkealle näytti 12 minuuttia, Tuomiokirkolle puolestaan 10 minuuttia. This would be it.

 

 

 

Unelmakoti Stuttgartissa… ehkä jonain päivänä!

 

 

Näinkö helppoa se olikin?! Soitin heti kotiin päästyäni ilmoituksessa näkyvään numeroon; puhelimeen vastasi asunnon nykyinen vuokralainen, joka kertoi saaneensa jo yhden ilmoituspäivän aikana lukuisia tiedusteluja. Olen yleensä melko vaatimaton/sopeutuvainen, mutta jostain syystä päätin heittää vuokralaiselle vastatarjouksen, josta hän voisi kertoa vuokraisännilleen. Kerroin hakevani Turun yliopistoon ja vaikken paikkaa jostain syystä saisikaan, muuttaisin silti Turkuun. Kenties osittain ”läpiä päähän” -puhetta tytöltä, joka oli vastikään muuttanut neljään otteeseen, mutta sanat sanoessani tiesin pysyväni päätöksessäni.

Näine puheine sain kuin sainkin kyseisen asunnon, ja kävimme yhdessä isäni kanssa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen heti pääsykokeesta päästyäni. Normaalisti kesän alussa tarjolla olevat vuokra-asunnot lankeavat vuokralaisen maksettavaksi jo heinäkuusta, mutta onnekseni nykyinen vuokralainen halusi asua asunnossa vielä elokuuhun asti. Kuriositeettina mainittakoon vielä seuraava; minulle selvisi vasta myöhemmin syksyllä, että kämppäni täytti myös aiemmassa postauksessa esittelemäni ”Bermudan neliön” (= otollisella etäisyydellä kauppiksesta sijaitsevat asunnot) vaatimukset. 😉

 

Huikeaa alkanutta viikkoa! <3 Perjantaina jatkan asumisteemalla esitellen taannoisen yksiöni, jonka kalustus kustansi alle 100€!

Ansku