Luontoa etsimässä

Olen pitkään surkutellut sitä, kuinka huonosti Turussa on ulkoilumahdollisuuksia ja luontoa virkistäytymiseen. Olen Keski-Suomessa tottunut, että kotiovesta ei tarvitse kulkea montaakaan sataa metriä, kun pakosti tulee jo jonkin järven rantaan tai metsän laitaan. Tänään näkemykseni Turun onnettomasta luontopaletista kääntyi lähes päälaelleen, kun menimme erään kaverini kanssa tutkimusmatkalle Katariinan alueelle. Matkaa sinne kertyi asunnoltani n. 5 km suuntaansa – kohde ei siis valovuosien päässä ollut.

Raikkaassa pakkassäässä oli todella nautinnollista kulkea luontopolkua pitkin keväisen auringon paistaessa. Uskaltauduimme meren jäälle, jossa oli vilskettä pilkkijöiden, hiihtäjien ja useiden muiden ulkoilijoiden toimesta. Ällistelimme Hirvensalon rantoja koristavia ökytaloja, sekä ihastelimme kauniita idyllisiä puumökkejä kumpuilevilla kallioilla. Tämä puoli Turusta oli minulle täysin uusi ja vieras, joten ihmeteltävää riitti. On aina niin virkistävää löytää uusia maisemia kotikaupungistaan!

Vaikka Katariinan seutu oli piristävä muutos muuten niin kaupunkimaiseen Turkuun, ei sielläkään täysin päässyt eroon ihmisistä ja yhteiskunnasta. Tehtaiden piiput, korkeiden rakennusten harjat, sekä kaiken maailman merimerkit puskivat maasta esiin ja rikkoivat muuten niin seesteistä luonnonmaisemaa. Haikailen sellaisesta alueesta Turun seudulla, jossa hallitsisi vain luonto ja sen oma merkillinen hiljaisuutensa. Tähän mennessä Katariinan seura pääsee lähimmäksi tätä tavoitettani, ja aion tulevaisuudessakin käydä täällä päivälenkin tekemässä.