Kommuuniruokailua yksiöstä käsin

Opiskelijan suurin menoerä (vuokran ja muut suht kiinteät kulut pois lukien) on ainakin omassa taloudessani vuodesta toiseen ollut ruoka. Minulla on usein tapana täydentää Lidlin kattavaa perusvalikoimaa S-marketin ”erikoistarvikkein”, minkä myötä viikoittaisesta ruokalaskusta ei tule päätähuimaava – usein jopa päinvastoin.

Mitä tulee otsikkoon, halusin vinkata parista seikasta, joilla yksinasuja voi pienentää ruokakustannuksiaan vielä ruokakauppojen optimoinnin lisäksikin! Ensimmäisen vuoden sunnuntaisin tapasimme esimerkiksi parin ystäväni kanssa laittaa vuorokerroin ruokaa toisillemme – kustannukset jaettiin kolmeen osaan, ja jokaiselle jäi isosta satsista vielä kotiin viemistäkin.

 

Budjetti-intialaista; maistui paremmalta kuin kuva antaa ymmärtää 😉

 

Safkasunnuntain lisäksi olen myös ottanut tavaksi laittaa ruokaa yhdessä siskoni kanssa. Yksinasuvana totesin nimittäin jossain vaiheessa joko a) syöväni liian suuria annoksia (esim. kokonainen halloum-juusto per salaattiannos), b) neljälle hengelle tehdyn makaronilaatikon pilaantuneen jääkaapissa tai c) pakastettujen makaronilaatikkojen jääneen tyystin unholaan pakkasen perälle. Ratkaisuna jokaiseen em. ”ongelmista” toimi kollektiivinen kokkaaminen, ts. sekä yhdessä ruokailu että jäljelle jääneen ruuan jakaminen kotiin vietäväksi.

Ruuanlaitto ja erityisesti leipominen ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja kiireen keskelläkin tapaan aina välillä valita kirjoista hetkeksi irrottavan urheiluhetken sijaan mokkapalapellillisen leipomisen. Parasta aivot narikkaan -tekemistä, mikäli minulta kysytään! Olen muutoin elämässä melkoinen suorittaja, mutta jostain syystä (thank god!) en ole koskaan ulottanut kyseistä luonteenpiirrettäni ruokaskenen puolelle. Parempi näin 😉

 

Btw, mikäli ruudun takana on muita olympialaisten vieroitusoireista kärsiviä, niin tsempit teillekin ”arkeen” palaamiseen! Tyhjiö on huomattava.

-Ansku-