Kauppikseen (ja miksei muihinkin opinahjoihin) hakevan tärpit vol. 2

 

4. Virikkeitä muistin tueksi

Mielestäni parhaita muistin stimuloijia ovat yksiselitteisesti värit. Muistan jo ala-asteella vannoneeni värien nimeen, sillä ne triggeröivät aivojen muistialueita aivan eri tavoin verrattuna täysin mustavalkoiseen tekstiin. Omalla kohdallani värien käyttö on edennyt jopa niinkin pitkälle, että olen päätynyt värikoodaamaan kaikki opiskelemani aineet kalenterissani. Olen pyrkinyt hyödyntämään ko. taipumustani myös oppimisen suhteen; näin ollen esim. kuullessani sanan ”markkinointi” katson edessäni olevaa yliviivauskynävalikoimaa pohtien, mikä väreistä assosioituisi parhaiten ko. sanan kanssa. Markkinointi sai (muistaakseni) näin ollen osakseen pinkin, johtaminen oranssin, laskentatoimi sinisen ja matematiikan kirja vihreän värin. Tiedä sitten, onko kyseinen assosiaatiohakuisuus vaikuttanut suuntaan tai toiseen numeromielessä, mutta hallittavien kokonaisuuksien kirjon kasvaessa olen todennut kyseisen kikan todella käteväksi ja – kuten sanottu – muistamista edesauttavaksi!

***

5. Valmennuskurssin tarpeellisuus

Muistan elävästi, kuinka hieman itseäni vanhempi Turun kauppakorkeassakin opiskellut perhetuttuni sanoi minulle aikoinaan, että älä Ansku ihmeessä mene turhaan istumaan valmennuskurssille – pääset kyllä paitsi papereittesi myös tahdonvoimasi puolesta sisään ilmankin. Nämä sanat mielessäni en näin ollen osallistunut kumpanakaan pääsykoekeväänäni valmennuskurssille saati tilannut itseopiskelumateriaalia. Yksi keskeinen syy valmennuskurssin välttelylle lienee myös ollut se, että olisin paradoksaalisesti ahdistunut kurssin lukuaikatauluista, en niinkään sisuuntunut kanssatoverien ”sykkimisestä”.

Tarkemmin muistellessani oli toinen taustatekijä kurssien väliin jättämiseen rahallinen tilanne; olin vastikään ollut lukiovaihdossa, joten vanhempieni ”Ansku-budjetti” oli sanalla sanoen loppuun kulutettu siskojeni vastaaviin verrattuna. Näin ollen – kuten kirjoitin jo omaan asuntoon -postaukseni yhteydessä – päätinkin säästää rahani johonkin vielä mielekkäämpään ja oikeasti tarpeelliseen, sillä mikäli tilastoja ja perhetuttuani kävi uskominen, olivat kauppakorkean ovet avoinna myös omine neuvoineen tietä luoviville!

Siinä missä moni kaverini on todennut valmennuskurssien keskeisen annin liittyneen nimenomaan vertaistukeen – ja osin kilpailuunkin – lukurutiinin suhteen, tiesin ts. omalla kohdallani kyseessä olevan ainoastaan sudenkuoppa. Kaiken kaikkiaan huomasin nimittäin jo lukioaikana lukutottumuksieni olevan hyvin normista poikkeavia (lue: vähäisiä); siinä missä suomi24-keskustelupalsta, jolle en toivoisi pahimman vihamiehenikään kuunaan eksyvän, tarjoili jo abikeväänä verraten kuumottavia debatteja Laudaturiin riittävästä lukumäärästä, pysyin onnekseni ko. sivustolta visusti poissa pääsykoekeväideni aikana. Loppujen lopuksi jokainen kun on oma yksilönsä vaatien täysin toisistaan poikkeavat lukumäärät ja -vauhdin optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi 🙂

 

 

Ihanaa sunnuntain jatkoa toivottaen,

Ansku