Hakukohteen valinnasta ja luopumisen vaikeudesta – matka Lappeenrannasta Turkuun

On meillä SaiPa, Saimaa ja teekkarit!

Minulle aukenivat siis ovet Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa heti yo-kirjoitusten jälkeisenä syksynä. Ko. yliopisto ei ollut ykköshakukohteeni, mutta päätin siitä huolimatta antaa Lappeelle mahdollisuuden – ja näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä että annoin, sillä niin monta ihanaa muistoa ja tuttavuutta tarttui lopulta kyseiseltä ajanjaksolta matkaani!

Joulun jälkeen sanoin kuitenkin heipat vedyille ja atomeille, sillä au-pair-hakemukseni oli tärpännyt, ja viettäisin seuraavat kolme kuukautta Saksassa! Haikeista fiiliksistä huolimatta, neljässä kuukaudessa meille oli nimittäin ehtinyt muodostua todella tiivis kaveriporukka, jätin Lappeenrannan ja suuntasin kohti uusia teitä ja unelmia.”

 

Runsaasti huomiota osakseen keränneet, kustomoidut haalarini. Eritoten Turun AMK:n insinööriopiskelijat (?), joiden haalarit ovat puoliksi mustat puoliksi neonvihreät (paljonkin omiani muistuttavat), tapaavat tuon tuosta ihmetellä haalarieni alkuperää 😀

 

Edellä ajatuksia toiselta hakukeväältäni eli vuodelta 2014. Paitsi alan valinta, myös opinahjojen hakujärjestyksen laatiminen puhututtaa tässä vaiheessa kevättä. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissani todennut, opiskelin tosiaan yo-kirjoitusteni jälkeisen syksyn, ts. syyslukukauden 2013 kauppatieteitä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Jossain toisessa elämässä olisin varmasti jäänytkin Lappeeseen, mutta jostain syystä olin itsepintaisesti päättänyt haluavani viettää tulevat opiskeluvuoteni Suomen Turussa. En ole luonteeltani mikään mahdoton jääräpää, pikemminkin päinvastoin, mutta tietyissä seikoissa olen huomannut olevani ehdottomista ehdottomin.

Vaikka nykyisen ja entisen kotikaupunkini välimatka on Suomen mittakaavassa huomattava, olen silti ollut enemmän kuin harmissani siitä, etten tähän päiväänkään mennessä ole saanut aikaiseksi vierailla entisellä opiskelupaikkakunnallani. Näin ollen eräänlainen ympyrä sulkeutuu kohdallani kuukauden kuluttua suunnatessani vihdoin ja viimein yhden yön visiitille tarkastamaan, mikäli Saimaan rannat ovat yhä yhtä kauniita kuin viisi vuotta takaperin! Lappeenranta tarjosi omalla tavallaan viehättävän kampusympäristön kaukana keskustan melskeestä, mutta oleiluni aikana solmimiani ystävyyssuhteita lukuun ottamatta en ole katunut päätöstäni ”vaihtaa” yliopistoa. 🙂

Olen onnekseni tavannut pari muutakin tuuliviiriä, jotka ovat puolen vuoden/vuoden opintojen jälkeen ottaneet suunnakseen Turun esim. juuri Lappeenrannasta, Oulusta tai Vaasasta käsin. Vaikka kaiken järjen mukaan tärkeintä – ja meriitti jo sinänsä – on päästä opiskelemaan, on mielestäni jokaisella kuitenkin mahdollisuus hienosäätää ja viilata omia valintojaan, kunhan toiminta ei vahingoita muita. Nimimerkillä oman lähtöni Lappeenrannasta olisin voinut hoitaa hienovaraisemminkin (lue: ei puskista tulleena tunnevyörynä itsenäisyyspäivän juhlissa), mutta annettakoon tuo anteeksi 19-vuotiaalle itselleni. Sydämensä kuunteleminen pätee myös opiskelupaikan valintaan – klisee, jota viljelen ja tulen viljelemään jatkossakin! <3

 

Siskolta saatu piristys kandirupeaman keskelle <3

 

Oikein antoisaa alkanutta viikkoa – unelmat on tehty saavutettaviksi, joten mikäli unelmissasi siintää Turun kauppakorkea, make it happen!

Ansku