Harrastuksen jatkamisesta opiskelupaikkakunnalla – case piano

 

Järkeväks ne mua kehuu, menestys viitoittaa tien

kaikki pelkkää julkisivuu, pohjaa itseltäni vien.

Sydän kahlittuna järkeen’ väliin jättää lyöntejä,

mut rytmihäiriöistä tiedän’ on vielä jotain, munkin sisällä.

 

 

Musiikin merkitys elämässäni on vaihdellut intensiivisistä 10 pianonsoittovuodesta Jenkki-high schoolin blues-voittoiseen kitarahifistelyyn. Pääasiallisen instrumentin vaihtelusta huolimatta yksi on kuitenkin pysynyt, nimittäin sanoitusten ja niihin (usein jälkikäteen) integroitujen melodioiden rustaaminen. Siinä missä joku ilmaisee itseään tanssin ja toinen draaman keinoin, olen aina kokenut kirjoittamisen parhaaksi terapiaksi. Vuosien saatossa olenkin päätynyt kirjoittamaan laulutekstejä paitsi pääainevalinnan vaikeudesta (oh yes! :D) myös parisuhteesta ja muista ihmissuhdekuvioista.

Pianoikävääni ovat ajoittaisten kotikäyntien (lue: Hyvinkää-visiittien) lisäksi helpottaneet niin Lappeenrannan kuin Turun aikaiset keikkatuokiot. Lappeenrannassa soitin taustamusiikkia koko vuosijuhlien verran, kun taas Turussa pääsin tosihommiin esimerkiksi pari viikkoa sitten Turun seudun ekonomien (valmistuneiden kauppatieteilijöiden etujärjestö) vuosijuhlassa. Molemmilla kerroilla minua pyydettiin mukaan puskaradion kautta, ts. joku oli kuullut pianonsoittotaustastani.

Valmistuin musiikkiopistotason D-tutkinnosta jo 15-vuotiaana, mutten sen koommin ole soitellut muuta kuin lähinnä harrastusmielessä. Esiintyminen on sinällään minulle sivuseikka, mutta yllätys- ja eritoten juhlamielessä rakastan kuitenkin musiikin tilaisuuteen tuomaa ”lisäpontta”. Koulumme tiloista löytyy sähköpiano, jota hyödynsin esimerkiksi poikaystäväni syntymäpäivän yhteydessä vuosi sitten soittaessani ja laulaessani tälle yksityiskonsertissa Kentin ”Utan dina andetag” -kappaleen.

 

Turun seudun ekonomien vuosijuhlatunnelmissa pari viikkoa takaperin

 

Taipumuksiaan kannattaa siis hyödyntää paitsi ”business”- myös henkilökohtaisessa mielessä, ja vaikken musiikkiharrastustani lukioaikaisen musikaali- ja kuoroyliannostuksen jälkimainingeissa ole varsinaisesti jatkanutkaan, löytyisi kauppakorkeakoululta esimerkiksi kuoro sekä ennen kaikkea Speksi, josta hieman lisää seuraavassa:

TuKY-Speksi on interaktiivista opiskelijateatteria tanssijoineen, bändeineen ja tietysti omstarteineen, ja sen tekemiseen osallistuu vuosittain yli 100 aktiivia

Sinä, joka palat innosta em. seikkoja kohtaan, käyhän tarkastamassa Speksi spekseineen osoitteessa http://speksi.tuky.fi/! Tämän vuotisen, järjestyksessään 10. Speksin näytökset ovat parhaillaan käynnissä, ja vaikka allekirjoittanut ei sinne lippuja ehtinytkään lunastaa, voin paitsi edellisvuosien katsojakokemusten myös Speksissä mukana olleiden ystävieni äänellä kehottaa jokaista musikaaliystävää huomioimaan Speksin myös hakuvaiheessa – three more days to go 😉

 

Tsemppiä maaliskuun viimeisen viikon koitoksiin! <3

Ansku