Hyvästien aika

Monesti vanhemmat opiskelijat toitottavat sitä, miten nopeasti opiskeluaika kuluukaan. Olen pikku hiljaa havahtumassa samaan: nyt kun toinen opiskeluvuoteni vetelee viimeisiään, tarkoittaa se sitä, että jo yli kolmannes tästä seikkailusta on takanapäin. Vastahan minä seisoin täyteen pakkautuneen OP-Pohjola -salin portaissa, elokuun lopun helteistä hikoillen kuuntelemassa kauppakorkeakoulun tervetuliaissanoja!

Toinen vuoteni yliopistossa on ollut opintojen suhteen aika hektistä, kun työn alla ovat olleet taloustieteen, matikan sivuaineen ja poliittisen historian perusopintojen kurssit. Nyt aletaan onneksi olla jo voiton puolella, vaikka edessä onkin vielä tänä keväänä kymmenkunta tenttiä… Henkireikäni opiskeluähkyssä on ollut rakas ainejärjestöni P-klubi toimistoineen, jäsenistöineen ja tapahtumineen, ja odotan innolla sitä, että pääsen viettämään vappua taas klubilaisten seurassa! Olen myös lähtenyt vuoden mittaan mukaan monenlaiseen toimintaan, ja tällä hetkellä olenkin sekä historian opiskelijoiden ISHA Turun rahastonhoitaja, taloustieteen ainejärjestö Kartellin sihteeri/tiedottaja että P-klubin lehden Walpon toimituskunnan jäsen – ja lisäksi olen kirjoittanut tätä blogia nyt kuluneen puolen vuoden ajan.

Minun kevääni jatkuu vapun ja tenttien merkeissä, ja tulevien opiskeluvuosien suunnitelmissa minulla on kandiksi valmistuminen, harjoittelu ja vaihto-opiskelu. Maisterin paperit siintävät vielä jossain kaukaisuudessa, mutta jos vanhempia tieteenharjoittajia on uskominen, koittaa sekin aika yllättävän pian. Yritän siis muistaa myös nauttia parhaani mukaan jäljellä olevista opiskeluvuosista!

Nyt on minun osaltani aika sanoa heipat Tositarinoita-blogille. Yliopistojutuista bloggaaminen on ollut todella kivaa, ja toivon että minun jutuistani on ollut jollekulle hyötyä! Tuntuu, että paljon jäi vielä sanomatta. Jos minun kuulumiseni jäävät kiinnostamaan, voi niitä tämän jälkeen seurailla henkilökohtaisesta blogistani ja instagramista.

Kiitos minun puolestani kaikille lukijoille ja kanssablogisteille ja vielä kerran tsemppiä kaikille yliopistoon pyrkiville! 🙂 

 

Kaikki eivät voi syntyä Turussa, mutta onneksi tänne voi tulla opiskelemaan!

Kun päätin hakea Turkuun opiskelemaan, minulla ei rehellisesti sanottuna ollut juuri minkäänlaista ensikäden tietoa koko kaupungista. Turku-muistoni rajoittuivat lähinnä lapsuuden Caribian-kylpylälomilla tehtyihin havaintoihin: pienen helsinkiläis-Julian mieleen painuivat tuolloin Posankka-patsas ja se, että myös Turussa luettiin Helsingin Sanomia. Itä-Suomeen muutettuani Turku tuntui vielä etäisemmältä paikalta, ja lukion jälkeen meistä suurin osa suuntasikin opiskelemaan lähempiin kaupunkeihin, kuten Jyväskylään, Kuopioon, Lappeenrantaan ja Helsinkiin.

Yo-kylässä asuessa ihan huippua on se, että takapihalta pääsee kunnon hiekoitetulle lenkkipolulle! Maisematkin ovat kohdallaan, kun reitti kulkee Aurajoen rantaa.

Turusta kiinnostuin vasta aloitettuani kauppatieteen opiskelut kansanopistossa. Aloin jo heti alkusyksystä miettimään, mihin kaupunkiin hakisin opiskelemaan, ja koska muutama tuttuni oli juuri aloittanut Turun kauppakorkeakoulussa, tuntui se hyvältä vaihtoehdolta. Kun vielä tapasin nykyisen poikaystäväni, joka aikoi hakea samana keväänä Turkuun opiskelemaan, oli minunkin sitten luontevaa hakea samaan kaupunkiin. Yhteishaussa hainkin jo ensisijaisesti Turkuun ja toissijaisesti kauppikseen: Turun kauppakorkeakoulun jälkeen papereissani komeilivat Turun taloustiede ja matematiikka ennen muita kauppatieteiden hakukohteita. Kesäkuun alussa pääsykokeiden jälkeen sitten viimein tallustelin loputtoman pitkän tuntuista Hämeenkatua ja katselin hämmästyksen vallassa tulevaa kotikaupunkiani. Omien pääsykokeidensa jälkeen poikaystäväni oli laittanut minulle valokuvan yo-kylän parkkipaikalta saatesanoin ”täällä on meidän tuleva koti”, ja juuri siihen parkkipaikan viereen me sitten syyskuussa muutimme.

Vappuaatto Taidemuseonmäellä on kokemus, joka jokaisen turkulaisen opiskelijan on koettava! Ensi viikolla pääseekin taas painamaan tuolla valkolakin päähänsä, mitä odotan ihan täpinöissäni.

Nyt kahden vuoden kokemuksella Turun yliopiston hyvien puolien luettelu käy helposti: Yliopisto ja kauppakorkeakoulu ovat molemmat maineikkaita opinahjoja, jotka eivät paljossa kalpene helsinkiläisille vastineilleen. Kampusalue on kompakti, mikä helpottaa poikkitieteellisyyttä – kun itsellänikin on opintoja kauppakorkeakoululla, matemaattis-luonnontieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, on tosi kätevää, kun matka luennolta toiselle käy alle viidessä minuutissa. Opiskelijaelämä on aktiivista, vuokrataso kohtuullinen ja kävellen tai pyöräillen pääsee melkein mihin tahansa. (Ja vaikka meillä opiskellaankin yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa eikä valtsikassa, tulee meistä turkulaisistakin valtiotieteiden maistereita siinä missä helsinkiläisistäkin!) Huonona puolena tosin mainittakoon se, että suuren opiskelijamäärän vuoksi kesätöiden löytäminen on osoittautunut paljon haastavammaksi kuin pääkaupunkiseudulla.

Turun tuomiokirkko on kaupungin maamerkki, joka näkyy melkein mihin tahansa.

Itse Turku kaupunkina on myös tehnyt vaikutuksen minuun! En ole koskaan ennen asunut joen lähellä, mutta nyt olen ihastunut täysillä kaikkialla mutkittelevaan Aurajokeen. Minulla on kokemusta sekä Helsingin keskustassa että pikkukunnan taajaman ulkopuolella asumisesta, ja Turku on niistä kiva välimuoto: riippuen siitä, kumpaan suuntaan joenvartta lähden, pääsen kävellen joko luontoon tai kaupungin keskustaan. Tähän mennessä omia lemppariaktiviteettejani Turussa ovat olleet melominen Aurajoessa, päiväretki Ruissaloon, kirppisten penkominen ja Caribialla polskiminen! Vielä on myös paljon kokematta, mutta onneksi täällä tulee vietettyä vielä useampi vuosi. Jossain vaiheessa varmaan täytyy käydä kokemassa myös se Ruisrock…

Viime syksynä asukastoimikunta järjesti melontaretken, joka oli superkiva!

Tänä vuonna Turun yliopistoon haki yli 18 000 ihmistä, mikä on aika huikea määrä. Toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa Turussa ensi syksynä! 🙂

Kylteristereotypiat rikki

Melkeinpä jokainen tiedekunta kohtaa jonkinnäköisiä stereotypioita (esimerkiksi Krista kirjoitti osaltaan hyvin lääkisstereotypioista!), ja etenkin meihin kauppatieteilijöihin niitä tuntuu kohdistuvan aika paljon.

Itsekin olin onnistunut muodostamaan mielikuvani kauppiksesta ja sen opiskelijoista jo lukioikäisenä, vaikka en yhtään kylteriä tuntenutkaan: mielessäni oli kuva bleiseri päällä arkena kulkevasta elitistisestä pappa betalar -kokoomusnuoresta, eli siis jostakin mihin en voinut itse liiemmin samaistua. Vasta, kun muutama tuttuni pääsi kauppakorkeakouluun, aloin nähdä alan uudessa valossa ja miettiä ensimmäistä kertaa, voisiko se sopia myös minulle.

Valehtelisin, jos väittäisin etteivät stereotypiat pitäisi jossain määrin paikkaansa. Kauppakorkeakoulussa pukeudutaan siististi, heitetään yleisesti läppää rikkauksista ja opiskelijoista iso osa on sosiaalisia ekstroverttejä, ja nämä asiat saattavatkin korostua jonkin muun tieteenalan harjoittajan silmissä – etenkin kun meihin kauppatieteilijöihin voi olla vaikeaa tutustua, koska Turun kauppakorkeakoulu ei ole mikään poikkitieteellisyyden lippulaiva. Meillä on oma korkeakouluhistoriamme, ja niin paljon omia tapahtumia ja opiskelijoita, että poikkitieteellisyydelle ei tunnu jäävän aikaa.

Ylioppilaskuntamenneisyydestä johtuen meillä on omat perinteemme, piirimme ja myös kokardimme.

Mitä enemmän kauppatieteilijöihin tutustuu, sitä vaikeammaksi kuitenkin käy kylterin arkkityypin muodostus: meitä on joka puolelta Suomea ja erilaisista taustoista, eikä ihmisten persoonallisuuksia tai elämäntarinoita voi päätellä muutaman demografisen tekijän perusteella. Kun sanon asuneeni Espoossa, ja vieläpä Westendissä, ja opiskelevani kauppakorkeakoulussa, saan yleensä hyvin erilaisia reaktioita kuin silloin, kun sanon tulleeni 12-vuotiaana huostaanotetuksi kymmenlapsisesta rutiköyhästä perheestä.

Meitä hiljaisempia tyyppejä, jotka eivät ole suuna päänä verkostoitumassa uusiin ihmisiin ja jotka istuvat mieluummin lukusalissa nenä kirjassa kuin pitchaavat liikeideoita esiintymislavalla, löytyy kyllä vaikka millä mitalla. Ennen sisäänpääsyäni olin lisäksi kuvitellut, että suurin osa ihmisistä olisi lukiosta asti tiennyt haluavansa opiskella nimenomaan kauppakorkeakoulussa. Kauppis vetää kuitenkin hyvin puoleensa myös minunlaisiani ihmisiä, jotka eivät ole vielä tienneet, mitä haluaisivat tehdä työkseen ja joita on houkutellut kauppiksen laaja-alaisuus. Ei siis kannata hylätä omaa unelmaansa sillä perusteella, etteikö sopisi joukkoon. Vuosittain meillä aloittaa 240 uutta opiskelijaa, joten samanhenkisiä ihmisiä löytyy varmasti – oman porukan etsiminen saattaa vain vaatia aikaa ja jonkin verran rohkeutta. Olen itse skipannut lukemattoman monta tapahtumaa pelätessäni ulkopuolisuuden tunnetta, mutta silloin kun olen uskaltautunut paikalle ja juttelemaan vieraille ihmisille, olenkin tutustunut ihan huipputyyppeihin ja pitänyt oikeasti hauskaa.

Ja vaikka anonyymeillä nettipalstoilla omaa ylivertaisuuttaan huutelevia kyltereitä tuntuu olevan paljon, en ole tosielämässä juurikaan kuullut muiden tieteenalojen tai kaupunkien opiskelijoiden mollausta. Mitä enemmän akateemista ikää ja poikkitieteellisiä tuttavuuksia karttuu, sitä vähemmän on kenelläkään enää tarvetta pönkittää omaa egoaan lyttäämällä markkinoinnin lukijoita/humanisteja/tradenomeja/ei-opiskelevia/ylipäätään ketään. Muiden arvottaminen elämäntilanteen perusteella on omasta mielestäni aika kapeakatseista – ollaan mieluummin kaikki ylpeitä omista jutuistamme, ja annetaan arvostusta myös muille!

Campussportilta löytyy jokaiselle jotakin

CampusSport on ehdottomasti yksi parhaista jutuista, joista turkulaiset korkeakouluopiskelijat pääsevät nauttimaan! 60 euron lukuvuosimaksulla ovet avautuvat niin ryhmäliikuntatunneille, kuntosaleille kuin palloiluvuoroillekin.

CampusSporthan starttasi vasta viime syksynä, kun Turun korkeakoululiikunnat yhdistyivät. Viime vuoden ehdin siis itsekin jumppailla vielä Yliopistoliikunnan hoivissa. Yhdistymisen myötä kuntosalien ja liikuntapaikkojen lukumäärät ovat kasvaneet, ja uutuutena meille yliopistolaisille tuli myös mahdollisuus uimiseen ja vesiliikuntatunteihin. Muutos on ainakin omasta näkökulmastani ollut tosi positiivinen juttu. Vaikka pukuhuoneissa onkin ryhmäliikuntatuntien väleillä aika ahdasta, olen mahtunut tunneille hyvin mukaan.

Tältä näyttää lempparituntini pumpin varustearsenaali!

 

Oma CampusSport-maailmani onkin rajoittunut aika pitkälti Educariumin ja Iskerin ryhmäliikuntatunteihin. Eniten tykkään lihaskuntoa ja -kestävyyttä kohottavista tunneista, ja ahkerimmin tulenkin käyneeksi pumpissa ja crosstrainingissa. Ryhmäliikuntaan olen tykästynyt sen helppouden takia: ohjaaja hoitaa ohjelman, voin itse keskittyä täysillä tekemiseen ja koko homma on ohi tunnissa. CampusSportilla on aivan ihania ohjaajia, ja minullakin on omat lempparini, joiden tunneille menen kaikkein mieluiten ja poistun aina hymyssä suin. Haluaisin aivan superpaljon käydä kokeilemassa myös Ruiskadun allaspuolta – uintivuorojen lisäksi tarjolla on hydrotrainingia, vesijumppaa ja saunajoogaa – mutta välimatka on ollut vähän turhan pitkä nyt, kun pyöräni on ollut koko vuoden epäkunnossa. Sitä suuremmalla syyllä on ollut todella kätevää, kun Educariumin liikuntasali sijaitsee 500 metrin päässä eli sinne pääsee kävellen yhdessä hujauksessa.

Esimakua muiden korkeakoulujen liikuntapalveluista sai jo viime keväänä, kun korkeakoululiikunnat järjestivät ensimmäistä kertaa SportAppro-tapahtuman. SportAppro on päivän kestävä tapahtuma, jonka aikana järjestetään erilaisia lajikokeiluja, ryhmäliikuntatunteja, liikunta-aiheisia luentoja ja tekniikkatunteja, ja niille voivat osallistua myös ne opiskelijat, jotka eivät ole kausimaksua maksaneet. Etenkin viime kevään Vauhtisammakon järjestämästä juoksutekniikkatunnista sain tosi hyödyllisiä oppeja, jotka pidin mielessäni myös kesän ja syksyn puolimaratontreeneissäni. Kaksi viimeistä SportApproa ovat menneet multa aika pitkälti sivu suun, mutta ensi syksynä olisi kiva päästä tavoittelemaan useampia leimoja karhu- tai kengurumerkin toivossa!

Viime keväänä jumppasin itselleni SportApprossa aasimerkin!

Minulle liikunta toimii opiskelun tasapainottajana niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Minähän en tosiaan ole ollut koko ikääni kovinkaan liikunnallinen, vaan olen löytänyt liikunnan ilon vasta aikuisiällä, kun olen päässyt lenkkeilyn, jumpan ja muun yksilökuntoliikunnan makuun. Peruskoulun ja lukion joukkuelajikeskeisyys kun johti aikanaan siihen, että seisoskelin tunnista toiseen kentän laidalla tyhjän panttina, ja nykyisin ahdistun jo melkein sählypelin ajatuksestakin. CampusSportin tarjonnasta onneksi löytyy jokaiselle jotain – joukkuelajeista pitävät voivat käydä palloiluvuoroilla, joillakuilla on tapana käydä vain tanssitunneilla tai joogassa, minä puolestaan keskityn lihaskunnon kohentamiseen. Uusien juttujen kokeileminen on myös helppoa, kun melkeinpä kaikille tunneille uskaltaa mennä ilman aikaisempaa kokemusta aiheesta. Minäkin olen käynyt steppi- ja zumbatunneilla tsekkaamassa, onko suhtautumiseni tanssiin muuttunut (ja ei, sekään ei edelleenkään tuntunut omalta jutulta). Oman jutun etsimiseen apuna voi käyttää myös CampusSportin liikuntatuutoreita!

Vinkit Turun politiikan tutkimuksen pääsykokeisiin

Melko tarkalleen vuosi sitten totesin, että yhteishaku olisi vielä käynnissä, ja ehtisin edelleen hakea. Koska ajatus oli muhinut päässäni jo koko fuksivuoteni ajan, päätin tarttua tilaisuuteen, kun se vielä oli mahdollista – sen sijaan, että jäisin jossittelemaan ja jahkailemaan enää yhtään pidemmäksi aikaa. Niinpä kaivoin poikaystävän vanhat pääsykoekirjat kirjahyllystä ja aloin lueskella niitä nähdäkseni, oliko niissä edes mitään, mikä kiinnostaisi minua. Sitten päädyin laittamaan yhteishaunkin vetämään, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja sitten luinkin pääsykokeisiin ihan tosissani, koska puolilla valoilla pänttääminen olisi ollut vain ajanhukkaa.

Ja tässä sitä nyt ollaan oltu melkein vuosi politiikan opiskelijana! Tähän postaukseen yritin koota omia ajatuksiani ja vinkkejäni Turun poliittisen historian ja valtio-opin pääsykokeisiin liittyen. 

Lue lisää

Vaihtelua opiskeluputkeen

Turkuun on saapunut kevät! Sen on huomannut muualtakin kuin ilmatieteen laitoksen sivuilta: pisamista poskipäillä, siitepölyn turvottamista aamusilmistä, avoimen ikkunan kautta sisään majoittuneesta hämähäkkipopulaatiosta, leskenlehdistä yliopiston pientareilla ja tästä hassusta kevätfiiliksestä, joka saa mut aina valtaansa keväisin. Kun kaverit muualta Suomesta laittavat kuvia lumikinoksista ja vasta paljastuneista asfalttiteistä, on täällä nautittu kuivista kaduista ja tennarikeleistä jo monta viikkoa. Oon huomannut, että Turun sää tuntuu Helsinkiinkin verrattuna aina piirun verran aurinkoisemmalta ja lämpimämmältä, tai sitten se johtuu vain omasta turkulaistumisestani.

Tältä näytti Turku vuosi sitten, ja aika samoissa kevättunnelmissa ollaan nytkin! 

Mitä pidemmälle kevät on kulunut, sitä enemmän olen yhtäkkiä saanut tyhjää aikaa. Kun on koko vuoden juossut tukka suorana luennolta toiselle ja raapustanut kaikenlaisia kouluhommia iltaa myöten, tuntuu todella hassulta, että nyt ei ole enää kuin pari hassua kielten kurssia ja matikkaa, joka sekin sujuu yllättävän kivasti. Taloustieteestä rykäisin maaliskuun aikana 20 opintopistettä, joten senkään suhteen ei tarvitse huolehtia – loput pakolliset kurssit ovat edessä vasta ensi syksyn puolella. Viime vuonnakin näihin aikoihin oli samanlainen tyhjyyden tunne, jonka päätin sitten korvata lukemalla uusiin pääsykokeisiin.

Tänä vuonna en sentään ajatellut laittaa uutta yhteishakua vetämään, mutta muuta ohjelmaa kyllä on. Ensi viikolla olen nimittäin töissä Hulluilla Päivillä! En ole pahemmin työskennellyt Turussa opiskeluaikanani – muutamaa lastenvahti- ja valokuvauskeikkaa lukuun ottamatta – joten on kiva päästä pitkästä aikaa kassapöydän toiselle puolelle, vaikkakin sitten vain muutamaksi päiväksi. Kesätöiden osalta tilanne on edelleen auki, mutta jaksan silti uskoa, että jotain hommia järjestyy silloinkin, kunhan jaksan olla aktiivinen enkä heitä pyyhettä kehään jo tässä vaiheessa.

Lisääntyneen vapaa-ajan myötä olen innostunut lukemisesta – saa nähdä, miten monta näistä loppujen lopuksi päättyy luetuiksi asti 😀 Päällimmäiselle kirjalle ainakin lähtee lämpimät suositukseni!

Vaikka omat opintoni alkavat tämän kevään osalta olla jo loppusuoralla, on pääsykokeisiin lukijoilla kovin osuus vasta edessä päin – ja itse vasta aloittelin lukemista näihin aikoihin viime ja toissa vuonna. Tsempit siis kaikille teille, joilla pääsykoeprosessi on vielä edessä päin! Vaikka voikin tuntua tuskalliselta seurata kevättä lähinnä kirjaston ikkunan takaa, palkitaan vaivannäkö toivottavasti kesällä. Se tunne, kun avaa Opintopolun ja näkee siellä sanan HYVÄKSYTTY, on nimittäin aika uskomaton!

 

Näin teet monipuoliset muistiinpanot!

Olen pääsykoevinkeissäni korostanut muistiinpanojen tärkeyttä, ja ne ovatkin minulle toistaiseksi paras oppimisen muoto. Muistiinpanoja kirjoittaessaan alkuperäisteksti tulee luettua moneen kertaan läpi, ja tärkeimpiä pointteja etsiessä tietoa tulee myös prosessoitua paremmin kuin pelkästään lukiessa. Lisäksi niiden tekeminen auttaa hahmottamaan myös tekstin rakennetta.

Mutta miten laajoja muistiinpanojen sitten pitäisi olla?

Lue lisää

Mitä on politiikan tutkimus?

Olen täällä blogissa keskittynyt enimmäkseen kauppatieteisiin, joten tämän postauksen päätin omistaa kokonaan politiikan tutkimukselle! Tällä kertaa kerron, mitä politiikan tutkimus Turun yliopistossa tarkoittaa ja millaista sen opiskelu oikein on. 

Lue lisää

Kansanopiston kautta yliopistoon

Kuten olen jo aiemmin maininnut, vietin toisen välivuoteni kansanopistossa, tarkemmin sanoen Työväen Akatemialla Kauniaisissa. Ensimmäinen lukionjälkeinen vuoteni oli kulunut töissä, matkustellen ja au pairina, joten toisen vapaan syksyn koittaessa aloin kaivata seikkailujen sijaan pysyvyyttä elämääni. Yliopiston pääsykokeisiin lukeminen ei ollut onnistunut täysipäiväisenä au pairina, enkä ollut oikeastaan enää varma siitä, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta siitä huolimatta kaipasin takaisin koulun penkille. Suomeen palattuani aloin tutkimaan erilaisia mahdollisuuksia viettää vuosi kansanopistossa, ja pian olinkin vakuuttunut tuon vaihtoehdon järkevyydestä. Lopulta valitsin Työväen Akatemian sen sijainnin ja hinnan vuoksi, ja elokuun lopulla hyppäsin tuntemattomaan ja muutin Mäntyharjun yksiöstäni Kauniaisissa sijaitsevalle kampukselle.

Nyt pari vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että kansanopisto on paras tapa viettää välivuotta, mikäli unelmien opiskelupaikka on edelleen vasta haaveissa, mutta opiskelu jaksaa innostaa. Mikä kansanopistosta sitten tekee niin hyvän vaihtoehdon? Sen kerron tässä postauksessa!  

Lue lisää
Sivu 1 (4)1234