• Tositarinoita Turun yliopistosta

    Kaikki bloggaajat

    Millaista opiskelijaelämä todella on? Seitsemän Turun yliopiston opiskelijaa kertoo oman tarinansa. Blogitekstit ovat aikaväliltä 16.10.2015–21.4.2016.

Motivaatiota lukemiseen lääkisvideoista

Lääkiksessä elää vahvasti videoperinne. Perinne tarkoittaa, että jokaisiin omiin kurssibileisiinsä (=kerran vuoteen) kurssi tekee videon, joka yleensä on jokin tuttu biisi uudelleen sanoitettuna.

 

Parhaista videoista tulee klassikkoja. Jokainen tuntee Psy Lehdon Pääsin lääkikseen -biisin (tai jos ei tunne, niin kuuntelee nyt ja ottaa haltuun, koska lähes yhtä tärkeää kuin nelilaskimen nappuloiden tunteminen lihasmuistista on Turun lääkikseen hakiessa klassikkovideoiden tuntemus). Toinen kova klassikko on Takakadun kirurgien Mä tahdon leikkaa. Ilman näitä kahta ei selviä yksistäkään kurssibileistä.

 

”Vanhojen” klassikoiden rinnalle syntyy joka vuosi uusia hittiehdokkaita, ja minulla on tunne, että uusi klassikko on juuri parisen viikkoa sitten syntynyt. Tämän vuoden valmistuva kurssi vietti aivan viimeisiä kurssibileitään Gaalaa pari viikkoa sitten, ja juhlien yhteydessä julkaistiin useampikin video. Varsinkin vauhdikkaimmat videot ovat motivaatiota ja lääkisrakkautta nostattavia esityksiä. Minkälaisten tyyppien kanssa sitä saakaan opiskella ♥

 

Ottakaa haltuun pleuradreeni ja Psy Lehdon valmistuminen ja motivoitukaa. Hauskana knoppina, että pleuradreenivideon Jamo on thoraxkirran (rintaelinkirurgia = sydän- ja keuhkokirurgia) opettajamme kirurgian kurssilta. Meidän opettajamme! Mikä veto!

 

 

 

 

♥ Krista

Hyvästien aika

Monesti vanhemmat opiskelijat toitottavat sitä, miten nopeasti opiskeluaika kuluukaan. Olen pikku hiljaa havahtumassa samaan: nyt kun toinen opiskeluvuoteni vetelee viimeisiään, tarkoittaa se sitä, että jo yli kolmannes tästä seikkailusta on takanapäin. Vastahan minä seisoin täyteen pakkautuneen OP-Pohjola -salin portaissa, elokuun lopun helteistä hikoillen kuuntelemassa kauppakorkeakoulun tervetuliaissanoja!

Toinen vuoteni yliopistossa on ollut opintojen suhteen aika hektistä, kun työn alla ovat olleet taloustieteen, matikan sivuaineen ja poliittisen historian perusopintojen kurssit. Nyt aletaan onneksi olla jo voiton puolella, vaikka edessä onkin vielä tänä keväänä kymmenkunta tenttiä… Henkireikäni opiskeluähkyssä on ollut rakas ainejärjestöni P-klubi toimistoineen, jäsenistöineen ja tapahtumineen, ja odotan innolla sitä, että pääsen viettämään vappua taas klubilaisten seurassa! Olen myös lähtenyt vuoden mittaan mukaan monenlaiseen toimintaan, ja tällä hetkellä olenkin sekä historian opiskelijoiden ISHA Turun rahastonhoitaja, taloustieteen ainejärjestö Kartellin sihteeri/tiedottaja että P-klubin lehden Walpon toimituskunnan jäsen – ja lisäksi olen kirjoittanut tätä blogia nyt kuluneen puolen vuoden ajan.

Minun kevääni jatkuu vapun ja tenttien merkeissä, ja tulevien opiskeluvuosien suunnitelmissa minulla on kandiksi valmistuminen, harjoittelu ja vaihto-opiskelu. Maisterin paperit siintävät vielä jossain kaukaisuudessa, mutta jos vanhempia tieteenharjoittajia on uskominen, koittaa sekin aika yllättävän pian. Yritän siis muistaa myös nauttia parhaani mukaan jäljellä olevista opiskeluvuosista!

Nyt on minun osaltani aika sanoa heipat Tositarinoita-blogille. Yliopistojutuista bloggaaminen on ollut todella kivaa, ja toivon että minun jutuistani on ollut jollekulle hyötyä! Tuntuu, että paljon jäi vielä sanomatta. Jos minun kuulumiseni jäävät kiinnostamaan, voi niitä tämän jälkeen seurailla henkilökohtaisesta blogistani ja instagramista.

Kiitos minun puolestani kaikille lukijoille ja kanssablogisteille ja vielä kerran tsemppiä kaikille yliopistoon pyrkiville! 🙂 

 

Kesä on ihmisen parasta aikaa

Olen varmasti sanonut kirjoituksissani, miten paljon pidän syksystä, kun silloin on romanttisen pimeää ja voi siemailla teetä kynttilän valossa. Tai että pidän talvesta, koska silloin sataa lunta ja koittaa joulu, lempijuhlani. Tai keväästä, koska silloin luonto vihdoin herää pitkän talven jälkeen ja oma olokin tuntuu paljon energisemmältä. Mutta kyllä asia on niin, että kesä on aina ykkönen. Rakastan lämpöä ja auringonpaistetta, jäätelökioskeja, yöllisiä uintireissuja, pisamia (joita jo ujosti kurkistelee ympäri naamaani) ja mansikoita. Rakastan kaikkea kesässä!

Ja nyt kun vappukin on jo ovella, voidaan oikeastaan jo sanoa että on kesä. Ulkona voi liikuskella farkkutakissa ja aurinkolasit on saanut kaivaa kaapista useampaankin päivänä. Sieltä se kesä tulee! Valitettavastiä tositarinoita-kausi loppuu huomenna, enkä pääse kertomaan kaikista huikeista kesäjutuista joita on edessä, mutta ainakin voin fiilistellä jo näin etukäteen, mitä toukokuu ja sen jälkeen kesäkuukaudet tuovat tullessaan!

Ensinnäkin on vappu. Häpeällistä kyllä, aion viettää ensimmäisen vappuni suurimmaksi osaksi lavatansseissa. Mutta ehtii sitä opiskelijavapusta nauttia vielä monta vuotta! 😀 Turussa pistäydyin kuitenkin lauantaina, kun Lex järjestää Akateemisen mölkyn maailmanmestaruuskilpailut.

Pian vapun jälkeen koittaa kauan odotettu Enrique Iglesiasin konsertti Helsingissä! Kyseistä herraa olen fanittanut jo kymmenisen vuotta (ellen kauemminkin), ja tämä konsertti on minulle kolmas. Ekalla keikalla hypin ja koin fanihysteriaa eturivissä, mutta tänä vuonna hattuhyllyn istumapaikat riittivät minulle vallan mainiosti 🙂

11.5. täytän 21, mikä tuntuu aivan uskomattomalta (juurihan mä pääsin lukiosta – vai?). Sitäkin uskomattomampaa on kuitenkin, että päivä syntymäpäiväni jälkeen pääsen kuuden päivän visiitille rakkaaseen entiseen kotikaupunkiini Madridiin. Siitä tulee varmasti huikeaa, varsinkin kun katsoo sääennustetta – jo nyt keikutaan suurimmaksi osaksi kahdenkympin paremmalla puolella.

Pian tämän reissun jälkeen alkaakin jo kesätyö hautausmaalla. Sitäkin odotan jo innolla!

Huomenna pääsen nauttimaan yhdestä kesän varmasta merkistä – nimittäin Esakallion avajaisista. Pikku hiljaa muutkin kesälavat avaavat ovensa ja pääsee taas pitkästä aikaa nauttimaan kesätansseista! <3

Tekstin kuvat koottu edelliskesäisistä Instagram-kuvistani. Jos mun seikkailuja kiinnostaa seurailla vielä tositarinoita-kauden jälkeenkin, niin instagramista mut löytää nimellä @hetailona – ja tietysti myös tanssiblogini osoitteessa slvte.blogspot.fi on vapaasti luettavissa! 🙂

Kaikki eivät voi syntyä Turussa, mutta onneksi tänne voi tulla opiskelemaan!

Kun päätin hakea Turkuun opiskelemaan, minulla ei rehellisesti sanottuna ollut juuri minkäänlaista ensikäden tietoa koko kaupungista. Turku-muistoni rajoittuivat lähinnä lapsuuden Caribian-kylpylälomilla tehtyihin havaintoihin: pienen helsinkiläis-Julian mieleen painuivat tuolloin Posankka-patsas ja se, että myös Turussa luettiin Helsingin Sanomia. Itä-Suomeen muutettuani Turku tuntui vielä etäisemmältä paikalta, ja lukion jälkeen meistä suurin osa suuntasikin opiskelemaan lähempiin kaupunkeihin, kuten Jyväskylään, Kuopioon, Lappeenrantaan ja Helsinkiin.

Yo-kylässä asuessa ihan huippua on se, että takapihalta pääsee kunnon hiekoitetulle lenkkipolulle! Maisematkin ovat kohdallaan, kun reitti kulkee Aurajoen rantaa.

Turusta kiinnostuin vasta aloitettuani kauppatieteen opiskelut kansanopistossa. Aloin jo heti alkusyksystä miettimään, mihin kaupunkiin hakisin opiskelemaan, ja koska muutama tuttuni oli juuri aloittanut Turun kauppakorkeakoulussa, tuntui se hyvältä vaihtoehdolta. Kun vielä tapasin nykyisen poikaystäväni, joka aikoi hakea samana keväänä Turkuun opiskelemaan, oli minunkin sitten luontevaa hakea samaan kaupunkiin. Yhteishaussa hainkin jo ensisijaisesti Turkuun ja toissijaisesti kauppikseen: Turun kauppakorkeakoulun jälkeen papereissani komeilivat Turun taloustiede ja matematiikka ennen muita kauppatieteiden hakukohteita. Kesäkuun alussa pääsykokeiden jälkeen sitten viimein tallustelin loputtoman pitkän tuntuista Hämeenkatua ja katselin hämmästyksen vallassa tulevaa kotikaupunkiani. Omien pääsykokeidensa jälkeen poikaystäväni oli laittanut minulle valokuvan yo-kylän parkkipaikalta saatesanoin ”täällä on meidän tuleva koti”, ja juuri siihen parkkipaikan viereen me sitten syyskuussa muutimme.

Vappuaatto Taidemuseonmäellä on kokemus, joka jokaisen turkulaisen opiskelijan on koettava! Ensi viikolla pääseekin taas painamaan tuolla valkolakin päähänsä, mitä odotan ihan täpinöissäni.

Nyt kahden vuoden kokemuksella Turun yliopiston hyvien puolien luettelu käy helposti: Yliopisto ja kauppakorkeakoulu ovat molemmat maineikkaita opinahjoja, jotka eivät paljossa kalpene helsinkiläisille vastineilleen. Kampusalue on kompakti, mikä helpottaa poikkitieteellisyyttä – kun itsellänikin on opintoja kauppakorkeakoululla, matemaattis-luonnontieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, on tosi kätevää, kun matka luennolta toiselle käy alle viidessä minuutissa. Opiskelijaelämä on aktiivista, vuokrataso kohtuullinen ja kävellen tai pyöräillen pääsee melkein mihin tahansa. (Ja vaikka meillä opiskellaankin yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa eikä valtsikassa, tulee meistä turkulaisistakin valtiotieteiden maistereita siinä missä helsinkiläisistäkin!) Huonona puolena tosin mainittakoon se, että suuren opiskelijamäärän vuoksi kesätöiden löytäminen on osoittautunut paljon haastavammaksi kuin pääkaupunkiseudulla.

Turun tuomiokirkko on kaupungin maamerkki, joka näkyy melkein mihin tahansa.

Itse Turku kaupunkina on myös tehnyt vaikutuksen minuun! En ole koskaan ennen asunut joen lähellä, mutta nyt olen ihastunut täysillä kaikkialla mutkittelevaan Aurajokeen. Minulla on kokemusta sekä Helsingin keskustassa että pikkukunnan taajaman ulkopuolella asumisesta, ja Turku on niistä kiva välimuoto: riippuen siitä, kumpaan suuntaan joenvartta lähden, pääsen kävellen joko luontoon tai kaupungin keskustaan. Tähän mennessä omia lemppariaktiviteettejani Turussa ovat olleet melominen Aurajoessa, päiväretki Ruissaloon, kirppisten penkominen ja Caribialla polskiminen! Vielä on myös paljon kokematta, mutta onneksi täällä tulee vietettyä vielä useampi vuosi. Jossain vaiheessa varmaan täytyy käydä kokemassa myös se Ruisrock…

Viime syksynä asukastoimikunta järjesti melontaretken, joka oli superkiva!

Tänä vuonna Turun yliopistoon haki yli 18 000 ihmistä, mikä on aika huikea määrä. Toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa Turussa ensi syksynä! 🙂

Opiskelijavappu on portti kesään ja yksinkertaisesti vain parasta

Viimeinen viikko Tositarinoita ja minulla on vielä vaikka mitä kerrottavaa! Tein projektin alussa listan, mistä kaikesta haluan täällä kertoa ja lista ei ole vielä lähellekään lopussa. Tämä viikko tulee siis olemaan jonkinasteista tykitystä, koska ainakin 3-4 oleellista aihetta odottaa vielä kirjoittamistaan. Otetaan tykitysviikon alkuun kuitenkin löysät pois ja puhutaan kevään/(kesän) virallisesta alusta, vapusta.

Lue lisää

Kuinka perfektionisti kesytetään

Minä olen oikeastaan jo ala-asteelta lähtien ollut sellainen…noh, sanotaanko suoraan: pinko. Olen aina tähdännyt siihen parhaaseen arvosanaan, ja auta armias jos kokeesta tulikin vain 9 ja puoli sen kympin sijaan. Itse asiassa jo se pieni miinus siellä kympin perässä risoi ja pahasti. Muistan jopa itkeneeni monta päivää erään 8 puolen jälkeen – onneksi niitä ei tullut kouluaikana kuin kolmisen kappaletta, muuten en varmaan olisi enää järjissäni 😀

Sama tahti jatkui lukiossa. Siellä tosin täydellisyyden tavoittelu oli paljon hauskempaa, koska täydellisen eteen joutui oikeasti tekemään jotakin – peruskoulu oli sen verran helppoa, ettei kymppien eteen vielä tarvinnut juuri ponnistella. Lukiossa perfektionismi alkoi olla myös hieman kuluttavampaa, kun luki kaikkia mahdollisia aineita ja niissä kaikissa piti olla täyden kympin oppilas. Myös ylioppilaskokeisiin lukeminen oli melko stressaavaa, kun tavoitteena oli se korkein arvosana. Omat rajat oli kuitenkin tajuttava viimeistään siinä vaiheessa, kun en täyden ällän papereita onnistunut kirjoittamaan – ihmeekseni olin kuitenkin suoritukseeni tyytyväinen.

Kannattiko? Jälkeenpäin sitä miettii, että ehkä vähän vähemmälläkin pinkoilulla olisi pärjännyt. Toisaalta, olen aina nauttinut opiskelusta ja lukemisesta, mutta näin jälkikäteen ajatellen, olisin ehkä nauttinut opiskelusta hieman enemmän, jos olisin aina muistanut opiskella vain opiskelun vuoksi, en parasta mahdollista tavoitetta saavuttaakseni. Välillä olisi voinut antaa itselleen myös armoa.

Tuon armon antamisen tärkeyden on tajunnut nyt viimeistään yliopistossa. Vielä fuksisyksynä ajattelin, että tykitän kaikista kursseista vitoset ja teen vielä muutaman ylimääräisenkin kurssin siinä samalla – samoin arvosanoin tietysti. Ensimmäisen kakkosen (ylimääräisestä tänä vuonna, sillä sen oikea suoritusvuosi etenemissuunnitelmassa olisi vasta ensi vuonna) esineoikeuden kurssista saatuani oli kuitenkin pienen herätyksen aika. Yliopistossa opiskelutyyli on kuitenkin aivan erilainen kuin lukiossa tai pääsykokeisiin opiskellessa. Omaksuttavaa materiaalia on paljon, ja kaikkea ei millään ehdi omaksua täydellisesti, ainakaan jos aikoo tehdä jotain muutakin kuin opiskella 24/7. Välillä voi käydä niin, että tentissä kysytään juuri sitä aihealuetta, joka on jäänyt pienemmälle huomiolle – alhaisempi arvosana ei tarkoita sitä, että ei osaa mitään vaan sitä, että tentissä kysyttiin eri asioita kuin mitä osasi. Välillä voi käydä niin, että tentin joutuu kokonaan uusimaan – itselleni ei ole niin vielä käynyt ja yritän myös pitää yllä status quon, mutta jos sattuisin tentin reputtamaan niin ei sekään olisi katastrofi.

Perfektionismi on siis pikku hiljaa joutanut roskakoriin – ainakin jossain määrin. Mielestäni mitään mieltä ei ole lyödä opiskelua läskiksi ja kyllä parhaansa on aina yritettävä, mutta yhtään sen enempään ei tarvitse yltää. Kohtuullisella työmäärällä yltää kyllä kohtuullisiin tuloksiin, ja kursseihin voi panostaa myös hieman mielenkiinnon mukaan. Itse rakastin eurooppaoikeutta, ja vitonenhan siitä tuli, mutta mainittu esineoikeus ei ollut juuri omaa alaani.

Yhteenvetona: Jos on tottunut painamaan koko ajan otsasuoni pullottaen kohti täydellisyyttä, niin viimeistään opintojen alkaessa kannattaa tehdä pieni reality check – täydellistä opiskelijaa ei ole, ja viiden (mahdollisesti jopa kuuden tai useamman) vuoden opiskeluaikaa ei jaksa jos koko ajan pänttää ihan äärirajoilla. Rennolla otteella ja positiivisella suhtautumisella opiskeluun saa paljon enemmän aikaan kuin mielettömällä stressaamisella! 🙂

ps. Pääsykokeisiin lukiessa perfektionismi oli kuitenkin paras ystäväni. Luulen, että ellen olisi niin kovasti halunnut onnistua ja lukea niin hyvin kuin ikinä mahdollista, en olisi päässyt sisään. Tietysti rennolla lueskelulla ja kohtuutta noudattaen voi päästä sisään siinä missä ylisuorittamisellakin, mutta itselleni jälkimmäinen oli ihan hyvä tapa – koska sisällä ollaan! Olkaa siis ihmeessä hyvillä mielin perfektionisteja pääsykoekeväänä, mutta osatkaa päästää siitä sen jälkeen irti 😉

(kuvat Espanjasta – ensi kuussa koittava matka Madridiin siintää jo mielessä! <3)

Kylteristereotypiat rikki

Melkeinpä jokainen tiedekunta kohtaa jonkinnäköisiä stereotypioita (esimerkiksi Krista kirjoitti osaltaan hyvin lääkisstereotypioista!), ja etenkin meihin kauppatieteilijöihin niitä tuntuu kohdistuvan aika paljon.

Itsekin olin onnistunut muodostamaan mielikuvani kauppiksesta ja sen opiskelijoista jo lukioikäisenä, vaikka en yhtään kylteriä tuntenutkaan: mielessäni oli kuva bleiseri päällä arkena kulkevasta elitistisestä pappa betalar -kokoomusnuoresta, eli siis jostakin mihin en voinut itse liiemmin samaistua. Vasta, kun muutama tuttuni pääsi kauppakorkeakouluun, aloin nähdä alan uudessa valossa ja miettiä ensimmäistä kertaa, voisiko se sopia myös minulle.

Valehtelisin, jos väittäisin etteivät stereotypiat pitäisi jossain määrin paikkaansa. Kauppakorkeakoulussa pukeudutaan siististi, heitetään yleisesti läppää rikkauksista ja opiskelijoista iso osa on sosiaalisia ekstroverttejä, ja nämä asiat saattavatkin korostua jonkin muun tieteenalan harjoittajan silmissä – etenkin kun meihin kauppatieteilijöihin voi olla vaikeaa tutustua, koska Turun kauppakorkeakoulu ei ole mikään poikkitieteellisyyden lippulaiva. Meillä on oma korkeakouluhistoriamme, ja niin paljon omia tapahtumia ja opiskelijoita, että poikkitieteellisyydelle ei tunnu jäävän aikaa.

Ylioppilaskuntamenneisyydestä johtuen meillä on omat perinteemme, piirimme ja myös kokardimme.

Mitä enemmän kauppatieteilijöihin tutustuu, sitä vaikeammaksi kuitenkin käy kylterin arkkityypin muodostus: meitä on joka puolelta Suomea ja erilaisista taustoista, eikä ihmisten persoonallisuuksia tai elämäntarinoita voi päätellä muutaman demografisen tekijän perusteella. Kun sanon asuneeni Espoossa, ja vieläpä Westendissä, ja opiskelevani kauppakorkeakoulussa, saan yleensä hyvin erilaisia reaktioita kuin silloin, kun sanon tulleeni 12-vuotiaana huostaanotetuksi kymmenlapsisesta rutiköyhästä perheestä.

Meitä hiljaisempia tyyppejä, jotka eivät ole suuna päänä verkostoitumassa uusiin ihmisiin ja jotka istuvat mieluummin lukusalissa nenä kirjassa kuin pitchaavat liikeideoita esiintymislavalla, löytyy kyllä vaikka millä mitalla. Ennen sisäänpääsyäni olin lisäksi kuvitellut, että suurin osa ihmisistä olisi lukiosta asti tiennyt haluavansa opiskella nimenomaan kauppakorkeakoulussa. Kauppis vetää kuitenkin hyvin puoleensa myös minunlaisiani ihmisiä, jotka eivät ole vielä tienneet, mitä haluaisivat tehdä työkseen ja joita on houkutellut kauppiksen laaja-alaisuus. Ei siis kannata hylätä omaa unelmaansa sillä perusteella, etteikö sopisi joukkoon. Vuosittain meillä aloittaa 240 uutta opiskelijaa, joten samanhenkisiä ihmisiä löytyy varmasti – oman porukan etsiminen saattaa vain vaatia aikaa ja jonkin verran rohkeutta. Olen itse skipannut lukemattoman monta tapahtumaa pelätessäni ulkopuolisuuden tunnetta, mutta silloin kun olen uskaltautunut paikalle ja juttelemaan vieraille ihmisille, olenkin tutustunut ihan huipputyyppeihin ja pitänyt oikeasti hauskaa.

Ja vaikka anonyymeillä nettipalstoilla omaa ylivertaisuuttaan huutelevia kyltereitä tuntuu olevan paljon, en ole tosielämässä juurikaan kuullut muiden tieteenalojen tai kaupunkien opiskelijoiden mollausta. Mitä enemmän akateemista ikää ja poikkitieteellisiä tuttavuuksia karttuu, sitä vähemmän on kenelläkään enää tarvetta pönkittää omaa egoaan lyttäämällä markkinoinnin lukijoita/humanisteja/tradenomeja/ei-opiskelevia/ylipäätään ketään. Muiden arvottaminen elämäntilanteen perusteella on omasta mielestäni aika kapeakatseista – ollaan mieluummin kaikki ylpeitä omista jutuistamme, ja annetaan arvostusta myös muille!

Hyvää Pääsiäistä!

Oikein rattoisaa pääsiäislauantaita (tai lankalauantaita, ihan miten tykkäätte) täältä Nummi-Pusulasta 🙂 Minä olen rantautunut tänne jo torstai-iltana pääsiäisen viettoon, ja meinaan viipyä vielä jonkin aikaa. Koulua ei ole enää jäljellä muuten kuin oikeushistorian tenttiin lukemisen muodossa, joten sitä voin tehdä täällä ihan samalla tavalla kuin Turussakin.

Täällä on sitä paitsi kamalan mukavaa lukea, kun välillä pääsee kävelylle ihan oikeaan metsään! Pidän Turussa asumisesta todella paljon, mutta mikään ei kyllä voita maaseudun rauhaa. Ilmakin tuntuu raikkaammalta, ja saa olla rauhassa katupölyltä!

Pääsiäinen kuluu varmaankin melko rennoissa merkeissä perheen seurassa, mitään sen isompia juttuja ei ole suunnitteilla. Pääsiäismunia, oikeushistoriaa ja auringonpaistetta – mitään muuta en pääsiäiseeni kaipaisikaan!

Campussportilta löytyy jokaiselle jotakin

CampusSport on ehdottomasti yksi parhaista jutuista, joista turkulaiset korkeakouluopiskelijat pääsevät nauttimaan! 60 euron lukuvuosimaksulla ovet avautuvat niin ryhmäliikuntatunneille, kuntosaleille kuin palloiluvuoroillekin.

CampusSporthan starttasi vasta viime syksynä, kun Turun korkeakoululiikunnat yhdistyivät. Viime vuoden ehdin siis itsekin jumppailla vielä Yliopistoliikunnan hoivissa. Yhdistymisen myötä kuntosalien ja liikuntapaikkojen lukumäärät ovat kasvaneet, ja uutuutena meille yliopistolaisille tuli myös mahdollisuus uimiseen ja vesiliikuntatunteihin. Muutos on ainakin omasta näkökulmastani ollut tosi positiivinen juttu. Vaikka pukuhuoneissa onkin ryhmäliikuntatuntien väleillä aika ahdasta, olen mahtunut tunneille hyvin mukaan.

Tältä näyttää lempparituntini pumpin varustearsenaali!

 

Oma CampusSport-maailmani onkin rajoittunut aika pitkälti Educariumin ja Iskerin ryhmäliikuntatunteihin. Eniten tykkään lihaskuntoa ja -kestävyyttä kohottavista tunneista, ja ahkerimmin tulenkin käyneeksi pumpissa ja crosstrainingissa. Ryhmäliikuntaan olen tykästynyt sen helppouden takia: ohjaaja hoitaa ohjelman, voin itse keskittyä täysillä tekemiseen ja koko homma on ohi tunnissa. CampusSportilla on aivan ihania ohjaajia, ja minullakin on omat lempparini, joiden tunneille menen kaikkein mieluiten ja poistun aina hymyssä suin. Haluaisin aivan superpaljon käydä kokeilemassa myös Ruiskadun allaspuolta – uintivuorojen lisäksi tarjolla on hydrotrainingia, vesijumppaa ja saunajoogaa – mutta välimatka on ollut vähän turhan pitkä nyt, kun pyöräni on ollut koko vuoden epäkunnossa. Sitä suuremmalla syyllä on ollut todella kätevää, kun Educariumin liikuntasali sijaitsee 500 metrin päässä eli sinne pääsee kävellen yhdessä hujauksessa.

Esimakua muiden korkeakoulujen liikuntapalveluista sai jo viime keväänä, kun korkeakoululiikunnat järjestivät ensimmäistä kertaa SportAppro-tapahtuman. SportAppro on päivän kestävä tapahtuma, jonka aikana järjestetään erilaisia lajikokeiluja, ryhmäliikuntatunteja, liikunta-aiheisia luentoja ja tekniikkatunteja, ja niille voivat osallistua myös ne opiskelijat, jotka eivät ole kausimaksua maksaneet. Etenkin viime kevään Vauhtisammakon järjestämästä juoksutekniikkatunnista sain tosi hyödyllisiä oppeja, jotka pidin mielessäni myös kesän ja syksyn puolimaratontreeneissäni. Kaksi viimeistä SportApproa ovat menneet multa aika pitkälti sivu suun, mutta ensi syksynä olisi kiva päästä tavoittelemaan useampia leimoja karhu- tai kengurumerkin toivossa!

Viime keväänä jumppasin itselleni SportApprossa aasimerkin!

Minulle liikunta toimii opiskelun tasapainottajana niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Minähän en tosiaan ole ollut koko ikääni kovinkaan liikunnallinen, vaan olen löytänyt liikunnan ilon vasta aikuisiällä, kun olen päässyt lenkkeilyn, jumpan ja muun yksilökuntoliikunnan makuun. Peruskoulun ja lukion joukkuelajikeskeisyys kun johti aikanaan siihen, että seisoskelin tunnista toiseen kentän laidalla tyhjän panttina, ja nykyisin ahdistun jo melkein sählypelin ajatuksestakin. CampusSportin tarjonnasta onneksi löytyy jokaiselle jotain – joukkuelajeista pitävät voivat käydä palloiluvuoroilla, joillakuilla on tapana käydä vain tanssitunneilla tai joogassa, minä puolestaan keskityn lihaskunnon kohentamiseen. Uusien juttujen kokeileminen on myös helppoa, kun melkeinpä kaikille tunneille uskaltaa mennä ilman aikaisempaa kokemusta aiheesta. Minäkin olen käynyt steppi- ja zumbatunneilla tsekkaamassa, onko suhtautumiseni tanssiin muuttunut (ja ei, sekään ei edelleenkään tuntunut omalta jutulta). Oman jutun etsimiseen apuna voi käyttää myös CampusSportin liikuntatuutoreita!

Proffajuhlista selvitty – katsaus vuosijuhlalookkiin ja -budjettiin

TLKS juhli tänä viikonloppuna 71. synttärijuhlaansa. Viime vuonna juhlittiin tasavuosia Turun linnassa, mutta tänä vuonna palattiin tutulle ja turvalliselle VPK-talolle, mistä olin todella iloinen, koska VPK-talo on upea! Kirjoitan tulevaisuudessa vielä tarkemmin vuosijuhlien kulusta, koska mistään pienistä ja simppeleistä kemuista ei ole kyse, kuten tästä aiemmasta postauksestani voi jo hiukan perehtyä, mutta fiilistellään kuitenkin hiukan juhlahumuista viikonloppua minun proffislookkini kautta. Näkökulmana tekstissä on proffisten hintalappu, koska hiukan vanhojentanssien tapaan myös vuosijuhlabudjetti voi räjähtää käsiin juhlahumusokeuden iskiessä.

Lue lisää

Vinkit oikiksen pääsykokeeseen

Tänään luvassa omia vinkkejäni oikiksen pääsykokeeseen – joka näköjään häämöttääkin jo reilun kuukauden päässä! Valmennuskurssilaiset ovatkin jo päässeet tekemään harjoituspääsykokeen, ja mielessä alkaa ehkä muotoutua pieni kuva siitä, mitä kokeessa vaaditaan.

En missään tapauksessa osaa antaa vinkkiä siitä, mitä kannattaisi lukea tarkasti ja mitä jättää huomiotta – en ole tutustunut pääsykoemateriaaliin muuten kuin tsekkaamalla kirjojen nimet. Koska sivuja on suhteellisen hillitysti, suosittelen tietysti opettelemaan kaiken niin hyvin kuin vain mahdollista. Myös selkeät kymmenen kohdan listat ovat hyviä tärppejä (ja kaikki muutkin listat – jos kirjassa on listoja, opettele ne kaikki!), koska ne on helppo pisteyttää.

Mitä sitten kannattaa muistaa ihan siellä pääsykoetilanteessa? Seuraavat vinkit olen itse havainnut toimiviksi:

Tsekkaa ennalta käytännön asiat. Niin kuin esimerkiksi se, missä pääsykoepaikka sijaitsee. Jos Turku ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa reitit käydä läpi etukäteen ja ehkä mielellään jopa ottaa paperikartta mukaan. Valitse bussi, jolla ehtii kokeeseen vaikka se olisi puolikin tuntia myöhässä. Kokeeseen on turvallisempi olo mennä, jos ei tarvitse oman osaamisen lisäksi huolehtia vielä kaiken maailman turhista bussiaikatauluista ja muista.

Pysy rauhallisena. Itse en suuremmin halunnut puhella kanssapyrkijöiden kanssa ennen pääsykoetta, enkä varsinkaan kuunnella kenenkään panikointia siitä, miten se ja se sivu jäi lukematta ja miten jotkin asiat taas menivätkään. Paniikkilukeminen ja paniikkitarkistelu eivät toimi minulla – tietysti jos kokee paniikkilukemisen toimivaksi niin siitä vain 😀

Katso kelloa. Mielestäni viiden tunnin pääsykokeessa ei tule kiire. Monet tehtävät ovat kuitenkin monivalintoja tai oikein/väärin-tehtäviä, joihin ei saa kulumaan välttämättä edes puolta tuntia. Silti kannattaa tarkkailla kelloa – esseiden kirjoittamiselle kannattaa varata tarpeeksi aikaa! Nopeimmat tehtävät kannattaa tehdä ensiksi, jotta saa käsityksen siitä, kuinka kauan on aikaa pakertaa esseitä ja pidempiä vastauksia.

Mainitse laki. Usein jo siitä saa puolikkaan tai kokonaisen pisteen, kun muistaa mainita, missä laissa kyseisestä asiasta säädetään. Esimerkkinä oman pääsykokeeni tehtävä lähestymiskiellosta; pisteen sai jo siitä, kun muisti mainita, että aiheesta säädetään laissa lähestymiskiellosta.

Lue kysymykset tarkasti. Surullisia tarinoita kuulee siitä, miten pyrkijät ovat kirjoittaneet hirveän hienot vastaukset ja tajunneet vasta tarkistaessaan, että ovat vastanneet kysymyksen vierestä – tai mikä pahempaa, eivät ole sitä edes tajunneet. Vastaa juuri siihen mitä kysytään! Hankalia ovat varsinkin monivalinnat, joissa kysytään: ”Mikä seuraavista ei pidä paikkaansa?” Vaihtoehdoissa on lueteltu jokin kohta, jota ei saa tehdä. Kaksoisnegaatio hämmentää.

Vastaa vain kirjojen perusteella. Yleissivistyksestä ei saa (toisaalta onneksi, toisaalta valitettavasti) oikiksen pääsykokeissa pisteitä. Pisteet tulevat kirjoissa mainituista asioista. Toisaalta ylimääräisistä asioista ei mielestäni myöskään sakoteta.

Tuleeko miinusta? Joissakin monivalinnoissa vääristä vastauksista saa miinuspisteitä. Tällöin kannattaa harkita, vastaako vain kysymyksiin joiden vastauksista on varma, vai lähteekö lottoamaan.

Tärkeintä: ala luovuta! Ehkä pääsykoetta ensimmäistä kertaa katsoessa tulee olo, ettei osaa kerta kaikkiaan mitään eikä ole lukenutkaan asioista, joista kysytään. Jos olet kuitenkin tehnyt töitä ja lukenut koko kevään (tai no, puolitoista kuukautta), olet kuitenkin välttämättä oppinut jotain. Kannattaa vain ottaa rauhallisesti ja aloittaa helpoimmasta. Monesti vielä kysymyksiin vastatessa ja niitä tarkistaessa tulee mieleen asioita! Missään tapauksessa ei kannata päättää heti kättelyssä että ”yritetään uudestaan ensi vuonna” ja marssia ulos koesalista.

Kesätyökuviot selvillä!

Monella on varmasti tähän aikaan keväästä jo kesätyökuviot selvillä. Itse mietin viimeiseen asti, menenkö kotikunnan hautausmaalle vai Muumimaailmaan – kummassakin on varmasti hyvät ja huonot puolensa, ja niitä joutui kyllä tosissaan pähkäilemään. Lopulta kuitenkin vanha tuttu hautausmaa veti pidemmän korren.

Päätin jo kauan ennen kesätyöhakujen alkua, että en vielä tänä vuonna edes yritä hakea ”oman alan töihin”, sillä ajattelin, ettei isoissa toimistoissa juurikaan pääse tekemään mitään oikeita töitä, eikä siihen vielä ole edes kykyjä. Toimistoapulaiseksi en halunnut. Sitä paitsi juridiikkaan liittyviä töitä pääsee tekemään valmistumisen jälkeen kymmeniä vuosia, joten eiköhän vielä ole ihan sallittua nauttia näistä muista töistä 🙂

Olen ollut samalla hautausmaalla töissä jo neljä kesää, joten se on todellakin ehtinyt tulla tutuksi. Rakastan hautausmaalla työskentelyä, koska se on itsenäistä, terapeuttista ulkotyötä, jota tehdessään saa ajatella omia juttujaan samalla kun haravoi lehtiä tai vaihtaa multia kukkapenkkeihin. Työ on fyysisesti melko raskasta, joten se toimii todella hyvänä vastapainona opiskelulle – opiskelija kun istuu lähes koko ajan paikallaan kirjoja päntätessään. Hautausmaatyössä on mukavaa myös se, että oman työn jälkeä pääsee koko ajan ihastelemaan ja tehty työ todella näkyy; mikään ei ole parempi fiilis kuin lähteä perjantaina työpäivän jälkeen kotiin ja nähdä, että hautausmaa on todella siistissä kunnossa viikonloppua varten.

Toisin kuin voisi kuvitella, hautausmaatyö on omalla tavallaan myös sosiaalista työtä, jopa asiakaspalvelua. Omaisia ja muitakin satunnaisia kävelijöitä käy hautausmaalla yllättävän paljon, varsinkin juhlapyhien, kuten juhannuksen, lähestyessä. Pienellä paikkakunnalla kun ollaan, niin melkein kaikki tuntevat toisensa ja vieraiden kanssa pääsee usein juttelemaan töiden ohessa. Välillä pääsee myös neuvomaan, mistä mitkäkin työvälineet löytyvät ja mitä kukkia millekin paikalle kannattaisi laittaa.

Oma lempparihommani hautausmaalla on ehdottomasti uusien kukkien istuttaminen alkukesästä. On ihanaa kun uusia kukkeja saapuu rekkalasteittain, ja pääsee suunnittelemaan, minne mitäkin kukkia laitetaan. Tämä aika on myös kiireisintä aikaa hautausmaalla, ja nautin siitä, kun töitä on paljon! Voin kyllä suositella hautausmaatyötä ihan kaikille 🙂

Päätös tehdä töitä kotikunnassa tarkoittaa myös sitä, että tulen viettämään suurimman osan ajastani kotikotona Nummi-Pusulassa. Minusta on mukavaa, että pääsen näkemään enemmän perhettä ja isovanhempia – välillä voi sitten lähteä viikonlopuksi Turkuun omaan rauhaan.

Odotan kesää jo todella paljon! Myös kesätöiden alkamista, mutta ennen kaikkea aurinkoa ja lämpöä! Toivottavasti tästä tulisi säiden osalta vähän parempi kesä kuin edellisestä… 😀

Vinkit Turun politiikan tutkimuksen pääsykokeisiin

Melko tarkalleen vuosi sitten totesin, että yhteishaku olisi vielä käynnissä, ja ehtisin edelleen hakea. Koska ajatus oli muhinut päässäni jo koko fuksivuoteni ajan, päätin tarttua tilaisuuteen, kun se vielä oli mahdollista – sen sijaan, että jäisin jossittelemaan ja jahkailemaan enää yhtään pidemmäksi aikaa. Niinpä kaivoin poikaystävän vanhat pääsykoekirjat kirjahyllystä ja aloin lueskella niitä nähdäkseni, oliko niissä edes mitään, mikä kiinnostaisi minua. Sitten päädyin laittamaan yhteishaunkin vetämään, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja sitten luinkin pääsykokeisiin ihan tosissani, koska puolilla valoilla pänttääminen olisi ollut vain ajanhukkaa.

Ja tässä sitä nyt ollaan oltu melkein vuosi politiikan opiskelijana! Tähän postaukseen yritin koota omia ajatuksiani ja vinkkejäni Turun poliittisen historian ja valtio-opin pääsykokeisiin liittyen. 

Lue lisää

Korkeakoulujen yhteishaun viime hetket ovat käsillä!

Haku Suomen korkeakouluihin tapahtuu nykyään yliopistoille ja ammattikorkeille yhteisen Opintopolku-yhteishaun kautta, ja tuo yhteishaku on auki aivan viimeisiä päiviä. Nettihakemuslomakkeen tulee olla palautettuna 5.4.2017 kello 15 eli huomenna iltapäiväkolmeen mennessä. Nyt on siis käsillä viimeiset hetket seuraavan puoleen vuoteen tai jopa vuoteen hakea unelmien koulupaikkaa!

Lue lisää

Vaihtelua opiskeluputkeen

Turkuun on saapunut kevät! Sen on huomannut muualtakin kuin ilmatieteen laitoksen sivuilta: pisamista poskipäillä, siitepölyn turvottamista aamusilmistä, avoimen ikkunan kautta sisään majoittuneesta hämähäkkipopulaatiosta, leskenlehdistä yliopiston pientareilla ja tästä hassusta kevätfiiliksestä, joka saa mut aina valtaansa keväisin. Kun kaverit muualta Suomesta laittavat kuvia lumikinoksista ja vasta paljastuneista asfalttiteistä, on täällä nautittu kuivista kaduista ja tennarikeleistä jo monta viikkoa. Oon huomannut, että Turun sää tuntuu Helsinkiinkin verrattuna aina piirun verran aurinkoisemmalta ja lämpimämmältä, tai sitten se johtuu vain omasta turkulaistumisestani.

Tältä näytti Turku vuosi sitten, ja aika samoissa kevättunnelmissa ollaan nytkin! 

Mitä pidemmälle kevät on kulunut, sitä enemmän olen yhtäkkiä saanut tyhjää aikaa. Kun on koko vuoden juossut tukka suorana luennolta toiselle ja raapustanut kaikenlaisia kouluhommia iltaa myöten, tuntuu todella hassulta, että nyt ei ole enää kuin pari hassua kielten kurssia ja matikkaa, joka sekin sujuu yllättävän kivasti. Taloustieteestä rykäisin maaliskuun aikana 20 opintopistettä, joten senkään suhteen ei tarvitse huolehtia – loput pakolliset kurssit ovat edessä vasta ensi syksyn puolella. Viime vuonnakin näihin aikoihin oli samanlainen tyhjyyden tunne, jonka päätin sitten korvata lukemalla uusiin pääsykokeisiin.

Tänä vuonna en sentään ajatellut laittaa uutta yhteishakua vetämään, mutta muuta ohjelmaa kyllä on. Ensi viikolla olen nimittäin töissä Hulluilla Päivillä! En ole pahemmin työskennellyt Turussa opiskeluaikanani – muutamaa lastenvahti- ja valokuvauskeikkaa lukuun ottamatta – joten on kiva päästä pitkästä aikaa kassapöydän toiselle puolelle, vaikkakin sitten vain muutamaksi päiväksi. Kesätöiden osalta tilanne on edelleen auki, mutta jaksan silti uskoa, että jotain hommia järjestyy silloinkin, kunhan jaksan olla aktiivinen enkä heitä pyyhettä kehään jo tässä vaiheessa.

Lisääntyneen vapaa-ajan myötä olen innostunut lukemisesta – saa nähdä, miten monta näistä loppujen lopuksi päättyy luetuiksi asti 😀 Päällimmäiselle kirjalle ainakin lähtee lämpimät suositukseni!

Vaikka omat opintoni alkavat tämän kevään osalta olla jo loppusuoralla, on pääsykokeisiin lukijoilla kovin osuus vasta edessä päin – ja itse vasta aloittelin lukemista näihin aikoihin viime ja toissa vuonna. Tsempit siis kaikille teille, joilla pääsykoeprosessi on vielä edessä päin! Vaikka voikin tuntua tuskalliselta seurata kevättä lähinnä kirjaston ikkunan takaa, palkitaan vaivannäkö toivottavasti kesällä. Se tunne, kun avaa Opintopolun ja näkee siellä sanan HYVÄKSYTTY, on nimittäin aika uskomaton!

 

Top 8 opiskelijaelämäkokemukset

Kevään saapuessa Turkuun ja katuhiekkojen jo pöllytessä harja-autojen mukana talviteloille, on mahtava aika käydä läpi opiskelijaelämän huippukokemuksia. Tässä postauksessa minun top 8 opiskelijakokemukseni satunnaisessa järjetyksessä, olkaa hyvät!

Lue lisää

Tästä se alkaa!

Terveisiä Teutorin kirjastosta yleisen oikeustieteen kirjojen ääreltä (oikeusfilosofia on ihanaa, ehdottomasti lempparijuttuni oikiksessa tähän mennessä!). Ja tietysti tsemppiä kaikille, jotka ovat tänään saaneet käsiinsä tämän kevään pääsykoekirjat! Ajattelin tulla jakamaan vähän mielipiteitäni noista kirjoista, oli kiinnostavaa nähdä mitä oikkarikokelaat saavat tänä keväänä lukea.

Tarjolla on vahingonkorvaus- ja sopimusoikeutta, siviiliprosessia sekä panttioikeutta. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli kirjojen todella maltillinen sivumäärä. Eihän luettavaa ole yhteensä kuin kolme- ja puolisataa sivua! Kuulostaa tosi vähältä, kun muistaa että minun keväänäni jo pelkässä Baselissa oli 300 sivua. Toisaalta, nyt on vähemmän aikaa lukea eikä kirjojen sivumäärä välttämättä kerro mitään niiden vaikeudesta.

Luulen, että panttioikeus tulee olemaan yksi haastavimmista kirjoista. Mitään noista aiheista en ole vielä päässyt kunnolla opiskelemaan, vaikkakin panttioikeutta sivuttiin esineoikeuden kurssilla. Luulen, että jos itse olisin nyt hakemassa, tykästyisin eniten tuohon siviiliprosessia käsittelevään kirjaan. Aikoinani nimittäin rakastin prosessioikeuden perusteet -pääsykoekirjaa! Vahingonkorvaus- ja sopimusoikeus on varmaan myös aika mielenkiintoista ja luultavasti suhteellisen selkeää.

Kaiken kaikkiaan minusta näyttää siltä, että jälleen on valintakoekirjoiksi valittu hyvät ja selkeät kirjat. Ehkä Baselin ja englanninkielisen internet-kirjan jälkeen on ymmärretty, että kannattaa pysyä kohtuudessa 😀

Tästä se sitten alkaa, tämän kevään luku-urakka. Hirmuisen paljon tsemppiä kaikille kirjojen parissa painiskeleville! Lupaan heitellä tänne vielä pääsykoevinkkejä ja motivaatiomateriaalia kevään aikana (ja tietysti kysellä saa aina, pääsykokeista tai mistä ikinä haluaakaan, minusta on vain hauskaa vastailla jos vain suinkin osaan!) Mutta näin alkajaisiksi, luottakaa itseenne ja olkaa valmiit tekemään paljon töitä. Jokaisella on mahdollisuus saavuttaa unelmien opiskelupaikka, kun vain jaksaa painaa tämän kevään ihan täysillä! <3

Näin teet monipuoliset muistiinpanot!

Olen pääsykoevinkeissäni korostanut muistiinpanojen tärkeyttä, ja ne ovatkin minulle toistaiseksi paras oppimisen muoto. Muistiinpanoja kirjoittaessaan alkuperäisteksti tulee luettua moneen kertaan läpi, ja tärkeimpiä pointteja etsiessä tietoa tulee myös prosessoitua paremmin kuin pelkästään lukiessa. Lisäksi niiden tekeminen auttaa hahmottamaan myös tekstin rakennetta.

Mutta miten laajoja muistiinpanojen sitten pitäisi olla?

Lue lisää
Sivu 1 (18)12345...10...Viimeinen »