• Tositarinoita Turun yliopistosta

    Kaikki bloggaajat

    Millaista opiskelijaelämä todella on? Seitsemän Turun yliopiston opiskelijaa kertoo oman tarinansa. Blogitekstit ovat aikaväliltä 16.10.2015–21.4.2016.

KIITOS

On koittanut maaliskuun viimeiset päivät, mikä tarkoittaa minun osaltani viimeisintä tositarinoita-kirjoitusta. Alkuvuosi oli lennokasta aikaa: täytin pyöreitä, muutin uuteen asuntoon, koin monia upeita tapahtumia ja tapasin paljon uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Olen iloinen, että sain olla tekemässä tätä blogia, sillä ”jouduin” kirjoittamaan näistä mielenkiintoisista ja tärkeistä hetkistä elämässäni, taltioiden ne samalla itselleni kattavaksi päiväkirjaksi.

Haluan toivottaa tsemppiä ja jaksamista kaikille niille, joiden pääsykoeurakka on lähiviikkoina alkamassa. Vaikka kuka sanoisi mitä tahansa lannistavaa tai epäuskoista panettelua, niin muista, että kaikki on mahdollista juuri sinulle. Anna kaikkesi ja usko hyvään, niin unelmasi oikiksesta toteutuu. Nähdään Turussa syksyllä!

Kiittäen kaikkia lukijoita,

Arttu-Kasperi Kauppinen


Mikäli sinulle jäi jotain kysyttävää oikiksesta tai muuten haluat seurata elämääni sosiaalisessa mediassa, lisää minut Snapchatissa käyttäjänimellä ”arttukasperi”.

Vinkit oikiksen pääsykokeeseen?

Yhteishaku on päättynyt, toivottavasti kaikki muistivat sen tehdä. Vielä on jonkin verran aikaa pääsykoekirjojen julkistamiseen, mutta sitä ennen katseen voisi suunnata itse pääsykokeeseen. Koska en päivitä tätä blogia enää silloin, kirjoitan tässä postauksessa viisi mielestäni hyödyllisintä vinkkiä suoriutumiseen pääsykoepäivänä.

  1. Mene ajoissa paikalle: Koepäivä on muutenkin stressaava; suoritusta ei varmastikaan paranna se, että säntäät paikalle viimeisimmällä minuutilla, pyrkien löytämään oikeaa koesalia tai rakennusta. Tärkeintä on pysyä niin rauhallisena kuin vain on mahdollista ennen koetta ja kokeen ajan. Itse matkustin Kuopioon edellisenä päivänä, ja menin noin tuntia ennen pääsykoepaikalle, mistä oikea tila löytyikin suhteellisen vaivatta. Ehdin silloin vielä hivenen jutella tuttujeni kanssa ja vaihtaa viimeisimmät vinkit tulevaa varten.

 

  1. Hyvät eväät: Koesalissa tulet istumaan useamman tunnin vaatien raivokkaasti muistiltasi vastauksia. Aivosi kuluttavatkin valtavasti energiaa tämän koitoksen aikana, joten niiden tulee saada ravintoa tasaisesti päivän aikana. Minulla oli eväänä useampi palaa pitsaa, muutama suklaapatukka, kaakaojuomaa, irtokarkkeja, pähkinöitä, täytetty ruisleipä ja tietenkin iso pullollinen vettä. Kuulemma on hivenen kaupungista kiinni, kuinka paljon ja minkälaisia eväitä saa viedä (esim. tekstien tai allergioiden vuoksi), mutta minä toin niin paljon kuin huvitti. Kukaan ei kysellyt.

 

  1. Keskity omaan tekemiseen: Sillä ei ole mitään väliä, mille muiden koepaperit näyttävät, kuka lähtee ja mihin aikaan tai kuinka rennosti muut suhtautuvat kokeeseen. Kokeen ajaksi sulkeudut omaan neliömetriisi ja kuvittelet, ettei muita olekaan. Käytä korvatulppia, jos vain pystyt käyttämään niitä. Koita valita istumapaikka sellaisesta kohtaa, ettei sinun tarvitse kokeen aikana hirveästi nousta muita varten (rivien keskikohdat). Hakijoita on kyllä paljon, mutta suurella osalla aikaa ja keskittymistä menee liikaa muiden seuraamiseen, vainoharhaisuuteen ja panikointiin. Älä ole yksi niistä.

 

  1. Purkka: Useimpia pääsykoe stressaa hyvin paljon. Stressi saattaa olla niin voimakasta, että ajatukset menevät täydelliseen solmuun, eikä muistista tunnu virtaavan mitään opittua käyttöösi. Tämän vuoksi on vitaalia, että mukanasi on purukumeja. Purkan jauhaminen hämää aivosi luulemaan, että kaikki on hyvin, eikä elimistön stressitilaa tarvita. Miksi ihmeessä sinulla olisi aikaa pureskella jenkkiä, jos villigepardi olisi kimpussasi? Leukojen työstöliike poistaa pahimman stressitilan, tai ainakin lievittää sitä.

 

  1. Tsemppaa: Useamman tunnin kestävä koe on varmasti uuvuttava, ja mieli alkaa harhailla kohti lukuvapaita päiviä, jotka siintävät edessä. ET KUITENKAAN LÄHDE KOKEESTA ENNEN KUIN OLET ANTANUT ITSESTÄSI 150%. Kaikki se työ, jonka olet edellisinä viikkoina tehnyt, kaikki ne kerrat, kun olisit voinut olla kavereiden kanssa tekemässä jotain hauskaa, kaikki ne hermoromahdukset, jotka pääsykoeluku on aiheuttanut: näiden vuoksi istut salissa tappiin asti ja puristat viimeisenkin tiedon pisaran itsestäsi. Kun teet tämän, et myöhemmin ainakaan tunne, ettet olisi tehnyt tarpeeksi. Minulla viimeisimmän puolituntisen loppuspurtti toi arvioideni mukaan 5-7 pistettä lisää. Jos en olisi saanut niitä, en olisi ollut lähelläkään kolkuttelemassa oikiksen portteja. Älä luovuta.

KTM aka ”käytäväksi tie monikin”

Olen aina ollut huono lopetuksissa – eritoten puhelinkeskusteluiden, mutta loppujen lopuksi sama pätee mihin tahansa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tästäkin blogiin kirjoittelusta on muodostunut jo sen verta itsestäänselvyys, viikkorutiini, josta luopuminen tuntuu yllättävän vaikealta ja verraten kaihoisaltakin.

 

Viimeinen postaus kiteyttäköön kylterinä olon vielä kertaalleen omasta näkökulmastani. Sanalla (tai parillakin) sanoen voin todeta kuluneiden lähestulkoon neljän Turku- ja kauppisvuoden olleen heittämällä elämäni parhaimmat. Sana paras käsittää tässä yhteydessä paitsi suurimmat tunnemyrskyt ja romahtamiset myös unohtumattomimmat onnistumiset ja onnenhetket rakastumisineen. #kissmyturku ja sitä rataa, seuraavassa viimeinen katsaus tämän tytsyn opiskelijaelämään muutaman kauppiksessa opiskeluun kytkeytyvän omakohtaisen ”faktan” kautta!

 

Välillä olen kokenut (ja saanut kuulla) olevani kauppakorkeaan soluttautunut humanisti, mutta meitä on loppujen lopuksi todella monta. Matemaattisesta orientoituneisuudesta huolimatta valitsin lopulta kaikkea muuta kuin matikkaa käsittävät pää- ja sivuaineet; onneksi kauppakorkeaan sisään päästyään on kuitenkin aikaa pohtia ainevalintojaan ja tarvittaessa myös vaihtaa niitä, mikä tuli kyseeseen myös omalla kohdallani yritysjuridiikasta kansainväliseen liiketoimintaan vaihtaessani!

 

Pääaineen valinnasta

Muistan joskus yläasteella sanottaneen, kuinka tulevaa uraansa voisi karkeasti arvioiden suunnitella aineiden, joissa on niittänyt eniten menestystä, viitoittamana. Siirtyessäni lukioon tasan kympin keskiarvolla – ja myöhemmin lukion päästötodistukseni keskiarvon ollessa 9.5 – olin kuitenkin pattitilanteessa, ainakin mitä tulee kyseiseen oppiin.

Ratkaisu ”pulmaan”? Kauppakorkea.

Aloittaessani kauppiksen oli tiedekunnassamme tarjolla 12 eri pääainevaihtoehtoa, joista tosin on myöhemmin sukeutunut neljä tutkinto-ohjelmaa. Yhtä kaikki, kauppakorkea jos jokin tarjoaa potentiaalisen vaihtoehdon, mikäli kiinnostuksenkohteet sijoittuvat lukioaineista puhuttaessa akselille matematiikka-äidinkieli-vieraat kielet-psykologia-yhteiskuntaoppi-maantiede! Onpahan moni alun perin lääkikseenkin hakemassa ollut, mutta jostain syystä meidän opinahjoomme päätynyt, jäänyt sille tielleen! Talous kun on varsin yleispätevä ja yhteiskunnallisesti jokaisen kannalta merkittävä aihe, joten kiinnostuneisuus opintoja kohtaan syntyy yleensä melko lailla luonnostaan. 🙂

 

 

Rakkaudesta vieraisiin kieliin ja mielenkiinnosta kansainvälistä uraa kohtaan

Pystyn keskustelemaan sujuvasti neljää eri kieltä – suomea, ruotsia, englantia ja saksaa – käyttäen. Kunkin kielen sujuvuusaste on vaihdellut/vaihtelee aina kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta koulumme kielitarjonnan ansiosta koen nykyään pystyväni entistä paremmin vaihtamaan kaikkien em. kielten välillä samassa vuorovaikutustilanteessa.

Kielten osaaminen mahdollistaa syvällisemmän kulttuurikokemuksen tarjoten muuten saavuttamattomissa olevan linkin natiivipuhujien ajatusmaailmaan! Olen aina tiennyt haluavani muuttaa uudelleen asumaan ja työskentelemään ulkomaille, ja tätä unelmaani on ennennäkemättömällä tavalla tukenut tiedekuntamme mieletön, vapaavalintaisten kurssien kielitarjonta. Vielen Dank, gracias, tack så mycket, thank you, KIITOS <3

 

 

Kiitokset tästä keväästä paitsi teille seuraajille myös kanssasomettajille <3

Ansku

Luokkaretkellä Vantaalla

Ainejärjestömme Lexin järjestämällä päiväretkellä vierailimme Vantaan Keskusrikospoliisin rikosmuseossa ja seikkailimme Prison Islandin huoneissa. Molemmat aktiviteetit kiehtoivat minua äärimmäisen paljon; olen lapsuuteni lukenut Pohjolan poliisi kertoo-kirjoja sekä muutenkin ollut valtavan viehättänyt Suomen rikollisuudesta, tämän lisäksi minun on pitänyt käydä huonepakotyyppisessä paikassa jo pitkään.

Vaikka odotin himpun enemmän pakopelihuoneasiaa, rikosmuseo paljastuikin päivän kohokohdaksi. Saimme opastetun kierroksen Suomen rikoshistorian poikkeuksellisiin ja tunnetuimpiin tapauksiin, sekä niihin liittyviin esineisiin. Minua suoranaisesti ahdisti nähdä Jokelan koulusurmissa käytetty ase makaamassa levollisesti paikallaan lasivitriinissä. Ajatukseni siirtyivät pakosti tuon aseen viimeisiin käyttöhetkiin, sen entiseen omistajaan ja hänen tekoihinsa. Tuo nyt niin merkityksettömälle ja rauhalliselle näyttävä metallimöykky on joskus tuhonnut useiden ihmisten elämän täydellisesti.

Museo on yleisöltä suljettu, ja vain poliisin eri sidosryhmiin kuuluvat henkilöt voivat siellä vierailla. Mielestäni käytäntö on hyvä, vaikka kannatankin julkisuutta mahdollisimman monissa asioissa. Minusta olisi nimittäin tietyllä tapaa vääristynyttä, jos näitä kauheuksia ihmiset voisivat vapaasti tulla pällistelemään. Ikään kuin museoon näytteille laittaminen ja suuret kävijämäärät olisivat kunnianosoitus rikoksen tekijöille. Lisäksi osa näytteillä oleviin tapauksiin liittyvistä henkilöistä on hengissä, eikä uhrien mielenrauhan ja elämän jatkumisen kannalta olisi varmastikaan hyödyllistä, jos heidän heikoimmilla hetkillään näin vapaasti retosteltaisiin. Museo oli kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen ja opettavainen – olen todella iloinen, että sain siellä vierailla.

 

Rikosmuseolta jatkoimme viihdekeskus Flamingoon, missä menimme Prison Islandiin. Jakauduimme neljän hengen ryhmiin ja lähdimme kiertämään erilaisia huoneita, joissa oli lukuisia tehtäviä. Näistä tehtävistä oikein ratkaistuna ansaitsi aina tietyn määrän pisteitä. Kaikki kilpaileminen ja arvoituksien ratkominen ovat niin minun juttujani, joten itselläni ainakin oli aivan liian hauskaa. Jokaiseen tehtävään minulla ei kuitenkaan riittänyt, onneksi kaverit olivat mukana nokkelimmilla aivoillaan. Epäilen meidän olleen siellä tunnin (?) – aika kului niin ripeään tahtiin, ettei sitä edes huomannut. Loppujen lopulta meidän ryhmämme keräsi Lex-porukan parhaimmat pisteet, joten palkitsimme itsemme herkullisilla jäätelöannoksilla voiton kunniaksi!

Harrastuksen jatkamisesta opiskelupaikkakunnalla – case piano

 

Järkeväks ne mua kehuu, menestys viitoittaa tien

kaikki pelkkää julkisivuu, pohjaa itseltäni vien.

Sydän kahlittuna järkeen’ väliin jättää lyöntejä,

mut rytmihäiriöistä tiedän’ on vielä jotain, munkin sisällä.

 

 

Musiikin merkitys elämässäni on vaihdellut intensiivisistä 10 pianonsoittovuodesta Jenkki-high schoolin blues-voittoiseen kitarahifistelyyn. Pääasiallisen instrumentin vaihtelusta huolimatta yksi on kuitenkin pysynyt, nimittäin sanoitusten ja niihin (usein jälkikäteen) integroitujen melodioiden rustaaminen. Siinä missä joku ilmaisee itseään tanssin ja toinen draaman keinoin, olen aina kokenut kirjoittamisen parhaaksi terapiaksi. Vuosien saatossa olenkin päätynyt kirjoittamaan laulutekstejä paitsi pääainevalinnan vaikeudesta (oh yes! :D) myös parisuhteesta ja muista ihmissuhdekuvioista.

Pianoikävääni ovat ajoittaisten kotikäyntien (lue: Hyvinkää-visiittien) lisäksi helpottaneet niin Lappeenrannan kuin Turun aikaiset keikkatuokiot. Lappeenrannassa soitin taustamusiikkia koko vuosijuhlien verran, kun taas Turussa pääsin tosihommiin esimerkiksi pari viikkoa sitten Turun seudun ekonomien (valmistuneiden kauppatieteilijöiden etujärjestö) vuosijuhlassa. Molemmilla kerroilla minua pyydettiin mukaan puskaradion kautta, ts. joku oli kuullut pianonsoittotaustastani.

Valmistuin musiikkiopistotason D-tutkinnosta jo 15-vuotiaana, mutten sen koommin ole soitellut muuta kuin lähinnä harrastusmielessä. Esiintyminen on sinällään minulle sivuseikka, mutta yllätys- ja eritoten juhlamielessä rakastan kuitenkin musiikin tilaisuuteen tuomaa ”lisäpontta”. Koulumme tiloista löytyy sähköpiano, jota hyödynsin esimerkiksi poikaystäväni syntymäpäivän yhteydessä vuosi sitten soittaessani ja laulaessani tälle yksityiskonsertissa Kentin ”Utan dina andetag” -kappaleen.

 

Turun seudun ekonomien vuosijuhlatunnelmissa pari viikkoa takaperin

 

Taipumuksiaan kannattaa siis hyödyntää paitsi ”business”- myös henkilökohtaisessa mielessä, ja vaikken musiikkiharrastustani lukioaikaisen musikaali- ja kuoroyliannostuksen jälkimainingeissa ole varsinaisesti jatkanutkaan, löytyisi kauppakorkeakoululta esimerkiksi kuoro sekä ennen kaikkea Speksi, josta hieman lisää seuraavassa:

TuKY-Speksi on interaktiivista opiskelijateatteria tanssijoineen, bändeineen ja tietysti omstarteineen, ja sen tekemiseen osallistuu vuosittain yli 100 aktiivia

Sinä, joka palat innosta em. seikkoja kohtaan, käyhän tarkastamassa Speksi spekseineen osoitteessa http://speksi.tuky.fi/! Tämän vuotisen, järjestyksessään 10. Speksin näytökset ovat parhaillaan käynnissä, ja vaikka allekirjoittanut ei sinne lippuja ehtinytkään lunastaa, voin paitsi edellisvuosien katsojakokemusten myös Speksissä mukana olleiden ystävieni äänellä kehottaa jokaista musikaaliystävää huomioimaan Speksin myös hakuvaiheessa – three more days to go 😉

 

Tsemppiä maaliskuun viimeisen viikon koitoksiin! <3

Ansku

Hälsningar från Sverige – opintomatkojen aatelia

 

Yliopisto-opiskelu on monessa mielessä ihmisen parasta aikaa

Palasin juuri opintomatkalta Ruotsista. Laivamatkojen myötä reissuun tuli kaksi lisäyötä lisää, mutta toisaalta nuo hytissä aamun pikkutunneille venyneet keskusteluhetket reissuseurueen kesken olivat myös omiaan lisäämään yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Siinä missä opiskelijajärjestömme TuKYn lukuisat eri ainejärjestöt (suosittelen kurkkaamaan lisää osoitteesta http://www.tuky.fi/toimijat/ !) tapaavat järjestää vuosittain reissuja surffi- ja purjehdusmatkoista Venäjän ja Ranskan ekskursioihin (näin muutamia mainitakseni), oli tämänkertainen matka puhtaasti opintopainotteinen.

Kolmen opintopisteen ruotsin valinnaisella kurssilla opiskelimme ensin yhden periodin verran Ruotsin ominaispiirteitä historiasta talouteen ja kulttuuriin, jotka tentittyämme aloimme valmistautua Tukholmaan ja Uppsalaan suuntautuvaa opintomatkaa varten. Kahden päivän intensiivisen yritysvierailuissa juoksemisen jäljiltä olenkin paitsi aivan puhki myös läpeensä onnellinen kaikista niistä inspiroivista pratstundeista, joita matkan varrella kohtasimme!

 

Yksi Uppsalan yliopiston kirjastoista lintuperspektiivistä käsin

 

Seuraavan viikon agendalla onkin sitten puhtaasti kandin (puhtaaksi) kirjoitus, minkä lisäksi postailemme Artun kanssa viimeiset Tositarinoita-kuulumisemme yhdessä muiden somettajien kanssa. Tähänastinen matka on ollut mielestäni valtavan antoisa ja toivonkin, että kirjoituksistani on ollut hyötyä/inspiraatiota tuleville Turun yliopiston kävijöille!

 

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa toivottaen,

Ansku

Tähän on tultu

Elämästäni on tullut passiivista. Uusi asuntoni on niin mukava, etten halua poistua sieltä millään. Moni varhainen aamu venyykin pitkälle iltapäivään, katsellen ulos rakennustyömaalla puuhastelevaa kypäräkansaa. Mikään mauste ei saa ruokaa maistumaan paremmalle kuin muiden työnteon katseleminen. Pian saatan jo huomata, että urakoitsijat lopettelevat päivältä. Merkki on minulle sama. Jos mitään järkevää ei ole tähän mennessä aikaan saanut, ei tule myöhemminkään saamaan. Parempi jättää huomiseen.

Yliopisto on kirjaimellisesti kivenheiton päässä, joten luennoille minun tarvitsee herätä vasta kirkonkellojen lyödessä tasatunnin merkiksi. Luentojen loputtua säntään mahdollisimman nopeasti kotiin, kaikki mahdolliset tauot käytän taivaallisiin nokosiin. Aina on oikea aika päiväunille. Ulkona on usein kurja sää, joten kerran sisälle tultuani en enää sieltä tahdo poistua. Lämmin viltti ja hyvä kirja houkuttavat paljon enemmän kuin loskassa tarpominen tihkusateen piiskatessa kasvoihin. Kauppaan on lyhyempi matka kuin koululle – usein en sinnekään jaksa, sillä pakastimeni on täynnä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta syötävää.

Minun suurin odotukseni on Ted Mosbyn tapaan eläkkeelle pääseminen. Minnekään ei ole kiire, mitään ei ole pakko tehdä, kenellekään ei olla vastuussa. Olen saavuttanut pitkälti unelmani 60 vuotta etuajassa En pidä haittana, vaikka terveyteni, sosiaaliset suhteeni tai ylipäätään koko elämä kärsisi. Kotona hyvä, muualla huono.

Opiskelijatapahtumat ovat herkkua

Tapahtumia ja erilaisia tilaisuuksia opiskelijoille järjestetään joka viikko useita. Järjestäjänä toimii yleensä oma ainejärjestö, mutta myös toinen ainejärjestö, tiedekunta tai muu toimija voi hyvin olla järjestäjänä. Opiskelijoiden tapahtumat perustuvat tyypillisesti alkoholinkäytön ympärille, mutta onneksi on useita muita tapahtumia, joiden kantavana teemana ei ole juominen. Osallistuin tällä viikolla kahteen tällaiseen, herkkuapproille ja vankilavierailulle.

Herkkuapprot oli jonkin ainejärjestön (en ikinä kuullut minkä) järjestämä vuosittainen tapahtuma, jossa kierretään turkulaisia kahviloita ja ravintoloita. Osallistujat saavat passin, jota näyttämällä näissä tietyissä kahviloissa saa alennuksia tuotteista, joita ostamalla ansaitsee leiman passiin. Itse en ollut ilmoittautunut tapahtumaan, vaan varjoilin kavereideni taustalla. Alennuksia minulle ei siis passittomana tullut, mikä ei sinänsä haitannut, sillä ostin vain yhdestä paikasta churroja. Ehkä hyvä, sillä olin ainoa, joka ei potenut herkkupäänsärkyä. Aurinkoisena päivänä oli kuitenkin hauskaa kulkea keskustassa, uskalsimme jopa Aurajoen jäälle!

Ainejärjestömme järjesti vierailun Turun Saramäen vankilaan. Retki oli varsin suosittu, kaikille halukkaille ei riittänyt paikkoja. Tutustuminen oli alusta alkaen todella mielenkiintoinen. Meidät tarkistettiin kuten kenet tahansa vankilassa vieraileva tarkistettaisiin. Kuljimme metallinpaljastimen läpi ja maailman suloisin huumekoira haisteli jokaisen yksitellen. Aluksi kuuntelimme yleistä esittelyä vankilasta organisaationa sekä yleisiä tietoja. Tämän jälkeen pääsimme todella kattavalle kierrokselle vankilan eri tiloihin ja paikkoihin. Kokemus oli todella ainutlaatuinen ja opintojen ja tulevaisuuden kannalta merkittävä. Tuomarin on hyvä tietää, millaiseen paikkaan hän tuomitsee ihmisiä useiden vuosienkin ajaksi.

Itse en ole ottanut hirveästi osaa tapahtumiin. Syynä tälle on useimmiten ollut kiireet ja oma mukavuudenhaluisuus. Useat tapahtumat sijoittuvat ilta-aikoihin, mikä on ristiriidassa omien pyrkimysteni kanssa. Minä kun mielelläni vietän illat kotona villasukat jalassa särpien teetä ja katsoen Suomen kaunein koti-tyylisiä ohjelmia. Kaikille sopivia tilaisuuksia ja tapahtumia kuitenkin aivan varmasti löytyy, minullekin peräti jopa nämä kaksi yhden viikon aikana!

Hakukohteen valinnasta ja luopumisen vaikeudesta – matka Lappeenrannasta Turkuun

On meillä SaiPa, Saimaa ja teekkarit!

Minulle aukenivat siis ovet Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa heti yo-kirjoitusten jälkeisenä syksynä. Ko. yliopisto ei ollut ykköshakukohteeni, mutta päätin siitä huolimatta antaa Lappeelle mahdollisuuden – ja näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä että annoin, sillä niin monta ihanaa muistoa ja tuttavuutta tarttui lopulta kyseiseltä ajanjaksolta matkaani!

Joulun jälkeen sanoin kuitenkin heipat vedyille ja atomeille, sillä au-pair-hakemukseni oli tärpännyt, ja viettäisin seuraavat kolme kuukautta Saksassa! Haikeista fiiliksistä huolimatta, neljässä kuukaudessa meille oli nimittäin ehtinyt muodostua todella tiivis kaveriporukka, jätin Lappeenrannan ja suuntasin kohti uusia teitä ja unelmia.”

 

Runsaasti huomiota osakseen keränneet, kustomoidut haalarini. Eritoten Turun AMK:n insinööriopiskelijat (?), joiden haalarit ovat puoliksi mustat puoliksi neonvihreät (paljonkin omiani muistuttavat), tapaavat tuon tuosta ihmetellä haalarieni alkuperää 😀

 

Edellä ajatuksia toiselta hakukeväältäni eli vuodelta 2014. Paitsi alan valinta, myös opinahjojen hakujärjestyksen laatiminen puhututtaa tässä vaiheessa kevättä. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissani todennut, opiskelin tosiaan yo-kirjoitusteni jälkeisen syksyn, ts. syyslukukauden 2013 kauppatieteitä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Jossain toisessa elämässä olisin varmasti jäänytkin Lappeeseen, mutta jostain syystä olin itsepintaisesti päättänyt haluavani viettää tulevat opiskeluvuoteni Suomen Turussa. En ole luonteeltani mikään mahdoton jääräpää, pikemminkin päinvastoin, mutta tietyissä seikoissa olen huomannut olevani ehdottomista ehdottomin.

Vaikka nykyisen ja entisen kotikaupunkini välimatka on Suomen mittakaavassa huomattava, olen silti ollut enemmän kuin harmissani siitä, etten tähän päiväänkään mennessä ole saanut aikaiseksi vierailla entisellä opiskelupaikkakunnallani. Näin ollen eräänlainen ympyrä sulkeutuu kohdallani kuukauden kuluttua suunnatessani vihdoin ja viimein yhden yön visiitille tarkastamaan, mikäli Saimaan rannat ovat yhä yhtä kauniita kuin viisi vuotta takaperin! Lappeenranta tarjosi omalla tavallaan viehättävän kampusympäristön kaukana keskustan melskeestä, mutta oleiluni aikana solmimiani ystävyyssuhteita lukuun ottamatta en ole katunut päätöstäni ”vaihtaa” yliopistoa. 🙂

Olen onnekseni tavannut pari muutakin tuuliviiriä, jotka ovat puolen vuoden/vuoden opintojen jälkeen ottaneet suunnakseen Turun esim. juuri Lappeenrannasta, Oulusta tai Vaasasta käsin. Vaikka kaiken järjen mukaan tärkeintä – ja meriitti jo sinänsä – on päästä opiskelemaan, on mielestäni jokaisella kuitenkin mahdollisuus hienosäätää ja viilata omia valintojaan, kunhan toiminta ei vahingoita muita. Nimimerkillä oman lähtöni Lappeenrannasta olisin voinut hoitaa hienovaraisemminkin (lue: ei puskista tulleena tunnevyörynä itsenäisyyspäivän juhlissa), mutta annettakoon tuo anteeksi 19-vuotiaalle itselleni. Sydämensä kuunteleminen pätee myös opiskelupaikan valintaan – klisee, jota viljelen ja tulen viljelemään jatkossakin! <3

 

Siskolta saatu piristys kandirupeaman keskelle <3

 

Oikein antoisaa alkanutta viikkoa – unelmat on tehty saavutettaviksi, joten mikäli unelmissasi siintää Turun kauppakorkea, make it happen!

Ansku

Kauppikseen (ja miksei muihinkin opinahjoihin) hakevan tärpit vol. 2

 

4. Virikkeitä muistin tueksi

Mielestäni parhaita muistin stimuloijia ovat yksiselitteisesti värit. Muistan jo ala-asteella vannoneeni värien nimeen, sillä ne triggeröivät aivojen muistialueita aivan eri tavoin verrattuna täysin mustavalkoiseen tekstiin. Omalla kohdallani värien käyttö on edennyt jopa niinkin pitkälle, että olen päätynyt värikoodaamaan kaikki opiskelemani aineet kalenterissani. Olen pyrkinyt hyödyntämään ko. taipumustani myös oppimisen suhteen; näin ollen esim. kuullessani sanan ”markkinointi” katson edessäni olevaa yliviivauskynävalikoimaa pohtien, mikä väreistä assosioituisi parhaiten ko. sanan kanssa. Markkinointi sai (muistaakseni) näin ollen osakseen pinkin, johtaminen oranssin, laskentatoimi sinisen ja matematiikan kirja vihreän värin. Tiedä sitten, onko kyseinen assosiaatiohakuisuus vaikuttanut suuntaan tai toiseen numeromielessä, mutta hallittavien kokonaisuuksien kirjon kasvaessa olen todennut kyseisen kikan todella käteväksi ja – kuten sanottu – muistamista edesauttavaksi!

***

5. Valmennuskurssin tarpeellisuus

Muistan elävästi, kuinka hieman itseäni vanhempi Turun kauppakorkeassakin opiskellut perhetuttuni sanoi minulle aikoinaan, että älä Ansku ihmeessä mene turhaan istumaan valmennuskurssille – pääset kyllä paitsi papereittesi myös tahdonvoimasi puolesta sisään ilmankin. Nämä sanat mielessäni en näin ollen osallistunut kumpanakaan pääsykoekeväänäni valmennuskurssille saati tilannut itseopiskelumateriaalia. Yksi keskeinen syy valmennuskurssin välttelylle lienee myös ollut se, että olisin paradoksaalisesti ahdistunut kurssin lukuaikatauluista, en niinkään sisuuntunut kanssatoverien ”sykkimisestä”.

Tarkemmin muistellessani oli toinen taustatekijä kurssien väliin jättämiseen rahallinen tilanne; olin vastikään ollut lukiovaihdossa, joten vanhempieni ”Ansku-budjetti” oli sanalla sanoen loppuun kulutettu siskojeni vastaaviin verrattuna. Näin ollen – kuten kirjoitin jo omaan asuntoon -postaukseni yhteydessä – päätinkin säästää rahani johonkin vielä mielekkäämpään ja oikeasti tarpeelliseen, sillä mikäli tilastoja ja perhetuttuani kävi uskominen, olivat kauppakorkean ovet avoinna myös omine neuvoineen tietä luoviville!

Siinä missä moni kaverini on todennut valmennuskurssien keskeisen annin liittyneen nimenomaan vertaistukeen – ja osin kilpailuunkin – lukurutiinin suhteen, tiesin ts. omalla kohdallani kyseessä olevan ainoastaan sudenkuoppa. Kaiken kaikkiaan huomasin nimittäin jo lukioaikana lukutottumuksieni olevan hyvin normista poikkeavia (lue: vähäisiä); siinä missä suomi24-keskustelupalsta, jolle en toivoisi pahimman vihamiehenikään kuunaan eksyvän, tarjoili jo abikeväänä verraten kuumottavia debatteja Laudaturiin riittävästä lukumäärästä, pysyin onnekseni ko. sivustolta visusti poissa pääsykoekeväideni aikana. Loppujen lopuksi jokainen kun on oma yksilönsä vaatien täysin toisistaan poikkeavat lukumäärät ja -vauhdin optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi 🙂

 

 

Ihanaa sunnuntain jatkoa toivottaen,

Ansku

Kauppikseen (ja miksei muihinkin opinahjoihin) hakevan tärpit vol. 1

 

1. Työssäkäynti ei ole este, mikäli haluat kyseistä opiskelupaikkaa tarpeeksi

Satunnaiselle lukijalle/muuten taustani ohittaneelle mainittakoon, että olen ennen Turkua opiskellut kauppatieteitä syyslukukauden verran Lappeenrannassa. Muistan tuolloin muuton tiimellyksessä luvanneeni isälleni, että seuraavana syksynä muuttokuorman voisi suunnata Turkuun – ja tällä kertaa neljää kuukautta pysyvämmässä mielessä. Keväällä 2014 lähdin siis au pairiksi Saksaan asuen Stuttgartissa tasan kolme kuukautta, tarkemmin sanottuna 10.1.-10.4. Ylevänä tarkoituksenani oli aloittaa pääsykokeisiin luku jo Saksan maalla, mutta ajatuksen tasollehan tuo jäi. Suomeen tultuani olin sopinut edelliskesän työnantajani kanssa aloittavani työt vasta kesäkuun alussa (lue: pääsykokeen jälkeen) mutta kuten tavallista, ei elämä aina noudata suunnitelmiamme – ainakaan prikulleen.

Olin siis laskenut sen varaan, että ehdin paneutua kirjoihin täysipainoisesti ainakin puolentoista kuukauden verran. Suomeen tullessani sikäläisellä SIM-kortillani (jonka olin jättänyt Saksa-ajakseni Suomeen) odotti kuitenkin ei-niin-mieluisa yllätys, ts. ääniviesti työnantajani henkilöstöpalvelusta. Summa summarum, esimieheni kanssa sovittu työpaikka oli annettu meidän tietämättämme toisaalle, koska en ollut vastannut yleisluontoiseen kyselyyn kesän käytettävyydestäni. Oh well, tilanne selvisi, mutta jouduin täysipäiväisesti töihin 1.5. alkaen. Kuuden viikkovuoron työlistat eivät siinä vaiheessa kovinkaan naurattaneet, mutta yksi asia oli kuitenkin varma; vaikka olinkin yhä kirjoilla Lappeenrannan kauppatieteellisessä tiedekunnassa – mikä puolestaan olisi mahdollistanut KTM-tutkinnon jatkamisen Itä-Suomesta käsin – aioin kuitenkin päästä unelmayliopistooni, ts. Turun kauppakorkeaan.

 

2. Otollinen lukuympäristö

Päämäärätietoisuudesta päästäänkin hyvänä aasinsiltana seuraavaan lukujen onnistumisen kannalta olennaiseen seikkaan, nimittäin suotuisaan lukuympäristöön. Osviittaa omalla kohdalla toimivasta lukumiljööstä antaa yo. kuva Stuttgartin pääkirjastosta – tähän päivään mennessä en toisin sanoen ole löytänyt kirjastoa parempaa oppimisympäristöä!

Pari postausta takaperin kirjoitin kuitenkin mönkään menneestä kokemuksestani lukusalien suhteen, joten tässäpä vinkki kirjastoista pitäville mutta jokseenkin lukusaleja kammoaville. Lähes jokaisessa suuremmassa kirjastossa on sijoiteltu pieniä pöytäryhmiä eri osastojen väliin; hiljaisuusvaatimuksen koskiessa koko kirjastoaluetta, olen näin ollen kokenut kyseiset ”lukunurkkaukset” parhaiksi keskittymisen takaajiksi. Lukusalitkin ovat paremman puutteessa ”jees”, mutta olen itse huomannut välillä imeväni kanssaopiskelijoiden stressiä/ahdistusta, mikä puolestaan on vaikuttanut olennaisesti sen kertaiseen lukusuoritukseeni. Kaikista mieleenpainuvin tapaus oli eräs poika, jonka kuulokkeista suorastaan vuosivat läpi silloisen hittibiisin, Kelly Clarksonin ”What doesn’t kill you makes you stronger” lyriikat. Yritä siinä sitten muina miehinä opiskella :,D

 

3. Liikunnan, ravinnon ja levon tähdellisyys

Pääsykoekevään voi periaatteessa rinnastaa urheilusuoritukseen – sen verta kokonaisvaltaisesta uurastuksesta on nimittäin kyse. Otinkin tavakseni käydä joka toinen päivä aamusalilla ennen kirjastoon suuntaamistani, minkä lisäksi kiinnitin erityishuomiota monipuoliseen ruokavalioon jaksamiseni takaamiseksi. Tästä huolimatta kyseiset osa-alueet ontuivat toisinaan kohdallani – olen näet aina ollut verraten huono nukkuja, joten luku-urakka yhdistettynä kokopäiväiseen työrupeamaan johti välillä siihen, että huomasin kirjaimellisesti nukahtaneeni kirjaston penkkiin! Hyvät yöunet auttavat paitsi jaksamaan myös edesauttavat oppimista, ja kehotankin jokaista yökukkujaa muistamaan myös unen vitaalin merkityksen. Trust me – ei se lukujen määrä, vaan laatu 🙂

 

 

Mukavaa viikonjatkoa kaikille, muistakaahan laittaa hakemuksenne tulille eilen alkaneen yhteishaun tiimoilta!

Ansku

Viimeiseen jaksoon

”Ensi jaksossa sitten parannan.” Tämä lausahdus kuuluu monen suusta tenttiviikkojen aikana. Tänään on se päivä, kun oikkari voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja tehdä sen paljon lupaamansa parannuksen. Monesti uuden jakson alkamisen tuoma lisämotivaatio karisee pois viimeistään seuraavaan torstaihin mennessä, mutta tällä kertaa minä aion oikeasti kerätä itseni ja elämäni kasaan ja keskittyä opiskeluun täysillä. Lupaan.

Tässä viimeisessä (!) jaksossa minulla on yleisen oikeustieteen ja oikeushistorian opintojaksot. Ymmärtääkseni nämä kokonaisuudet poikkeavat muista opinnoista jonkin verran. Viittauksia voimassaoleviin lakeihin ei hirveämmin ole, eikä lailla itseisarvona ole suurempaa merkitystä. Kirjoissa on yhteensä n. 1300 sivua luettavaa, mikä on huomattavasti vähemmän aiempiin jaksoihin verrattuna. Töitä on silti tehtävä, mutta kenties suppeampi lukualue mahdollistaa aurinkoisista kevätpäivistä nauttimisen. En osaa jotenkin vielä käsittää, että tätä opiskeluvuotta on enää vain neljännes jäljellä!

Turun kauppakorkeakoulu aka kielten opetuksen mekka

Tulipahan sitten meikäläisenkin lunastettua vaihtopaikka ykköshakukohteestani, ts. entisestä kotikaupungistani Saksan Stuttgartista! Aika mielettömät fiilikset tällä hetkellä.

Vaihtoon lähtemisen lisäksi Turun kauppis tarjoaa kertakaikkisen hulppeat puitteet kielten opiskelulle. Muistan aikoinaan jääneeni hieman harmittelemaan, etten koskaan hakenut Helsingin Hankeniin saati sitten ulkomaille. Kyseiset vaihtoehdot olivat nimittäin mielessäni hyvinkin pitkään lukiovaihtoni päätyttyä ja palattuani kotiin Yhdysvalloista. Vuosien saatossa olen kuitenkin onnekseni huomannut, että koulumme kielten opetus on monipuolisuudellaan kompensoinut mennen tullen Hankenin ja ulkomaiden jättämän aukon.

Turun kauppakorkeasta valmistuvat ekonomit tunnetaan työmarkkinoilla mm. heidän monipuolisesta kielitaidostaan. Toisen kotimaisen kielen lisäksi tulee jokaisen nimittäin valita kaksi vierasta kieltä, joista kummankaan ei välttämättä tarvitse olla englanti. Englanti vie koko ajan enemmän ja enemmän jalansijaa suomelta opetuskielenä (ei toki aivan kaikissa oppiaineissa), joten on tärkeää osata tämän ”kolmannen kotimaisen” ohella myös muita kieliä – yhtä tai mieluummin jopa useita. Törmäsin myös vähän aikaa sitten mielestäni loistavaan toteamukseen, jonka mukaan kielitaito on nykypäivän opiskelijan ajokortti! Food for the thought.

 

MONI1 ja MONI2 – rakkautta ensisilmäyksellä!

 

Paitsi että kauppatieteisiin liittyvien kielten kurssien tarjonta on huomattava (25 opintopisteen sivuaineen voi opiskella lähes kielestä kuin kielestä!), on yllä oleva kuvakaappaus esimerkki kielten opetuksen mielettömästä innovatiivisuudesta. Olen itse käynyt sekä MONI1- että MONI2-hybridikurssit, joiden ideana on siis hyödyntää laajaa kielipääomaa samassa kontekstissa. Ko. opintokokonaisuudet ovat olleet ehdottomia suosikkejani kurssitarjonnassa, enkä näin ollen ole jäänyt käytännössä katsoen laisinkaan harmittelemaan päätöstäni ”jäädä” Suomeen opiskelemaan! En itse asiassa edes tiennyt koulumme profiloitumisesta kielten suhteen ennen tänne hakuani (olin ainoastaan muuten fiksoitunut Turkuun opiskelijakaupunkina), mutta toisaalta positiivisia yllätyksiä ei voi koskaan olla liikaa. 😉

 

 

Tsemppiä muuten pääsykoelukujen aloitukseen/jatkoon! Ensi viikon postauksissani aion nimittäin pureutua tarkemmin toiseen pääsykoekevääseeni sekä siihen, mitä kaikkea kannattaa pitää mielessä pääsykoekevään ajan. Otan myös kantaa mm. valmennuskurssin tarpeellisuuteen, joten stay tuned!

 

Ansku

Yhteishaun innoittamana – tarina abikevääni pääsykoeluvuista (tai pikemminkin niiden vähyydestä)

” Kevät 2013 kului lopulta pitkälti seuraavissa merkeissä; treenasin todella ahkeraan salilla, tein töitä (sekä Ärrä-tätinä että opettajansijaisena), käväisin tätini kanssa Dubaissa äkkilähdön merkeissä sekä opin toden teolla juomaan kahvia kavereiden kanssa Kulmiksessa (paikallinen kahvila) juoruten. Pari kertaa meille vihjaistiinkin hienovaraisesti, että ootte muuten olleet täällä jo melko pitkään ja ehkä olis jo aika jatkaa matkaa.. 😀

Em. juttujen ohessa tein myös ”bisnestä” paikallisella FB-kirpputorilla. Vanhempani vitsailivatkin, että ”kyllä susta Ansku tolla menolla vielä jonain päivänä se ekonomikin tulee”, sen verran tiuhaan ovikellomme nimittäin tuona keväänä soi. Tuolloin yleinen vitsi perheemme keskuudessa olikin, että jos joku vaatekappale ei jostain syystä heti ottanut löytyäkseen, niin ensimmäinen kommentti oli ”Ansku on varmaan myynyt sen FB-kirpparilla.” Thanks hey.

 

 

Kahdessa kuukaudessa (huhti-touko) lukusaldoni näytti lopulta seuraavaa; olin lukenut neljästä pääsykoekirjasta kaksi, joista molemmat olin kahlannut yhden-kaksi kertaa läpi (siis mikä huima saavutus!). Olin kyllä näyttänyt nokkaani kirjastossa lähes joka arkipäivä, mutta hyvin vaihtelevalla (luku)menestyksellä – liian usein voiton pääsykoekirjoista veivät nimittäin joko uusin HBL tai Fit-lehti. Hyvinkään kirjastossa matkallani lukusaliin jouduin nimittäin aina kulkemaan lehtilukusalin läpi, mikä koituikin usein kohtalokseni..

Kesäkuun 1. päivä päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja yo-juhlien jälkeiset vajaat kaksi viikkoa luinkin sitten enemmän tai vähemmän niska limassa. Lopulta jäinkin vain nippanappa rannalle ykköskohteestani Turusta – tästä huolimatta olin kuitenkin todella iloinen ja ylpeä Lappeen saavutuksestani lukumääräni huomioon ottaen. 🙂

 

 

Mun tapauksessa sisään kauppikseen mentiin siis yhteispistekiintiössä – vastasinhan vain kahta pääsykoekirjaa koskeviin kysymyksiin, enkä täten olisi mitenkään saanut riittävästi pisteitä pelkkää koepistekiintiötä ajatellen – tai no, ainakaan Turkuun! Hyvät yo-paperit koituivat siis sanalla sanoen ”pelastuksekseni”. ”

 

Tulevan viikonlopun postauksessani kerron, mitkä seikat jäivät matkaan ensimmäiseltä hakukerralta, ja mistä puolestaan otin onkeeni niistä luopuen.

Vinkki viitonen pääsykoelukuja aloitteleville; keskeisenä motivaatiotekijänä toimi ainakin itselläni toiseksi lukukevääksi kyhäämäni kuvakollaasi, jonka olin taiteillut pääsykoemuistiinpanot sisällyttävän kansioni kanteen. Näin ollen joka kerta ennen kalmankalpeisiin ruutupaperimuistiinpanoihini paneutumista näin sieluni silmin, mitä kaikkea kansion sisällön omaksuminen minulle voisikaan tulevaisuudessa antaa!

 

 

Huikeaa viikonjatkoa kandin keskeltä,

Ansku

Kannattaako käydä valmennuskurssi? – ja muuta usein kysyttyä oikikseen hakemisesta

Olen saanut useita kysymyksiä oikikseen, pääsykokeeseen ja hakemisprosessiin liittyen eri tahoilta. Kokosin nämä kysymykset ja niiden vastaukset tähän mahdollisimman kattavasti. Muistathan, että tämä on minun totuuteni, joten tarkista kaikki tärkeät päivämäärät, ajat ja paikat itse!

Milloin pääsykoe on ja miten siihen ilmoittaudutaan?

Valintakoe pidetään tiistaina 15.5.2018 klo 12:00-17:00. Valintakokeeseen liittyvä kirjallisuus julkaistaan 11.4., mutta HUOM, se pitää ennakkotilata jo maaliskuun aikana. Varsinainen hakuaika, jolloin korkeakouluihin haetaan, alkaa 14.3.2018 ja päättyy 28.3.2018. Tarkemmat tiedot hakemisesta ja pääsykokeisiin ilmoittautumisesta löytyvät https://opintopolku.fi/wp/fi/

Millainen koe on?

Koe ja sen rakenne riippuu valtavasti vuodesta, pääsykoekirjoista ja mukana olevista yliopistoista. Vuonna 2018 koe (tai oikeastaan sen tarkastus) on kaksivaiheinen. Aluksi kaikilta kokeen tehneiltä tarkastetaan monivalintakysymysten tuottamat pistemäärät. Tämän jälkeen 1569 (kolminkertainen määrä oikeustieteellisten yliopistojen aloituspaikkojen määrään verrattuna) parasta etenee toiseen (tarkastus)vaiheeseen, jossa tarkastetaan muut tehtävät ja karsitaan esiin parhaat. Opiskelijaksi hyväksymisen edellytyksenä on, että näistä lopuista tehtävistä on saanut vähintään puolet pisteistä. Lisää tietoa ja tarkemmin valintakokeesta löytyy sivulta https://www.oikeustieteet.fi/valintakoe/

Miten perillä tulee olla oikeustieteestä, jos haluaa hakea oikikseen?

Ei merkitystä. Valintakokeessa testataan vain sitä tietoa, joka löytyy pääsykoemateriaaleista. Ulkopuolisesta tiedosta ei saa lisäpisteitä, eikä sitä kannata käyttää. Liika ennakkotieto voi jopa johtaa negatiiviseen siirtovaikutukseen, jolloin aikaisemmin opittu tieto häiritsee uuden tiedon sisäistämistä. Oma osaamiseni perustui lukiossa käytyyn lakitiedon kurssiin, jossa oli käyty keskeisimpiä asioita Suomen oikeusjärjestelmästä läpi. Joidenkin termien ja rakenteiden tietäminen ennalta helpotti pääsykoekirjojen lukemista, mutta vaikka lähtisit nollasta, ei se sulje pois mitään.

Kenellä on mahdollisuus päästä sisään oikikseen?

Kenellä vain. Usein puhutaan siitä, kuinka oikikseen on äärimmäisen vaikea päästä ja tulee olla todella lahjakas pärjätäkseen pääsykokeissa. Asia ei ole näin. Oikiksen pääsykokeessa pärjäät tasan sillä, että olet lukenut ja opetellut pääsykoemateriaalin ja osaat vastata sitä koskeviin suoriin kysymyksiin suorilla vastauksilla. Vaatimuksia persoonalta voidaan kyllä mainita, sinun tulee olla pitkäjänteinen, motivoitunut ja ahkera henkilö, joka ei suuremmin kritisoi lukemaansa, jotta pärjäät erinomaisesti valintakokeessa. Kaikista ihmisistä löytyvät nuo piirteet, niitä tulee osata vain painottaa ja voimistaa lukiessaan pääsykokeeseen. Tilastoja siitä, kuinka oikikseen päästään vasta kolmannella hakukerralla vääristää ne hakijat, jotka ”tulevat katselemaan koetta” tai jotka eivät anna itsestään täyttä panosta. Sinä pääset oikikseen, jos haluat tarpeeksi kovasti.

Kuinka paljon ulkoa kokeessa tulee osata?

Kokeen painotus vaihtelee paljon vuosittain sekä yliopistosta riippuen, joten kysymykseen ei voi juuri tyhjentävää vastausta antaa. Jos kysytään jotain listaa, tulee se usein osata sanatarkasti oikein. Lisäksi tietyt määritelmät tulisi olla mahdollisimman samanlaisesti kirjoitettu kuin pääsykoekirjoissa. Lakien pykäliä voidaan kysyä, mutta esimerkiksi lukua tai momenttia ei ole yleensä vaadittu. Lyhyet ja tärkeät lait on syytä opetella sanasta sanaan, sillä koskaan ei tiedä kuinka tarkkoja tarkastuksessa ollaan. Keskity ensisijaisesti mahdollisimman laajaan osaamiseen pääsykoemateriaalista, mutta opettele toki joitain tärppejä ihan ulkoa.

Mitä pääsykoekirjojen lyhenteet tarkoittavat?

Pääsykoekirjojen tekstissä vilisee valtavasti kirjainlyhenteitä ja numeroita, jotka voivat tuntua todella erikoisille. Lyhenteet yleensä viittaavat johonkin lakiin tai tuomioistuimeen. Kirjoissa voi lopussa tai ensimmäisillä sivuilla olla lyhenneluettelo, josta löytyy selitys kullekin kirjainyhdistelmälle. Yleisimpien tuomioistuinten lyhenteet (KKO=korkein oikeus, KHO=korkein hallinto-oikeus, hovioikeus HO, hallinto-oikeus HAO ja käräjäoikeus KäO) ovat niin tunnettuja, ettei niitä juurikaan selvennetä. Lain jälkeen voi seurata numero + §-merkki (pykälä) tai numeroita suhteessa X:Y.Z (X=lain luku, Y=pykälä, Z=momentti). Tuomioistuinten lyhenteen jälkeen seuraa vuosi ja tapausnumero, sekä mahdollisesti tieto siitä, onko lopputuloksesta äänestetty.

Miten lukea pääsykokeeseen?

Lukeminen on hyvin yksilöllistä, mutta sisäänpääsy vaatii sitä kaikilta paljon. Lue aikaisemmat ”Miten lukea pääsykokeeseen?”-postaukseni, niissä kerron ylipäänsä lukuprosessista, sekä muita hyödyllisiä vinkkejä. Linkit juttuihin:

Miten lukea pääsykokeeseen?

Miten lukea pääsykokeeseen? (osa 2)

Miten lukea pääsykokeeseen? (Osa 3)

Millä kielellä pääsykoekirjat on kirjoitettu?

Minulla pääsykoekirjat olivat suomen kielisiä. Ei kuitenkaan ole mitenkään epätyypillistä, jos joku/jotkin kirjoista ovat englanniksi. Myöskään ruotsi ei ole poissuljettu, joten pakollisten kielien opiskelusta lukiossa ei ole haittaa. Itse pääsykokeessa ymmärtääkseni saa vastata englanninkielisiä aineistoja koskeviin kysymyksiin joko englanniksi tai suomeksi. Muuten kokeessa saa vastata joko suomen tai ruotsin kielellä. Kielelliset ohjeistukset kannattaa kuitenkin aina tarkistaa tehtävänannosta.

Kannattaako käydä valmennuskurssi?

Oma kantani on, että mikäli valmennuskurssi kestää yli viikon ja/tai maksaa yli 500 euroa, ei valmennuskurssia kannata suorittaa missään nimessä. Kukaan muu ei voi tehdä sitä työtä puolestasi, joka vaaditaan sisäänpääsyyn. Lisäksi mikään ei viittaa siihen, että kalliimpia kursseja suorittaneet pääsisivät helpommin sisään. Itse kävin Lex-kurssien järjestämän valmennuskurssin Jyväskylässä, joka kesti viikon ja maksoi 400 euroa. Suhteeni siihen on hivenen ristiriitainen, sillä en koe, että opin varsinaisesti sisällön puolesta mitään uutta kyseisellä kurssilla, mutta toisaalta en olisi ilman sitä päässyt ensimmäisellä kerralla sisään. Valmennuskurssin käyminen lisäsi motivaatiotani lukea enemmän, sillä muut kurssilaiset tuntuivat osaavan asioita todella hyvin, joten kilpailuviettini heräsi ja sain tarmoa opetella asioita vielä paremmin. Kurssilla kerrottiin pääsykokeen rakenteesta ja sisällöstä, sekä harjoiteltiin mahdollisia tärppikysymyksiä ja tehtäviin vastaamista. Toisaalta taas kurssi vei todella paljon aikaa lukemiselta ja materiaalien opettelemiselta (8 h/päivä). Itse ainakaan en opi sillä tavalla, että seuraan jonkun paasausta ja valmista diaesitystä, vaan tarvitsen sen oman tahdin ja keskittymisrauhan. Kursilla tehtiin myös harjoituspääsykoe, josta sain 9/80 pistettä, mikä hivenen lannisti lukemisintoani. Valmennuskurssin käymisessä on siis puolensa ja puolensa. Jos hakisin tänä vuonna uudelleen, en kävisi valmennuskurssia. Koen, että minulle merkitykselliset tiedot sain jo ensimmäisellä kerralla.

Kannattaako oikikseen hakeminen?

KANNATTAA. Mikäli tulet valituksi, olet juuri oikea henkilö opiskelemaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa. OTN + OTM on arvostettu tutkinto, joka mahdollistaa työskentelyn hyvin monissa ammateissa työelämässä, ja siksi juristin työllistyminen on varmaa. Työuran aikana on helppo kokeilla eri työpaikkoja ja -ympäristöjä, sillä juristin pätevyys mahdollistaa kameleonttimaisen muuntautumiskyvyn useille eri oikeudenaloille. Oikeustiede on mielenkiintoista, käytännön läheistä ja arjessa sovellettavaa. Tiedät oikiksessa opiskelleena omat oikeutesi ja kuinka ne voit turvata. Viiden vuoden aikana tapaat satoja uusia ihmisiä, joista varmasti löytyy kaltaisiasi, joten sitä, löytääkö ystäviä itselleen, ei tarvitse pelätä. Kaikissa ihmisryhmissä on ärsyttäviä, raivostuttavia ja ääliömäisiä yksilöitä, mutta myös niitä kultakuorrutettuja helmiä. Vaikka olenkin vasta ensimmäisen vuosikurssin opiskelija, sanonta ”oikis on ihmisen parasta aikaa”, voi hyvinkin pitää paikkansa.

Yliopisto-opiskelun edut; vähän erilainen tenttiviikko

 

Maanantai-keskiviikko

Alkuviikon kärsin henkisestä jet lagista; tähän liittyen löysin työpaikan aulasta varsin osuvat kellotaulut, jotka kuvastavat Aasian (melkein Etelä-Korea ja PyeongChang) ja Suomen aikaeroja. Maanantaina pyörähti käyntiin toinen tämän periodin tenttiviikoista; AMK:n tapaan hiihto-/talvilomaa ei siis ole, ja joulusta seuraava pitempi loma onkin vasta pääsiäisenä (lue: viikon loma!). Summa summarum, oma tenttijärjestykseni mahdollisti tällä kertaa sen lomassa työskentelyn. Tenttiviikosta riippuen vapaapäivät ovat kuitenkin välillä kultaakin kalliimpia, ja välillä myös tenttien lukumäärä/huono aikataulullinen sijoittuminen (esim. ti ja pe) estävät toisella paikkakunnalla työskentelyn.

 

Loppuviikon eväät

17-vuotias, lukion toista luokka käyvä pikkusiskoni on koko tähänastisen lukiouransa totuttautunut digioppimisen saloihin. Yliopistossakin trendi on muuttumassa edellä kuvatun laiseksi, tosin poikkeuksen tekevät muutamat kalvosulkeisia suosivat professorit. Muistan vielä hyvin, kuinka itselläni oli aikoinaan hieman totuttelemista, kun konsepti- ja kirjapainotteinen lukioura vaihtui käden käänteessä esim. e-kirjoihin. Tällä hetkellä en kuitenkaan vaihtaisi esim. Nettiakvaarion tenttejä mihinkään; ylioppilaskirjoitusten sähköistämisen tapaan Turun yliopistokin, kauppakorkeakoulu ”tieteen luonteen sallien” yhtenä hyvänä edelläkävijänä, on aloittanut tenttien sähköistämisen. Kurssista riippuen opiskelija voi näin ollen varata itselleen sopivan ajan yleensä kahden viikon, joskus jopa koko lukukauden ajalta. Vastuuta siirretään entistä enemmän opiskelijoille, mutta mukana tuleva vapaus kompensoi mielestäni vastuupuolen heittämällä!

 

Ensi viikosta alkaen aion kirjoitella paristakin eri näkökulmasta (plus kahden pääsykoekevään kokemuksella) 14.3. alkavasta yhteishausta. Sitä ennen haluan kuitenkin toivottaa ihanaa viikonloppua jokaiselle sivustoamme seuraavalle!

Ansku

Sairaan hyvää palvelua

YTHS eli ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on yliopistokaupungeissa toimiva konstruktio, joka tuottaa terveyspalveluja yliopisto-opiskelijoille. Merkillepantavaa on, että palveluihin on oikeutettu vain ja ainoastaan yliopisto-opiskelijat. Toiminnan rahoituksesta iso viipale tulee ylioppilaskunnan pakollisesta jäsenmaksusta, minkä vuoksi suurin osa palveluista on ilmaisia. Turussa YTHS:n toimipiste sijaitsee Kirkkotiellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Minä olen terveyspalvelujen suurkuluttaja erinäisistä syistä, joten YTHS on varsin tuttu minulle asiakkaan näkökulmasta.

Päästäkseen YTHS:lle, tulee saada ajanvarauslupa, mikä hankitaan puhumalla puhelimessa olevan terveydenhoitajan kanssa. Kiireettömien aikojen jonotusajat ovat pitkiä, sillä Turussa opiskelijoita on yli 20 000, joten halukkaita ilmaisille palveluille löytyy. Saatuani opiskelupaikan kesäkuussa, soitin välittömästi varatakseni lääkäriajan (tiesin, että odottaa saa) ja sain ajan varhaisintaan lokakuulle. Odottamisesta ei kuitenkaan pidä valittaa, palvelu on pääsääntöisesti hyvää ja laadukasta. Harvassa maassa opiskelijat saavat nauttia näin kattavista ilmaisista terveyspalveluista!

http://www.yths.fi

 

Kommuuniruokailua yksiöstä käsin

Opiskelijan suurin menoerä (vuokran ja muut suht kiinteät kulut pois lukien) on ainakin omassa taloudessani vuodesta toiseen ollut ruoka. Minulla on usein tapana täydentää Lidlin kattavaa perusvalikoimaa S-marketin ”erikoistarvikkein”, minkä myötä viikoittaisesta ruokalaskusta ei tule päätähuimaava – usein jopa päinvastoin.

Mitä tulee otsikkoon, halusin vinkata parista seikasta, joilla yksinasuja voi pienentää ruokakustannuksiaan vielä ruokakauppojen optimoinnin lisäksikin! Ensimmäisen vuoden sunnuntaisin tapasimme esimerkiksi parin ystäväni kanssa laittaa vuorokerroin ruokaa toisillemme – kustannukset jaettiin kolmeen osaan, ja jokaiselle jäi isosta satsista vielä kotiin viemistäkin.

 

Budjetti-intialaista; maistui paremmalta kuin kuva antaa ymmärtää 😉

 

Safkasunnuntain lisäksi olen myös ottanut tavaksi laittaa ruokaa yhdessä siskoni kanssa. Yksinasuvana totesin nimittäin jossain vaiheessa joko a) syöväni liian suuria annoksia (esim. kokonainen halloum-juusto per salaattiannos), b) neljälle hengelle tehdyn makaronilaatikon pilaantuneen jääkaapissa tai c) pakastettujen makaronilaatikkojen jääneen tyystin unholaan pakkasen perälle. Ratkaisuna jokaiseen em. ”ongelmista” toimi kollektiivinen kokkaaminen, ts. sekä yhdessä ruokailu että jäljelle jääneen ruuan jakaminen kotiin vietäväksi.

Ruuanlaitto ja erityisesti leipominen ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja kiireen keskelläkin tapaan aina välillä valita kirjoista hetkeksi irrottavan urheiluhetken sijaan mokkapalapellillisen leipomisen. Parasta aivot narikkaan -tekemistä, mikäli minulta kysytään! Olen muutoin elämässä melkoinen suorittaja, mutta jostain syystä (thank god!) en ole koskaan ulottanut kyseistä luonteenpiirrettäni ruokaskenen puolelle. Parempi näin 😉

 

Btw, mikäli ruudun takana on muita olympialaisten vieroitusoireista kärsiviä, niin tsempit teillekin ”arkeen” palaamiseen! Tyhjiö on huomattava.

-Ansku-

Luontoa etsimässä

Olen pitkään surkutellut sitä, kuinka huonosti Turussa on ulkoilumahdollisuuksia ja luontoa virkistäytymiseen. Olen Keski-Suomessa tottunut, että kotiovesta ei tarvitse kulkea montaakaan sataa metriä, kun pakosti tulee jo jonkin järven rantaan tai metsän laitaan. Tänään näkemykseni Turun onnettomasta luontopaletista kääntyi lähes päälaelleen, kun menimme erään kaverini kanssa tutkimusmatkalle Katariinan alueelle. Matkaa sinne kertyi asunnoltani n. 5 km suuntaansa – kohde ei siis valovuosien päässä ollut.

Raikkaassa pakkassäässä oli todella nautinnollista kulkea luontopolkua pitkin keväisen auringon paistaessa. Uskaltauduimme meren jäälle, jossa oli vilskettä pilkkijöiden, hiihtäjien ja useiden muiden ulkoilijoiden toimesta. Ällistelimme Hirvensalon rantoja koristavia ökytaloja, sekä ihastelimme kauniita idyllisiä puumökkejä kumpuilevilla kallioilla. Tämä puoli Turusta oli minulle täysin uusi ja vieras, joten ihmeteltävää riitti. On aina niin virkistävää löytää uusia maisemia kotikaupungistaan!

Vaikka Katariinan seutu oli piristävä muutos muuten niin kaupunkimaiseen Turkuun, ei sielläkään täysin päässyt eroon ihmisistä ja yhteiskunnasta. Tehtaiden piiput, korkeiden rakennusten harjat, sekä kaiken maailman merimerkit puskivat maasta esiin ja rikkoivat muuten niin seesteistä luonnonmaisemaa. Haikailen sellaisesta alueesta Turun seudulla, jossa hallitsisi vain luonto ja sen oma merkillinen hiljaisuutensa. Tähän mennessä Katariinan seura pääsee lähimmäksi tätä tavoitettani, ja aion tulevaisuudessakin käydä täällä päivälenkin tekemässä.

Muuttoruljanssia ja pari sanaa kesä-Turusta

Kuinka ollakaan, perjantai on taas kerran käsillä; tuntuu, että oma viikkoni on hurahtanut tällä kertaa aivan poikkeuksellisen supernopeasti töiden, ihmisten näkemisen ja vuoden ensimmäisen tentinkin merkeissä!

Tämän viikonlopun agendalla on paitsi kandiin paneutumista, myös muuttohommia. Olen syyskuusta lähtien asunut alivuokralla vaihdossa olleen tuttuni kämpässä, mutta hänen palatessaan Suomeen oli minun etsittävä itselleni joku sopuratkaisu maalis-toukokuuksi (lue: ei siskon tai poikaystävän yksiöiden nurkista).

 

Muuttopizza-aineksia à la Ansku 5v.

 

Painavin syy tähän viime syksynä aloittamaani alivuokrakierteeseen on kesäasumisen haastavuus. Kuten aiemmin mainitsin, olen työskennellyt ensimmäisestä ”kauppiskesästäni” lähtien kotikaupungissani Hyvinkäällä. Asun näin ollen viikot vanhempieni luona, ja kaksi ensimmäistä kesää maksoin vuokraa myös Turun yksiöstäni. Koin kuitenkin lähes 500 euron kiinteän kuukausimenon olevan liian kallis kompensoidakseen satunnaista viikonloppuasumistani, ja lopputulemana luovuin yksiöstäni toukokuussa 2017.

Joku saattaa kysyä, miksen yksinkertaisesti alivuokrannut asuntoani viime kesäksi – eritoten, kun yösija löytyi siinä vaiheessa jo muualtakin Turkuun tultaessa (lue: pikkusisko/poikaystävä). Suurin päätökseeni vaikuttanut ulkoinen tekijä oli kuitenkin Turussa vallitseva verraten heikko kysyntä alivuokra-asuntojen suhteen – ei muuten, mutta juurikin kesäaikaan. Prosentuaalisesti suurin osa ulkopaikkakunnalla kesäisin työskentelevistä ystävistäni onkin päätynyt ensimmäisten kesieni ratkaisuun, ts. pitänyt Turku-tukikohtansa omassa käytössään.

Oma valintani, ts. alivuokra-asunnosta toiseen vaihtaminen, palvelee kuitenkin kaikista parhaiten tämän hetkistä elämäntilannettani. Järjestely ottaa nimittäin huomioon myös (toivottavasti!) syksyllä edessä häämöttävän ulkomaan vaihdon, ja aionkin vasta vaihdosta palattuani katsoa asuntotilannettani uudemman kerran 🙂

 

Ihanaa viikonloppua toivotellen,

Ansku

Sivu 1 (21)12345...1020...Viimeinen »