• Tositarinoita Turun yliopistosta

    Ilona Aalto

    Olen 24-vuotias kolmannen vuoden maantieteen opiskelija. Luonnonläheisenä seikkailijana aloitin akateemisen polkuni geologian opinnoilla, joista loikkasin ensimmäisen vuoden jälkeen maantieteen puolelle. Takana on myös ympäristötieteen ja kehitystutkimuksen opintoja, sekä vaihto-oppilasvuosi Perussa.

    Lue blogiani Katso esittelyvideoni

Yksin asumisen haasteet 101

Olen asunut nyt reilut puoli vuotta omillani. Lukuisten toilailujen jälkeen arjen pyörittäminen on alkanut sujua jo lähes itsestään, vaikka aluksi ruoan järjestäminen, virallisten puheluiden soittaminen ja laskujen maksaminen yksin tuntuivatkin ylivoimaisen vaikeilta. Järkeilin syksyllä kuitenkin niin, että jos miljoonat muut ihmiset ovat pystyneet tekemään saman minua ennen, niin silloin pystyn minäkin. Tämä ajatusmalli takaraivossa sai minut ymmärtämään mm. mitä tarkoitetaan viitenumerolla, mikä ero on isännöitsijällä ja kiinteistöhuollolla ja kuinka jääkaapin sulatus toimii. On kuitenkin joitain asioita, mitkä ovat vielä säilyneet minulle mysteereinä.

  1. Kuinka ihmeessä lakanoihin tulisi suhtautua? Poikkeuksetta lakanat ovat pituudeltaan (ja leveydeltään) minua suurempia, joten ensinnäkin on valtava työmaa ravistaa kangas suoraksi ilman kosketusta roskaiseen lattiaan, ja toiseksi saada se sitten taittumaan nätisti tiiviiseen pakettiin. Olen koittanut ratkaista ongelmaa teippaamalla lakanaa kiinteisiin tasoihin ja käyttämällä pahvilevyjä, mutta toistaiseksi lakanakasani pysyvät selittämättöminä ryppymöykkyinä.

  1. Kuinka kovaa asuntoni äänet kuuluvat muualle? Toisinaan jostain kantautuu hyvin etäistä puheensorinaa tai tuolin raahautumista, mutta selittyykö hiljaisuus sillä, että äänieristys rakenteissa on tehokas, vai että naapurini ovat vain kovin hiljaisia? Pysähdyn miettimään tätä aina suihkussa tullessani Chandelierin kolmanteen kertosäkeeseen.
  2. SÄHKÖKYTKENNÄT. Vaikka suoritinkin pakolliset käsityökurssit alakoulussa puukäsityössä, ei piirilevyjen kolvauksesta ole ollut juurikaan hyötyä. Olen lukenut asuntoni sähkökarttaa (jos sitä sellaiseksi edes kutsutaan), ja vaikka kuinka koitan kytkeä virrat pois asentaakseni turvallisesti lamppuja, jää päälle aina se vihoviimeinen pistorasia, jonka olisi kuulunut myös sammua. Ehkä odotankin vain, että isä tulee kylään.

  1. Yksin syöminen. Viikonloppuisin kun koululla (jos muuten professorin kuullen sanot yliopistoa kouluksi, saat korvillesi. Been there, done that) ei tule käytyä, teen usein ruokaa kotona. Ruoanlaitto sujuu, juu-u, mutta sitten tulee se vaihe, kun tulee kattaa pöytä, istua alas ja syödä. Kuinka kaunis kattaus pitäisi tehdä? Tuleeko ruokailun ajan tanattaa pöydässä ja syödä lautanen tyhjäksi? Mihin minun kuuluisi katsoa? Lähes aina ruokailutilanne johtaa siihen, että saatan lähteä pöydästä hetkeksi tekemään jotain muuta, jonka jälkeen palaan lautaselle, syön taas haarukallisen ja jatkan puuhiani. Jos yksin syömiselle on jokin etikettisäännöstö, olkaa hyvät ja kertokaa minulle siitä.

  1. Viimeisenä kerron kiusallisen tunnustuksen. PELKÄÄN SANOINKUVAILEMATTOMAN PALJON PIMEÄÄ. Olen aikaisemmin elämässäni havainnut tämän viettäessäni yksin öitä kotona, mutta nyt en pääse pelkoani pakoon millään lailla. En usko, että kukaan nauttii pimeydestä – itselläni kuitenkin pimeän pelko on edennyt siihen vaiheeseen, että ennen nukkumaanmenoa tarkistan sängynaluset ja kaapit ja pidän valoja päällä niin kauan kuin vain on mahdollista. Syytän pelostani kauhuelokuvia (erityisesti tätä lyhytpätkää: https://www.youtube.com/watch?v=uUDT4NsDb_M ) sekä opiskelukaveriani, joka kertoi minulle turkulaisesta hiipparista, joka öisin ilmestyy ihmisten koteihin tuijottamaan nukkuvia.

Vaikka yksin asumisessa onkin joitain epäkohtia ja tiedonaukkoja, on se silti mahtavaa. Voin päättää kaikista omista asioistani, saan siivota milloin haluan, ja pystyn milloin vain vetäytymään omaan rauhalliseen kotiini. Se opettaa arvokkaita taitoja ja tietoja ja pakottaa pitämään itsestään huolta ja selviytymään kaikissa tilanteissa. Suosittelenkin kaikille edes jossain vaiheessa asumaan aivan pelkästään oman itsensä kanssa. Sinä olet itsellesi parasta mahdollista seuraa.

Miten lukea pääsykokeeseen? (Osa 3)

Pääsykokeeseen tarvittava kirjallisuus julkaistaan 11.4.2018. Tämän jälkeen on noin kuukausi aikaa lukea ja opetella niiden sisältämä materiaali pääsykokeeseen, joka pidetään toukokuun 15. päivä. Kirjallisuus kannattaa tilata ennakkoon (tarkemmat tiedot julkaistaan maaliskuun aikana sivulla www.oikeustieteet.fi), jolloin pääsykoekirjat postitetaan kotiisi. Minulle ne taisivat saapua jopa pari päivää aiemmin kuin oli ilmoitettu. Kun kirjat ovat käsissäsi, tulisi työsi alkaa välittömästi.

(Mikäli haluat tiivistetyn tarinan lukuprosessista, niin kelaa alemmas numeroituun listaan.)

Minun pääsykoekeväänä materiaalina oli kolme pääsykoekirjaa; sopimusoikeudesta, panttioikeudesta ja siviiliprosessista. Kirjoissa oli yhteensä n. 450 sivua, ei siis mitenkään ylivoimaisen paljon. Luin ensimmäisen päivän aikana kaksi kirjoista läpi melko kevyesti, jotta sain jonkinlaisen käsityksen mitä ne käsittelivät. Vaikka kirjoista ei pysyisi ollenkaan aluksi perillä, se ei haittaa yhtään – luulin vielä sadan luetun sivun jälkeen, että panttioikeuden kirja käsittelisi patenttioikeutta.

Käytyäsi kaikki kirjat kertaalleen läpi, aloita syvempi paneutuminen. Omana tavoitteenani oli käydä yhden päivän aikana n. 30 sivun edestä aiheita kaikista kolmesta kirjasta hyvin syväluotaavasti. En edennyt kirjoissa lainkaan kronologisesti, vaan yhdistelin sopivan kokoisia palasia kimppuihin saavuttaakseni tavoittelemani sivumäärän. Joinakin päivinä saatoin kiinnittää huomioni pelkästään yhden kirjan yhteen osioon, jonka koin haastavaksi.

Miten sitten tekstiä tulisi purkaa ja jäsennellä? Minä luin tekstin pariin kertaan läpi, jonka jälkeen alleviivasin 1-3 tärkeintä ydinvirkettä. Mikäli tekstikatkelmassa oli viittauksia lakeihin tai korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin, alleviivasin kaikki suorat lainaukset vaaleanpunaisella värillä. Nämä kaksi vaihetta auttoivat minua setvimään moniäänistä tekstiä, ja havaitsemaan sen, mikä oikeasti on oleellista. Mikäli tekstin seassa oli jonkinlainen lista (listat ovat aina tärppejä, opettele ne ulkoa!) laitoin sivun yläkulmaan muistilapun.

Kuluu useita viikkoja, kunnes kirjojen oppikokonaisuuksia alkaa oikeasti muistamaan kunnolla ja tietyllä tapaa jopa ymmärtämään. Tässä vaiheessa voi tietyllä tapaa hengähtää, ja muuttaa opiskelutyyliään. Koko ajan kaikkea pitää kerrata, mutta enää tulee paneutua vain asioihin, joita ei tunne hallitsevansa yhtään. Listoja, lakeja ja KKO:n (korkein oikeus) lainauksia tulee nyt viimeistään alkaa opettelemaan ulkoa. Tämä ei onnistu muuten kuin toistamalla loruja tarpeeksi kauan, kunnes ne ovat syöpyneet takaraivoon kiinni.

Viimeisellä viikolla ja viimeisinä päivinä ei kannata uskoa sitä liirumlaarum-puhetta, ettei saisi lukea enää, koska kaikki opittu voi kadota muistista. Asia ei todellakaan ole näin, itselle ne parin viimeisimmän päivän lukeminen opettivat vielä kaikenlaista materiaalista, enkä usko että stressinikään olisi lievittynyt vain lepäilemällä ennen koitosta. Lukutyyli on kyllä hyvin erilaista, kirjoihin en tainnut koskea koetta edeltävinä päivinä, sillä olin tehnyt lukuisia muistilappuja, tiivistelmiä ja kaavioita, joita sitten selailin valtavassa kiihkossa.

Tiivistetysti, luku-urakkasi voi siis edetä esimerkiksi näin:

  1. Materiaali julkaistaan, lue kirjat kevyesti läpi
  2. Opiskele asioita syvemmin sopivankokoisissa palasissa
  3. Opettele asioita ulkoa! Palauta jo opittua mieleen.
  4. Kertaa, kertaa, kertaa

Kohti mielekästä opiskelua ja oppimista

”Mun opiskelutekniikkaa on aina käynyt kutsuminen enemmän tai vähemmän omintakeiseksi. Kympin keskiarvolla yläkoulusta lähteneenä oon periaatteessa aina ollut hikke, mutten sitten kuitenkaan sellanen stereotyyppinen, nenä kirjassa päivänsä viettävä tapaus. Tuntimääräisesti oon nimittäin aina panostanut opiskeluun todella vähän, ja mun opiskelutyyliä kuvaakin erityisen hyvin sanonta ”viime tippaan jättäminen”.

Erityisesti tää on näkynyt niissä aineissa, joille en oo koskaan sen kummemmin lämmennyt. Esim. lukiossa mun taktiikkana oli avata kemian kirja ensimmäistä kertaa koetta edeltävänä päivänä ja hönkäistä se sitten yhdeltä istumalta läpi – tuloksena kokeesta 10- ja kurssista 10.” (ajatuksiani vuodelta 2014)

 

Pientä piristystä muuten niin aneemisen näköisiin kouluvihkoihin

 

Ennen yliopistoa ja sivumääriltään n. triplaantuneita tenttialueita koetti välietappi nimeltä ylioppilaskirjoitukset. Niin, ja tietenkin kauppatieteellisen pääsykoe. (EDIT: Kävin muuten huvikseen laskemassa, ja nykymetodilla olisin saanut ylioppilastodistuksestani 38/40 pistettä, ts. kenties suoran väylän kauppikseen?) Yhtä kaikki, aiemmin liiaksikin loppukiriin perustunut taktiikkani alkoi hioutua nykyiseen muotoonsa keväällä 2013; seuraavassa vinkkaankin omakohtaisesti hyväksi todetusta, opiskelun huomattavasti mielekkäämmäksi tekevästä kahden kombosta!

 

Make it interesting

Olen niin perinpohjainen kiinnostusoppija kuin vaan olla ja voi, ja lähtökohtaisesti saankin itseni kiinnostumaan tiedosta kuin tiedosta – ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Muistan esim. em. kemian kurssia läpi tahkotessani innostuneeni tuosta viimeiseen asti välttelemästäni aihepiiristä siinä määrin, että pienessä mielenvikaisuudessa pohdin jopa jatkavani aineen opintoja 😀 Summa summarum, mahtavinkaan opiskelutekniikka ei varmasti pistä pahakseen sitä lisäboostia, jonka aiheen mielenkiintoiseksi kokeminen saa oppimisprosessissa aikaan! ”Fake it ’til you make it” -lähtöinen motivaatio voi ts. parhaimmassa tapauksessa muuttua oikeasti sisäsyntyiseksi, kunhan aiheelle vain ensin antaa mahdollisuuden.

 

Make it personal

Lukion psykologian opeista alitajuntaani ovat näemmä iskostuneet erityisesti kaksi termiä; sisäsyntyinen motivaatio sekä sisäiset mallit eli skeemat. Keskeisintä skeemoissa lienee niiden mahdollisimman vähäinen määrä, ts. älykäs uuden aineksen sitominen vanhaan, jo opittuun tietoon. Muistin kuormituksen vähentämiseksi sisäisiä malleja voi ja kannattaa täydentää myös muiden korviin ennenkuulumattomin esimerkein. Henkilökohtaisen ulottuvuuden saavat muistisäännöt ovat näet poikkeuksetta muita tehokkaampia; eräs ystäväni esim. kertoi ajatelleensa itselleen täysin tuntemattomat (silloisen) pääsykokeen laskis-termit tutuin, konkreettisin esimerkein isänsä firman kautta. Näin uudet, ennestään tuntemattomat käsitteet saivat persoonallisen ulottuvuuden vähentäen oleellisesti muistin jo valmiiksi huimaa kuormitusta mitä tulee ylipäätään pääsykokeisiin valmistautumiseen.

 

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Ansku

Kolme muskettisoturia – viikonloppu kotipuolessa

Olympialaisia, After Ski -letut sekä Disney-leffoja

Joskus, eritoten juuri loppuneen tiivistäkin tiiviimmän 3. periodini jälkeen, on lupa ottaa hieman rennommin. Edessä häämöttää kahden viikon aikataulutettu rupeama tenttejä ja töitä, joten tämän viikonlopun rentoilut tulivat todella tarpeeseen. Viimeisten kolmen päivän aikana olen paitsi viimeistellyt kouluhommia ja ollut töissä, myös nauttinut siskoni Wanhojen tansseista sekä räkättänyt mitä hurmaavimmin lapsuuden kahdelle Disney-lempparille, Mulanille ja Keisarin uudet kuviot -elokuvalle. Mahtuipahan viikonloppuun myös aurinkoisessa talvisäässä taitettu hiihtolenkki sekä – tasapainottavana palkkarina – letut kermavaahdolla ja hillolla.

Ajoittainen kahden kaupungin, ts. Hyvinkään ja Turun väliä reissaaminen on ainoastaan väliaikaista, minkä tiedostaen koitankin ammentaa kokemuksesta kaiken mahdollisen positiivisen. Ehdottomasti parasta kotipaikkakunnalla sijaitsevassa työpaikassani ovat sen ”luontaisedut”, ts. mahdollisuus nähdä vanhempiani ja nuorinta siskoani sekä kotipuolessa asuvia ystäviäni.

 

 

Mitä tulee siskoihini, joita minulle on siunaantunut kaksin kappalein, ovat he olleet olennainen osa opiskeluaikaani monessakin mielessä; teatterialaa opiskellut siskoni on prepannut minua milloin missäkin esitelmässäni, kun taas nuorin on omalla lukiouurastuksellaan tsempannut tätä lahjakkuuteensa ja muistiinsa välillä liiaksikin luottavaa tapausta ahkerampaan puurtamiseen. Pikkusiskoni ovat kaikkeni, ja heidän vierailunsa Turussa (nykyisin toinen tosin asuukin samassa kaupungissa) ovat yksiä opiskeluaikojen parhaimmista muistoista! <3

 

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa,

Ansku

Uusi koti

Vihdoin muuttoni on valmis. Uusi asuntoni tekee minut todella onnelliseksi, sillä täältä löytyy monia asioita, joita edellisessä ei ollut, mm. toimiva uuni, astianpesukone ja äänieristys. Tärkeintä kuitenkin on, että tässä asunnossa ei ole tuholaisia. (*koputtaa puuta*)

Kyllä, jouduin muuttamaan aiemmasta asunnosta pois, sillä siellä oli ilmeisesti turkiskuoriaisia. Hauskaahan on, että asuin asunnossa reilut kuusi kuukautta ja havaitsin näitä toukkia koko sen ajan, mutta luulin niitä tavallisiksi sokeritoukiksi. Toukkien todellinen luonto paljastui, kun löysin niiden aiheuttamat vahingot matoistani. Turkiskuoriaiset ovat siis kodin tuholaisia, jotka asustelevat vanhoissa kerrostaloissa seinänraoissa, varastoissa ja lattialistoissa, ja niiden toukat mutustelevat mielellään tekstiilejä. Toukkia ei päiväsaikaan näkynyt, mutta loppuajastani asentamani teippi paljasti, että niitä asunnossa oli kymmenittäin, ellei jopa satoja!

Edellinen asuntoni oli yksityiseltä vuokranantajalta. Asunnon kunto oli todella huono, mutta ajattelin, että kunhan katto on pään päällä, niin se riittää. Olen aina ollut kovin tietoinen tietyistä kodin tuholaisista, ja vahdinkin ensimmäiset asuinviikkoni, ettei asunnossa ole lutikoita tai torakoita. Jos jotain hyvää, niin niitä sentään ei seinissäni asustellut. Minulta löytyneet turkiskuoriaiset kun ei näiden tapaan esimerkiksi pure ihmistä. Tästä asuntosambasta opin sen, että asunnon kanssa ei kannata tinkiä. Älä ota ensimmäistä asuntoa minkä saat. Äläkä toista. Ota sellainen, jossa on laatuun nähden kohtuullinen vuokra, ja jossa uskot tuntevasi olosi kotoisaksi ja turvalliseksi opiskelusi ajan. Kaikille löytyy kyllä koti.

Kesätyöt

Alkuvuosi on aina kaikista stressaavinta aikaa, sillä silloin kuuluu hakea kesätöitä. Työt eivät itsessään stressaa, päinvastoin, töitä tekisin ilomielin – ahdistusta aiheuttaa se, kuinka työnhaussa tulee olla nopea, tuloksellinen ja aikaansaava. Mitä jos kesäksi ei saa työpaikkaa? Opiskelijana tilanne on vielä rintaa puristavampi, sillä kaikkia tukia ei tule kesän aikana, ja useimmat vuokrasopimukset on pysytettävä voimassa kesänkin ajan.

Oikeustieteellisen opiskelijalla on useita kesätyömahdollisuuksia omalta alalta. Suuret asianajotoimistot ja lakifirmat pyörittävät trainee-ohjelmia, jotka ovat tarkoitettu kaikenikäisille oikisopiskelijoille porrastetusti. Jopa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat voivat päästä töihin. Varsinaisten hakujen lisäksi töitä voi kysyä pienemmistä lakiyrityksistä, mutta usein vasta vähän opiskelleille ei hommaa tahdo löytyä.

Itse olen hakenut todella moneen paikkaan töihin. Osaan olen päässyt haastatteluun ja päätös on vielä muhimassa, osa on tyrmännyt jo minut ja osan olen minä torjunut liian kaukaisen sijainnin, työn laadun ja määrän tai jonkin mitättömän pikkuseikan vuoksi, joka on minua häirinnyt. Haluaisin niin kovasti jonnekin töihin, mutta ovet tuntuvat pysyvän tiukasti säpissä. Jos tällainen tilanne tapahtuu, etten pääse minnekään kesäduuniin, aion todennäköisesti opiskella kesän. Turun yliopistossa pyörii kesäisin joitain opintojaksoja ja ainakin oikiksessa on runsaasti opintojaksoja joiden suorittaminen ei juurikaan katso aikaa. Vaikka nyt tuleva kesä on suuri violetti kysymysmerkki, niin luotan että kyllä asiat selviävät parhain päin.

Pari sanaa ”pupuperheestä” (lue: ystävät opiskeluaikojen parasta antia)

Tiedättekö sen tunteen, kun – verraten itsekkäästi – jättää elämässä jotain oikeasti hyvää taakseen paremman toivossa? Eikä sanatarkasti edes paremman, vaan ainoastaan intuitiivisesti paremmalta tuntuvan toivossa. Melkoista hakuammuntaa, joka voi päättyä joko erittäin hyvin tai huonosti.

Tositarinoita-hashtagin lunastamiseksi lienee tarpeen kertoa eräs tarina. Tai no, tarina ja tarina, mutta satuinpahan ennen Turkuun muuttoani keskustelemaan siskoni kanssa tulevista kuvioista. Muistan tuolloin pohtineeni, josko lähtö Lappeenrannasta (jossa siis opiskelin syyslukukauden 2013) oli sittenkään ollut oikea valinta. Päällimmäisenä mielessäni pohdin mm. sitä, olinko tehnyt kardinaalitason virheen jättäessäni Lappeen ja sieltä saamani ystävät taakseni.

”Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen” pätee hyvinkin moneen asiaan, muttei onneksi aivan kaikkeen. Heti ensimmäisistä koulupäivistä lähtien kaksi ensimmäisenä iltana ”yhdistettyä” tutorryhmäämme hitsautui nimittäin niin tiiviiksi porukaksi, etten rehellisesti sanottuna osaisi enää kuvitella elämääni ilman näitä ihmisiä.

Yhteisiin vuosiimme on mahtunut paitsi Poseidon-nimeä kantava, jo perinteeksi muodostunut nimikkoristeily myös todellista, Instagramista #antinpuput takaa löytyvää teemabileisiin heittäytymistä. Kaikista arkisimmat – mutta myöskin ne rakkaimmat – muistot liittyvät kuitenkin darrapäivien kollektiivisiin (lue: allekirjoittanut kokkaa) ruokahetkiin. Summa summarum, mitään en vaihtaisi näistä reilusta kolmesta ja puolesta vuodesta!

 

 

Ystävänpäiväterkuin,

Ansku

Ajan- ja stressinhallinnan yhteen nivoutuminen

Kirjoittelen vielä myöhemmin tarkemmin itselle oikean/oikeiden opiskelutekniikoiden löytämisestä, mutta sitä ennen (ja siihen liittyen) halusin kuitenkin ensin pohtia hieman ajan- ja stressinhallinnallisia kysymyksiä. Oikeiden opiskelutekniikoiden sovellus on näet yksi tekijöistä, jotka edesauttavat paitsi ajan- myös opiskelijan arjen kokonaisvaltaista stressinhallintaa; kyseinen ilmiö on YTHS:n (Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiö) mittapuullakin varsin ajankohtainen, ja tämän myötä halusin myös tuoda oman ”kantapään kautta”-kontribuutioni aiheen ympärillä käytävään keskusteluun.

Suomennettuna (teitittely vaihdettu sinutteluksi); ”Päätettyäsi, toimi.”

 

Stressinhallinta-termin varsin negatiivinen konnotaatio väistyy vaihdettaessa sanan tilalle ”balansointi”. Arjen moninaisten askartenkin välinen balansointi (nimim. 10 kurssia tässä periodissa) nimittäin onnistuu, joskin enemmän tai vähemmän syväluotaavan itsetutkiskelun avittamana. Esimerkkinä toimikoon, kuinka vielä pari vuotta sitten tapasin haalia kalenterini täyteen menoja klaaraten niistä esimerkillisesti kaikki aikataulutetut, kuten kurssi- ja kokousmenot. Sen sijaan epämääräisesti jonkun päivän kohdalle kirjatut ”lue itsenäisen kurssin X tenttiin” -merkinnät tapasivat poikkeuksetta siirtyä seuraavalle päivälle, viikolle jne. Alitajuisen stressin määrä kasvoi samalla huomaamatta, ja yhtäkkiä huomasin esim. sähköisen tentin viimeisen päivämäärän olevan aivan nenän edessä. Tekemättähän tuo jäi.

Jossain vaiheessa, em. skenaarion toistuttua useampaan otteeseen, tajusin viimein tarttua kalenteriini ja ottaa käyttöön aikataulutettuja menoja vastaavan käytännön, ts. ”treffit oman itseni kanssa”. Eritoten kandia kirjoittaessa olen huomannut em. käytännön omaksumisen äärettömän tärkeäksi; kalenterin epämääräiset harakanvarpaat ”kirjoita kandia viikonloppuna” eivät nimittäin – ainakaan omalla kohdallani – konkretisoi kirjoitustarvetta tarpeeksi, vaan toimeen tarttuakseni vaadin selkeän, tuntimääräisen aikataulun. Aikataulun, joka paitsi lisää ajanhallinnan tunnetta myös balansoi viikonlopun kellonlyömät työ- ja vapaa-ajan välille.

 

Mukavaa sunnuntain jatkoa <3

Ansku

Omalla lomalla

Turun yliopistossa on hyvin laaja akateeminen vapaus. Oikiksen useimmilla luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, joten opiskelun kyseisiltä opintojaksoilta voi periaatteessa hoitaa itsenäisesti. ”Pakollisilta” opintojaksoiltakin (kielet) saa olla parisen kertaa vapaalla. Itse keräilen vapaapäivien käyttömahdollisuuksia, jotka sitten käytän viikon mittaisiin lomiin. Tällöin matkustan kotiseudulleni Jyväskylään. Junalla matka kestää reilut kolme tuntia – ihan joka viikonloppu ei siis ole järkeä ajella tuota väliä.  Jyväskylässä käydessäni näen paljon ystäviäni ja perhettä, ja aikataulu tuntuu toisinaan olevan tiukempi kuin Turussa.

Olen ollut viimeisimmän viikon käymässä kotikotona. Ohjelmassa on ollut roskaruoan syömistä, ulkoilua pistelevässä pakkassäässä ja yleistä maailmanparantamista. Suhtaudun tähän viikkoon talviloman tavoin, en ottanut mukaani yhtäkään koulukirjaa ja koitan vältellä opiskelua kaikin tavoin. Viikon toimettomuus ei kuitenkaan merkitse opiskelun kannalta paljoa. Kun hommia tekee tasaisesti, ei usean päivän pako arjesta tunnu missään!

Kesätyönhausta; tyhjästä on paha nyhjästä – vai onko?

 

Kesätöiden saaminen on usein melkoista hakuammuntaa; muistan esimerkiksi itse, kuinka ensimmäisen opiskeluvuoteni keväänä aloin jo joulu-tammikuun vaihteessa täyttelemään paitsi varsinaisia hakulomakkeita myös lähettelemään erinäisiä avoimia hakemuksia. R-kioskit ja McDonald’sit kolunneena olin päättänyt erikoisliikkeiden olevan listallani seuraavina – näiden lisäksi hain monipuolisesti Turku-Hyvinkää-Helsinki-akselilta löytyviin, koulutusmielessä ”kaupallisen alan töihin” laskematta kuitenkaan erityisemmin niiden varaan.

Ensimmäisen opiskeluvuoden/lukion jälkeen ei vielä oikein voi paukutella henkseleitään minkään tietyn alan osaamisella (vaikka kiinnostusta löytyisi senkin edestä), joten tietään kokeneempien hakijoiden joukossa on luovittava enemmän tai vähemmän kekseliäästi. Ahkera hakemusten lähettely keväällä 2015 poiki kohdallani loppujen lopuksi jopa 12 haastattelukutsua rahoitus- ja pankkialan työnkuvista Alkon ja IKEAn myyjään.

Huolimatta siitä, että varsinainen kesätyönhaku-urakointini ajoittuu kolmen vuoden päähän, ovat tämän postauksen vinkit mitä luultavimmin yhä paikkansapitäviä; olen nimittäin työpaikan saatuani – ja seuraavina kesinä ja sittemmin osa-aikaisena jatkettuani – kunnostautunut niin perhe- kuin kaveripiirinkin epävirallisena hakemusguruna (well, ehkä ennemminkin apuna!)

 

Huutomerkki ja oman osaamisen kiistäminen – kaksi kardinaalivirhettä?

”Minulta ei löydy aikaisempaa kokemusta toiminnanohjausjärjestelmien käytöstä, mutta innostuneisuuteni ja nopea uuden aineksen omaksumiskykyni tulevat varmasti korvaamaan mahdolliset tiedolliset vajavaisuuteni!”

 

=> Kaksi kullanarvoista hakemusvinkkiä kantapään kautta:

 

*Luota persoonallisuuteesi – esim. huutomerkkejä saa ja kannattaa käyttää, joskin harkiten. Sain taannoin Suomen kielen ja viestinnän -kurssille osallistuessani palautetta hakemukseni lievästi ”huutavasta tyylistä”. En missään nimessä käy kiistämään opettajani kannanoton paikkansapitävyyttä, sillä olen itse asiassa huomannut huutomerkkien lukumäärän (tällä hetkellä tasan 1) tippuneen vuosi vuodelta hakemusluonnoksistani(!) Kenties vuosi lisää kokemusmielessä on vähentänyt tarvetta alleviivata työnantajan silmissä ilmiselvää (hakemuksen kerta täytettyäni) kiinnostusta työnkuvaa kohtaan? 😀

 

*Faktat pöytään – mainitse hakemuksessasi rohkeasti työnkuvan kannalta (em. esimerkissä toivottiin SAP-kokemusta) olennaisten vaatimusten puuttuminen; pyri kuitenkin vielä samassa lauseessa vakuuttamaan hakemuksen lukija kyseistä ”vajavaisuutta” kompensoivasta pätevyydestäsi. Kursivoitu lausahdus on poimittu suoraan avoimesta hakemuksesta, jolla ensimmäisen vuoden keväänä onnistuin kuin onnistuinkin nappaamaan oman alani työpaikan!

 

Hehkeätä helmikuun ensimmäistä viikkoa ja tsemppiä työnhakuun!

Ansku

Vihaan muuttamista

Olen viimeisen viikon ajan käynyt läpi muuttamisprosessia. Mielestäni viha on hyvin vahva sana, mutta muuttamista, sitä vihaan. Siinä on niin monta eri vaihetta, jotka tulee muistaa tehdä ja suorittaa osittain samanaikaisesti. Viime kesänä, kun muutin ensimmäistä kertaa yksin, olin aivan pihalla kaikesta. Nyt toista kertaa muuttaessani, kaikkea ei tarvitse onneksi opetella alusta. Virheiden kautta olen oppinut erityisen hyväksi asunnon saamisessa. Jotkut lähettävät kymmeniin asuntoihin hakemuksia saamatta yhtään vastausta. Tällä asunnonhakukerralla hain kuutta asuntoa, joista neljää minulle oltiin tarjoamassa.

Etsiessä asuntoa heinäkuussa kannattaa tyytyä siihen mitä saa, mikäli vuokrattava kohde suhteessa hintaan on kohtuullinen. Tuhannet opiskelijat tarvitsevat asunnon samasta opiskelijakaupungista, joten kilpailu on todella kovaa. Hätäillä ei kuitenkaan tarvitse, kaikki saavat varmasti jonkinlaisen asunnon. Vuokranantajat osaavatkin käyttää tätä ahdinkoa hyväksi, ja aivan onnettomistakin asunnoista vaaditaan kovaa vuokraa ja pitkää sitoutumista sopimukseen. Ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista kannattaa käydä sopimus huolella läpi, jotta myöhemmin ei kaduta.

Mutta kuinka siis saada asunto? Jos aikapainetta sinulla ei ole, kannattaa uuden asunnon etsimiseen käyttää aikaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asunnon valitsemisessa ei voi olla liian nirso. Asuntoa etsiessä valitset itsellesi tilan, jossa tulet viettämään suuren osan opiskeluajastasi. Jos kämppäsi on kapinen kuolemanloukko, tulee motivoituminen sosiaalisen elämän yläpitämiseen ja koulunkäyntiin hyvin hankalaksi. Ota huomioon etäisyydet, vuokran määrä suhteessa tukiisi, asunnon kunto ja koko. Näitä kun punnitset ja priorisoit sen, mikä on itsellesi tärkeää, löydät lopulta itselle sopivia asuntovaihtoehtoja.

Ole asuntoilmoituksen laittajaan yhteydessä mieluiten puhelimitse. Koita saada näyttö asuntoon. Jos käytät sähköpostia viestimiseen, laita liitteiksi valmiina asuntohakemus (esim. asuntohakemus.fi), vapaamuotoinen kertomus itsestäsi, sekä opintosuoritusote. Mikäli onnekkaasti käy, ja pääset asuntonäyttöön, tuo itsestäsi parhaat puolet esiin. Nöyryys, kohteliaisuus ja kiinnostuneisuus auttavat aina. Koita saada vuokrauspäätöksen tekijään kunnollinen kontakti. Kun olet antanut itsestäsi kaikkesi, ei mahdollista torjuntaa tarvitse pelätä.

 

Yksiön kalustus alle 100 eurolla – (opiskelija-asumisesta osa 2)

Kierrätyskeskus ja sukulaiset

Olen kuluttujana yleensä kohtuullisen rationaalinen, mikä kuitenkin korostuu aivan ääriinsä väliaikaisratkaisumielessä hankituissa tavaroissa. Asuinympäristön suhteen rakastan yli kaiken viihtyisyyttä ja estetiikkaa, mutta tässä vaiheessa elämää olen vielä valmis tinkimään todellisesta sisustusmaustani (kuulostipa harvinaisen ”kauppikselta”, heh). En esimerkiksi näe 120 cm -sänkyä tai kahden hengen ruokapöytää ensimmäisessä ”omassa” kodissani, joten en myöskään halua laittaa niihin liiaksi rahaa. Opiskelija-asumuksissa kyllästymiseenkin asti edustettu IKEA ei näin ollen tullut edes kyseeseen, sillä olin päättänyt löytää jonkin oikeasti edullisen tavan toteuttaa viehättävä mutta hullunhalpa sisustus!

Pakko muuten kertoa tähän väliin ”fun fact”: ainoat IKEAsta peräisin olevat tavarani ovat itse asiassa nuo kuvassakin näkyvät valkoiset koristetyynyt – hauskan faktasta tekee se, että raahasin ne mukanani Saksasta Suomeen, just in case ko. tyynyjä ei täältä enää löytyisikään… Arvanette varmaan tapauksen lopputuleman – jep, huomattavan paksut tyynyt veivät turhaan tilaa matkalaukuistani!

Ratkaisuna sisustuspulmaani toimivat mm. kotipaikkakuntani kierrätyskeskuksista löytyneet pöydät ja sänky, jotka mitä luultavimmin pystyn myöhemmin myymään samalla hinnalla/antamaan eteenpäin niitä tarvitseville. Rationaalisuuden voitaneen myös todeta lisääntyvän päätöksenteossani (ja varmaan monen muunkin kohdalla) entisestään rahan ollessa itse tienattua. Olen periaatteen vuoksi halunnut maksaa kaiken itse 18-vuotiaasta, vaikka asuinkin kotona 19-vuotiaaksi lukiovaihdon pitkitettyä valmistumistani vuodella. Ennen täysi-ikäisyyttä kustansin itse jo suuren osan vaatteistani/muista omista hankinnoistani, mutta 18-vuotislahjaksi pyysin isältäni lopullista ”taloudellista itsenäisyyttä”, ts. visiittiä paikalliseen DNA-liikkeeseen vaihtaaksemme liittymäni minun nimiini. Summa summarum, sisustukseen käytettävä rahasumma tuli omasta pussistani, jonka paksuus ei tuolloin mahdollistanut kovinkaan lennokasta kulutuskäyttäytymistä 🙂

 

 

Alle satasen yksiökalustus koostui seuraavista elementeistä:

*120-cm runkopatja, 30€

*Valkoinen peili-/kirjoituspöytä, 25€

*Violetti keittiönpöytä, 25€

*TV-taso – isän opiskeluajoilta, maalasin valkoiseksi

*4 kpl ruokapöydän tuoleja (1 kirjoituspöytäkäytössä) – tädin vanhat

(*kuvassa näkyvä musta seinähylly oli vuokranantajani asentama)

 

Em. kalusteiden lisäksi tarvitaan tietysti kaikkea matoista vuodevaatteisiin ja astiastoon, joiden kerääminen kannattaakin aloittaa jo hyvissä ajoin! Tämä postaus keskittyi kuitenkin yksilöimään nimenomaan omassa yksiössäni toimiviksi toteamiani huonekaluja. Jokaisen yksiön/opiskelija-asunnon sisustus on uniikki, ja tiedän esimerkiksi monen preferoivan nojatuolia kirjoituspöydän sijaan keittiönpöydän ajaessa saman asian 😉

 

Hehkeää helmikuun ensimmäistä viikonloppua!

Ansku

Miten lukea pääsykokeeseen? (osa 2)

Tässä postauksessa anna lisää vinkkejä siihen, miten oikiksen pääsykokeeseen kannattaa lukea. Oikiksen pääsykokeessa merkitystä on lähinnä vain sillä, kuka on lukenut kirjat parhaiten. On kuitenkin monia asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomio omassa tekemisessään.

 

  • Motivaatio: Tee konkreettinen lista paperille asioista, joiden vuoksi luet. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi muuttaminen omaan asuntoon opiskelupaikkakunnalle, turvattu työnäkymä tulevaisuudessa tai ihan vain se fakta, ettei seuraavana keväänä enää samanlaista työmäärää tarvitse tehdä. Jos listaasi saat kirjoitettua vain pari pientä asiaa, ei oikis ole sinua varten, veli.
  • Virikkeet: Luo itsellesi virikkeitä opiskeluun liittyen. Käy vaikkapa seuraamassa tuomioistuimen istuntoa, katso lakisarjaa tai lue alaan liittyviä nettikeskusteluja tai blogeja. Itse katsoin sarjaa nimeltä How to get away with murder, joka kertoo lakiopiskelijoista. Täysin suoraa linkkiä ei pääsykoemateriaaliin sarjalla ollut, mutta aina kun havaitsin jonkin tutun sanan tai käytännön, olin aivan täpinöissäni ja niin tietäväisellään.
  • Muistilaput: Keksi pääsykoekirjoista kysymyksiä, joita oikeassa kokeessakin voitaisiin kysyä. Tehtävistä on yleensä mahdollista saada 10 pistettä, mikä jyvityksestä riippuen vastaa 10-20 merkityksellistä sanaa, jotka tulee vastauksesta löytyä. Kirjoita näitä vastauksia ja lyhyempiä pätkiä kirjasta erillisille lapuille. Niistä on helpompi kerrata, ja niitä on helpompi kuljettaa mukanaan.
  • Pääsykoekirjat eivät ole värityskirjoja: Malttia yliviivaustussien kanssa. Monien pääsykoelukijoiden kirjat näyttävät sateenkaarille, kun jokainen rivi on väritetty eri kynällä. Tutkimusten mukaan alleviivaaminen ei auta oppimaan asiaa, vaikka saattaakin auttaa lukemiseen keskittymisessä. Jos yliviivausta haluat silti harrastaa, käytä sitä halliten: aukeamalta on järkevää alleviivata 2-6 virkettä. Tussauksen sijaan voit kokeilla kirjoittaa tärkeitä sanoja/sivunumeroita marginaaliin, ne auttavat jäsentämään pitkää tekstiä paremmin.
  • Piirrä aina kun siihen on mahdollisuus. Jotkin pitkät listat kannattaa harjoitella piirtämällä kuva, jossa on jokaista listan sanaa vastaava mielleyhtymä. Muistisäännöillä pelataan oikiksen pääsykokeessa hyvin pitkälle; piirtäminen on lisäksi hauskaa, joten mikäs siinä.
  • Terveelliset elämäntavat ovat pääsykoeaikana (ja ehkä muulloinkin) tärkeitä. Syö kunnolla ja monipuolisesti, liiku ja ulkoile, sekä nuku vähintään 8 tuntia yössä. Kehon hyvinvointi näkyy jaksamisessa ja siinä, kuinka asioita oppii. Teet ainoastaan itsellesi hallaa sillä, että luet yötä myöten siemaillen energiajuomaa.

 

Kämppää mä metsästän… (opiskelija-asumisesta osa 1)

Vaikka pari muutakin Tositarinoita-somettajaa on hiljattain sivunnut opiskelija-asumisen teemoja, koin silti mielekkääksi käsitellä aihetta myös omasta näkökulmastani. Turun asuntotilanne yksiöiden ja kaksioiden suhteen on yleisesti ottaen melkoisen hyvä, mutta poikkeuksen sääntöön tekee heinä-syyskuun vaihde. Tästä tietoisena aloitinkin asunnonhaun (joskin vähittäin ja varsin summittaisena) jo pääsykoekevään toukokuussa.

Kohdallani asuntokysymys ratkesi sikäli melko helposti, että jo ensimmäinen tiedusteluyritykseni tärppäsi. Satuin selailemaan töistä kotiin tullessani tori.fi-yksiöitä bussimatkani ratoksi törmäten edulliseen, näppäränkokoiseen ”keskustayksiöön”. Eritoten tori.fi-sivustolla myyjät tapaavat käyttää ”keskusta”-attribuuttia liiankin väljin perustein, joten naputtelin varmuudeksi kohdeosoitteen vielä Google Mapsiin. Kävelymatka kauppakorkealle näytti 12 minuuttia, Tuomiokirkolle puolestaan 10 minuuttia. This would be it.

 

 

 

Unelmakoti Stuttgartissa… ehkä jonain päivänä!

 

 

Näinkö helppoa se olikin?! Soitin heti kotiin päästyäni ilmoituksessa näkyvään numeroon; puhelimeen vastasi asunnon nykyinen vuokralainen, joka kertoi saaneensa jo yhden ilmoituspäivän aikana lukuisia tiedusteluja. Olen yleensä melko vaatimaton/sopeutuvainen, mutta jostain syystä päätin heittää vuokralaiselle vastatarjouksen, josta hän voisi kertoa vuokraisännilleen. Kerroin hakevani Turun yliopistoon ja vaikken paikkaa jostain syystä saisikaan, muuttaisin silti Turkuun. Kenties osittain ”läpiä päähän” -puhetta tytöltä, joka oli vastikään muuttanut neljään otteeseen, mutta sanat sanoessani tiesin pysyväni päätöksessäni.

Näine puheine sain kuin sainkin kyseisen asunnon, ja kävimme yhdessä isäni kanssa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen heti pääsykokeesta päästyäni. Normaalisti kesän alussa tarjolla olevat vuokra-asunnot lankeavat vuokralaisen maksettavaksi jo heinäkuusta, mutta onnekseni nykyinen vuokralainen halusi asua asunnossa vielä elokuuhun asti. Kuriositeettina mainittakoon vielä seuraava; minulle selvisi vasta myöhemmin syksyllä, että kämppäni täytti myös aiemmassa postauksessa esittelemäni ”Bermudan neliön” (= otollisella etäisyydellä kauppiksesta sijaitsevat asunnot) vaatimukset. 😉

 

Huikeaa alkanutta viikkoa! <3 Perjantaina jatkan asumisteemalla esitellen taannoisen yksiöni, jonka kalustus kustansi alle 100€!

Ansku

Kystä kyllä opiskelijaravintoloissa

Opiskelijaelämään usein liitetään kuva siitä, kuinka ruokavalio koostuu vain halvoista makaronipusseista ja ketsupista. Turun yliopistossa asia ei kuitenkaan ole näin, sillä kampusalueella sijaitsee useita opiskelijaravintoloita, jotka tarjoavat päivittäin monipuolista ja ravitsevaa ruokaa opiskelijabudjetin huomioiden. Ruokalistan perusannokset maksavat 2,60 euroa opiskelijakortilla, sisältäen leivät ja juomat ja muut lisukkeet.

Minä olen ruoan kanssa hivenen hankala, sillä en voi syödä mm. lihaa, kananmunaa tai sitrushedelmiä, mutta onneksi jokaisesta opiskelijaravintolasta löytyy jotain minulle ja muillekin kasvisruokailijoille. Omia suosikkejani on opiskelijaravintola Macciavellin salaattibuffet, jossa itse saa koota mieluisen salaattiannoksen.

Opiskelijalounasta ei kannata jättää väliin. Itselle ruokailu on päivän rentouttavin hetki, kun saa piristävän tauon opiskelusta. Syömään yleensä mennään yhdessä kavereiden kanssa, ja ruokaloissa on paljon muitakin opiskelijoita, joten opiskelijaruokailulla on merkittävä vaikutus sosiaalisuuteen. Kotona syödessä samanlaiseen annokseen menisi varmasti enemmän rahaa ja saisi yksin ruokansa suuhun lappoa ankean harmaita verhoja tuijotellessaan.

Ruokalistat löytyvät esim. https://www.lounaat.info

Arjen pienistä iloista

 

”Oh hello week, let’s do this!”

Or not.

Siinä missä moni tuntuu vannovan sanonnan ”torstai on toivoa täynnä” nimiin, koen itse pikemminkin maanantain viikon innostavimmaksi päiväksi. Mutten kuitenkaan tänä maanantaina. Olen normaalisti positiiviseen ajatteluun taipuvainen ihminen, mutta välillä jokainen meistä kohtaa aikoja, jolloin happi tuntuu lähes loppuvan tehtäväpaljouden tulviessa yli hyökyaallon lailla.

 

Maanantain pelastus – pizzaa toisen somettajista eli @utuiitun (alun perin Soppa365) Instagramissa vinkkaaman ohjeen mukaan – D-E-L-I-C-I-O-U-S.

 

Ruoka, kielet ja ystävät.

Kyseisinä hetkinä tärkeintä onkin keskittyä to do -listan pienentämisen lisäksi myös ’arjen pienten ilojen’ etsintään. Jälkimmäinen on välillä tuskastuttavan vaikeaa ajatusten ollessa käytännössä katsoen kahlittuja työnhaun ja esseiden maailmaan; omalla kohdallani prosessi alkaa hymyn pakottamisesta kasvoille (väkinäinen virnistyskin talttuu yllättävän nopeasti luontevaksi hymynhäiväksi) jatkuen itse ”actioniin”.

Tehtävälistan kohtien purun lomassa on myös ensisijaisen tärkeää ujuttaa työnteon lomaan itselle mielekkäitä aktiviteetteja. Toteutankin em. niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Esimerkiksi monikielinen liikeviestintä on paitsi sivuaineeni myös rakas harrastukseni, ja näin ollen saankin koulupäiviini uutta virtaa mm. espanjasta ja norjan liikekielen konventioista. Mitä tulee vapaa-aikaan, päätimme tällä viikolla yhdessä ystävieni kanssa lähteä ex-tempore ravintolavisiitille perinteisen Assari-ruokailun (Unica-opiskelijaravintola) sijaan. Hyvä ruoka ja ystävät onkin monen kohdalla eittämättä takuuvarma päivän piristäjä!

 

 

 

Ihanaa viikonloppua!

Ansku

Miten lukea pääsykokeeseen?

Tällä kertaa kerron muutaman vinkin siitä, miten oikiksen pääsykokeeseen kannattaa lukea. Oikiksen pääsykokeessa merkitystä on lähinnä vain sillä, kuka on lukenut kirjat parhaiten. On kuitenkin monia asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomio omassa tekemisessään.

  • Luku-urakan alku: Lue ensimmäisellä kerralla kirjat nopeasti läpi. Keskity saamaan ymmärrys suurin piirtein siitä, mitä asioita kirja käsittelee, ja minkälaisesta näkökulmasta. Toisella lukukerralla voit jo lukea hitaammin ja oikeasti opiskella kirjojen sisältöä.
  • Muu tekeminen: Tarvitset pääsykoelukemisen lisäksi jotain, mikä rytmittää elämääsi ja painostaa käyttämään aikasi järkevästi. Moni päättää ylioppilaskirjoitusten jälkeen rauhoittaa kaikki päivänsä lukemiselle, mikä voi toisilla toimia. Itse kuitenkin kävin vielä muutaman lukiokurssin, jolloin unirytmini pysyi kohtuullisena sekä jouduin oikeasti pohtimaan aikataulujani saadakseni tarpeeksi lukemisellekin aikaa. Jos minulla ei olisi ollut mitään muita velvollisuuksia päivissäni, olisin todennäköisesti maannut lattialla kuolaten suunraosta lukematta sivuakaan.
  • Rentoudu: Tehostaaksesi oppimistasi, pidä viikossa vähintään yksi päivä kokonaan ilman opiskelua. Silloin tee asioita, joista nautit: näe ystäviä, ahmi Netflix-sarjoja tai pelaa pleikkarilla. Aivosi tarvitsevat taukoa raskaasta lukemisesta voidakseen tallentaa opetellut asiat pysyvään muistiin. Pääsykoekirjojen luo palaaminenkin tuntuu miellyttävälle, kun siitä on ollut jonkin aikaa erillään.
  • Keskity: Hyödynnä lukuaikasi tehokkaasti. Laita puhelin pois päältä, vie jopa toiseen huoneeseen. Keskity siihen mitä luet. Jos lukiessasi mieleesi putkahtaa kysymyksiä, kirjoita ne lapulle ja etsi niihin vastaukset vasta kun olet lukenut kyseisen jakson tai kappaleen loppuun. Näin ajatuksesi pysyy kasassa ja muistat juuri lukemasi asiat, eikä koko ajan tarvitse aloittaa alusta.
  • Voimabiisit: Voimabiiseillä on tärkeä rooli silloin kun motivaatio tuntuu olevan hakusessa tai epätoivo valtaa koko kehosi. Hyvän voimabiisin tunnistaa reippaasta rytmistä ja kannustavista lyriikoista. Itse käytin tähän tarkoitukseen Cheekin Jippikayjei –laulua, sekä Rachel Plattenin Fight songia. Ne auttoivat minut aina palaamaan lukemisen pariin ja uskomaan kliseisesti itseeni. Voimabiisien ei kannata olla itselle tärkeitä kappaleita, sillä ylikulutuksen riski pääsykoeaikaan on suuri. Valehtelematta oli päiviä, jolloin kuuntelin näitä kahta kappaletta luupilla tuntien ajan. Hrrr.
  • Motivaatio: Tee konkreettinen lista paperille asioista, joiden vuoksi luet. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi muuttaminen omaan asuntoon opiskelupaikkakunnalle, turvattu työnäkymä tulevaisuudessa tai ihan vain se fakta, ettei seuraavana keväänä enää samanlaista työmäärää tarvitse tehdä. Jos listaasi saat kirjoitettua vain pari pientä asiaa, ei oikis ole sinua varten, veli.

”Pumppikammo veks” – tarina CampusSportista

Sport Sirkan kevään liikunta-aikataulu

 

 

Miltä kuulostaisi spinning tai hathajooga ruotsiksi? Entäpä show burleski -tunti? Näitä kaikkea ja enemmän tarjoaa CampusSport, turkulaiset korkeakouluopiskelijat yhteen kokoava liikuntapalvelu.

CampusSport tarjoaa yhdistetysti liikuntapalveluja sekä yliopisto- että ammattikorkeaopiskelijoille. Monimuotoisten liikuntapalvelujen käyttöoikeuden on perinteisesti voinut lunastaa käyttöönsä joko lukuvuodeksi tai vaihtoehtoisesti luku- tai kesäkaudeksi. Kertaluonteisen liikuntamaksun hinta kattaa kaikki liikuntapalvelut syksyisin ja keväisin alkavia erillismaksullisia kursseja lukuun ottamatta. Ko. kursseista minulla ei valitettavasti ole omakohtaista kokemusta, mutta olen kuullut yksinomaan positiivista palautetta esim. viime syksynä järjestetystä juoksutekniikkakurssista!

 

CS-hinnat opiskelijoille ovat esimerkiksi kuluvana lukuvuonna olleet seuraavat:

Lukuvuosi: 66€

Lukukausi (syksy/kevät): 44€

Kesäkausi: 33€

 

 

Educariumin (kampusrakennus) kevään liikunta-aikataulu

 

 

Itselläni on kokemusta ainoastaan CS-ryhmäliikunnoista, mutta CampusSportilla on lisäksi käytössään myös monta kuntosalia, joilla käy kuuleman mukaan poikkeuksetta melkoinen kuhina. Täydensin aikoinaan CampusSportin ryhmäliikuntoja Motivuksen salikortilla huomaten kuitenkin käyttäväni salia todella harvakseltaan esim. spinning-käynteihini verrattuna. CampusSport tarjoaakin takuuvarmaa laatua huokeaan ja ennen kaikkea opiskelijaystävälliseen hintaan! Suitsuttaisin vielä lopuksi myös CS:n spinning-ohjaajia; olen vuosien mittaan käynyt monien eri tarjoajien spinning-tunneilla aina Saksaa myöten ja voin suoralta kädeltä todeta CampusSportin polkutuntien yltävän aivan kärkikastiin!

 

Liikunnantäyteistä viikkoa; oma tavoitteeni tälle viikolle käsittää pari pumppia sekä lihaksien rentoutukseen tähtäävän Foam roller -tunnin – vi får se hur det går!

 

Terveisin,

Ansku

Millaista opiskelu on oikiksessa?

Tässä postauksessa käsittelen sitä, millaista opetusta Turun yliopistossa tarjotaan, ja miten se toimii.

Lukuvuosi jakautuu kahteen lukukauteen, kevät- ja syyslukukauteen. Lukukaudessa puolestaan on kaksi periodia, jotka vastaavat lukion jaksojakoa. Kaikki opintojaksot (=kurssi) eivät kuitenkaan täysin noudata periodien rajoja, joten samanlaista säännöllisyyttä kuin lukiossa ei täysin ole. Oppitunneilla ja luennoilla seurataan yleensä opettajan omaa aineistoa, esimerkiksi diaesityksiä tai jaettavia monisteita. Oikeudenalojen perusteiden opintojaksoilla tulee lisäksi tenttiin lukea useampi oppikirja ja tieteellisiä artikkeleja.

Kerron hieman ”aineista”, joita minulla on ollut, ja millaisilta ne ovat tuntuneet.

Oikeudellisen ajattelun lähtökohdat: Tämä kurssi oli johdatus koko oikeustieteelliseen. Kaikkia tulevia opintoja sivuttiin jollain lailla. Opintojaksolla tuli kirjoittaa mm. oppimispäiväkirjaa, osallistua oikeustapausharjoitukseen ja suorittaa hyväksytysti kotitentti. Hommaa oli ensimmäiseksi kurssiksi paljon, mutta kyseisestä opintojaksosta sai opintopisteitä 12, mikä vastaa reilua kolmannesta syyslukukauden tavoitteesta. Opintojaksolla tutustui paremmin myös vuosikurssilaisiinsa.

Äidinkieli: Minulla on ollut vasta yksi äidinkielen opintojakso, sen aiheena oli anglismit suomenkielessä. Suoranaisesti yhteyttä oikikseen ei siis ollut, mutta näkökulmaa tehtäviin pyrittiin ottamaan oikeustieteestä. Myöhemmillä opintojaksoilla opetellaan mm. juridista kirjoittamista ja argumentointia. Kieli on juristin tärkein työkalu, joten äidinkieleen kannattaa panostaa jo lukiossa.

Ruotsi: Ruotsissa hylätään lähes täysin lukioaikainen ruotsin tuntien täyte, sillä opintojakson sisältö on pitkälti oikeustieteellinen. Sanastot ovat jo johdatuskurssista lakikieltä. Aikaa ei käytetä juurikaan kielioppiin, vaan oletuksena on, että oikikseen päässyt osaa tärkeimmät asiat ruotsista. Jos ruotsin opiskelu on jäänyt kuitenkin huonolle telalle, löytyy yliopiston kurssitarjottimelta aloittelu- ja kertauskursseja. Ei siis sinänsä hätää.

Englanti: Samoin kuin ruotsin tunneilla, myös englannin opintojaksoilla aikaa ei käytetä iän ikuisiin tervehdysten opetteluun, vaan ensimmäisestä tunnista lähtien pureudutaan oikeuden maailmaan englannin kielellä. Englannin tunneilla on paljon vuorovaikutuksellisia tehtäviä, mikä saa opiskelijan ymmärtämään opeteltavan asian parhaiten. Englannin sijaan opiskelija voi oikiksessa valita opiskelemakseen kielekseen ranskan tai saksan.

Oikeudenalojen perusteet: Oikeusnotaarin tutkinnon suorittaminen edellyttää, että on suorittanut jokaista Turun yliopistossa tarjottua oikeudenalaa yhden pakollisen opintojakson. Yhden opiskeluvuoden aikana tulee käydä n. 4-8 tällaista opintojaksoa pysyäkseen kolmen vuoden tahdissa. Itse olen käynyt tähän mennessä valtiosääntö-, Eurooppa-, ympäristö- ja hallinto-oikeuden perusteet. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta siitä on suuri etu tenteissä. Luettavaa tenttiin tulee n. 1000 sivua per opintojakso.

Itse olen tykännyt eniten tähän mennessä ympäristöoikeudesta. Eniten haastetta minulle on tuottanut englannin ja Eurooppa-oikeuden opintojakso, joissa molemmissa opetus on ollut englanniksi. Opiskelu ei ole kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut puuduttavan tylsää, sillä tämä ala on juuri se, jota haluan opiskella.

 

Rocksitseistä – ensimmäinen ja viimeinen suunnittelemani haalarimerkki

Reiluun kolmeen ja puoleen vuoteen on kohdallani mahtunut monenmoista ”aktiivihommaa”, mutta kenties yksi palkitsevimmista pesteistäni oli toimia vuoden ajan Kauppatieteiden ylioppilaiden soitannallisen seuran (tuttavallisemmin KYSSin) tiedottajana! Keväällä 2016 pääsin näin ollen paitsi haastamaan sanan säilääni myös suunnittelemaan ihka oman haalarimerkin! Rocksitsit, joita silmällä pitäen haalarimerkin suunnittelin, järjestetään kerran vuodessa helmikuussa, ja odotankin kyseistä tapahtumaa tämän kevään osalta kaikista eniten. Kyllä, luit oikein, jopa Pikkulaskiaista enemmän; ota seuraavasta blogipostauksesta selvää, miksi 😉

 

”Parin viikon takaisten Rocksitsien myötä Parkinkatu 6:een saapui varsin sekalainen seurakunta rockin eri vuosikymmenistä ammentaneita sitsaajia; illan mittaan sitseillä saattoikin törmätä useampaan kadehdittavan pitkäkutriseen moshauksen raskassarjalaiseen, puhumattakaan Michael Monroen tupeerauskampaa eittämättä lainanneista rokkarimimmeistä. Kajaalin käytössä kitsastelemattomien sitsaajien pukeutumista puolestaan leimasi yläasteajoilta matkaan tarttuneen suosikkibändin värin (joskin mustanpuhuvan sellaisen) tunnustaminen.
 
Lisäsäväyksen tämänkertaisiin Rocksitseihin toi innokkaista speksaajista koottu livebändi, jonka edesottamukset haastoivat varsin ansiokkaasti jo klassikoksi muodostuneen Youtube-karaoken. Sitsikansan iloksi suvereenit rockvirtuoosimme malttoivat kuitenkin tuon tuosta passata mikrofonin yleisön vieraileville tähdille; todistettiinpa illan aikana myös varsin tuulesta temmattua, mutta sitäkin viihdyttävämpää rumpu-battlea, jonka edessä eritoten Ringo Starr (lue: viime vuosisadan tunnetuin bändivapaamatkustaja) olisi kalvennut vähintään Marilyn Mansonin kaksoisolennoksi.
 
Kaiken kaikkiaan Rocksitsit tarjosivat hurmiossa juhlineelle sitsiyleisölle niin kuolemattoman ”Soittakaa Paranoid” -fraasin siivittämän paluun rockin suodattamattomalle 70-luvulle kuin legendoja Metallicasta Judas Priestiin!”
(Artikkelikuva KYSSin vuoden 2016 arkistoista.)
Huikeaa viikonloppua itse kullekin,
Ansku
Sivu 2 (5)12345