• Tositarinoita Turun yliopistosta

    Jarkko Louhelainen

    Olen loppuvaiheessa opintoja oleva Pro Gradu -työtäni kirjoittava johtamisen ja organisoinnin pääaineopiskelija Turun kauppakorkeakoulussa. Vapaa-aikani kuluu musiikin soittamisen, opiskelijatoiminnan ja luovan toiminnan inspiroimana. Valokuvaan, videokuvaan ja innostun uudesta tekniikasta, scifi-leffoista ja hyvistä tv-sarjoista.

    Lue blogiani Katso esittelyvideoni

Kämppää mä metsästän… (opiskelija-asumisesta osa 1)

Vaikka pari muutakin Tositarinoita-somettajaa on hiljattain sivunnut opiskelija-asumisen teemoja, koin silti mielekkääksi käsitellä aihetta myös omasta näkökulmastani. Turun asuntotilanne yksiöiden ja kaksioiden suhteen on yleisesti ottaen melkoisen hyvä, mutta poikkeuksen sääntöön tekee heinä-syyskuun vaihde. Tästä tietoisena aloitinkin asunnonhaun (joskin vähittäin ja varsin summittaisena) jo pääsykoekevään toukokuussa.

Kohdallani asuntokysymys ratkesi sikäli melko helposti, että jo ensimmäinen tiedusteluyritykseni tärppäsi. Satuin selailemaan töistä kotiin tullessani tori.fi-yksiöitä bussimatkani ratoksi törmäten edulliseen, näppäränkokoiseen ”keskustayksiöön”. Eritoten tori.fi-sivustolla myyjät tapaavat käyttää ”keskusta”-attribuuttia liiankin väljin perustein, joten naputtelin varmuudeksi kohdeosoitteen vielä Google Mapsiin. Kävelymatka kauppakorkealle näytti 12 minuuttia, Tuomiokirkolle puolestaan 10 minuuttia. This would be it.

 

 

 

Unelmakoti Stuttgartissa… ehkä jonain päivänä!

 

 

Näinkö helppoa se olikin?! Soitin heti kotiin päästyäni ilmoituksessa näkyvään numeroon; puhelimeen vastasi asunnon nykyinen vuokralainen, joka kertoi saaneensa jo yhden ilmoituspäivän aikana lukuisia tiedusteluja. Olen yleensä melko vaatimaton/sopeutuvainen, mutta jostain syystä päätin heittää vuokralaiselle vastatarjouksen, josta hän voisi kertoa vuokraisännilleen. Kerroin hakevani Turun yliopistoon ja vaikken paikkaa jostain syystä saisikaan, muuttaisin silti Turkuun. Kenties osittain ”läpiä päähän” -puhetta tytöltä, joka oli vastikään muuttanut neljään otteeseen, mutta sanat sanoessani tiesin pysyväni päätöksessäni.

Näine puheine sain kuin sainkin kyseisen asunnon, ja kävimme yhdessä isäni kanssa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen heti pääsykokeesta päästyäni. Normaalisti kesän alussa tarjolla olevat vuokra-asunnot lankeavat vuokralaisen maksettavaksi jo heinäkuusta, mutta onnekseni nykyinen vuokralainen halusi asua asunnossa vielä elokuuhun asti. Kuriositeettina mainittakoon vielä seuraava; minulle selvisi vasta myöhemmin syksyllä, että kämppäni täytti myös aiemmassa postauksessa esittelemäni ”Bermudan neliön” (= otollisella etäisyydellä kauppiksesta sijaitsevat asunnot) vaatimukset. 😉

 

Huikeaa alkanutta viikkoa! <3 Perjantaina jatkan asumisteemalla esitellen taannoisen yksiöni, jonka kalustus kustansi alle 100€!

Ansku

Kystä kyllä opiskelijaravintoloissa

Opiskelijaelämään usein liitetään kuva siitä, kuinka ruokavalio koostuu vain halvoista makaronipusseista ja ketsupista. Turun yliopistossa asia ei kuitenkaan ole näin, sillä kampusalueella sijaitsee useita opiskelijaravintoloita, jotka tarjoavat päivittäin monipuolista ja ravitsevaa ruokaa opiskelijabudjetin huomioiden. Ruokalistan perusannokset maksavat 2,60 euroa opiskelijakortilla, sisältäen leivät ja juomat ja muut lisukkeet.

Minä olen ruoan kanssa hivenen hankala, sillä en voi syödä mm. lihaa, kananmunaa tai sitrushedelmiä, mutta onneksi jokaisesta opiskelijaravintolasta löytyy jotain minulle ja muillekin kasvisruokailijoille. Omia suosikkejani on opiskelijaravintola Macciavellin salaattibuffet, jossa itse saa koota mieluisen salaattiannoksen.

Opiskelijalounasta ei kannata jättää väliin. Itselle ruokailu on päivän rentouttavin hetki, kun saa piristävän tauon opiskelusta. Syömään yleensä mennään yhdessä kavereiden kanssa, ja ruokaloissa on paljon muitakin opiskelijoita, joten opiskelijaruokailulla on merkittävä vaikutus sosiaalisuuteen. Kotona syödessä samanlaiseen annokseen menisi varmasti enemmän rahaa ja saisi yksin ruokansa suuhun lappoa ankean harmaita verhoja tuijotellessaan.

Ruokalistat löytyvät esim. https://www.lounaat.info

Arjen pienistä iloista

 

”Oh hello week, let’s do this!”

Or not.

Siinä missä moni tuntuu vannovan sanonnan ”torstai on toivoa täynnä” nimiin, koen itse pikemminkin maanantain viikon innostavimmaksi päiväksi. Mutten kuitenkaan tänä maanantaina. Olen normaalisti positiiviseen ajatteluun taipuvainen ihminen, mutta välillä jokainen meistä kohtaa aikoja, jolloin happi tuntuu lähes loppuvan tehtäväpaljouden tulviessa yli hyökyaallon lailla.

 

Maanantain pelastus – pizzaa toisen somettajista eli @utuiitun (alun perin Soppa365) Instagramissa vinkkaaman ohjeen mukaan – D-E-L-I-C-I-O-U-S.

 

Ruoka, kielet ja ystävät.

Kyseisinä hetkinä tärkeintä onkin keskittyä to do -listan pienentämisen lisäksi myös ’arjen pienten ilojen’ etsintään. Jälkimmäinen on välillä tuskastuttavan vaikeaa ajatusten ollessa käytännössä katsoen kahlittuja työnhaun ja esseiden maailmaan; omalla kohdallani prosessi alkaa hymyn pakottamisesta kasvoille (väkinäinen virnistyskin talttuu yllättävän nopeasti luontevaksi hymynhäiväksi) jatkuen itse ”actioniin”.

Tehtävälistan kohtien purun lomassa on myös ensisijaisen tärkeää ujuttaa työnteon lomaan itselle mielekkäitä aktiviteetteja. Toteutankin em. niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Esimerkiksi monikielinen liikeviestintä on paitsi sivuaineeni myös rakas harrastukseni, ja näin ollen saankin koulupäiviini uutta virtaa mm. espanjasta ja norjan liikekielen konventioista. Mitä tulee vapaa-aikaan, päätimme tällä viikolla yhdessä ystävieni kanssa lähteä ex-tempore ravintolavisiitille perinteisen Assari-ruokailun (Unica-opiskelijaravintola) sijaan. Hyvä ruoka ja ystävät onkin monen kohdalla eittämättä takuuvarma päivän piristäjä!

 

 

 

Ihanaa viikonloppua!

Ansku

Miten lukea pääsykokeeseen?

Tällä kertaa kerron muutaman vinkin siitä, miten oikiksen pääsykokeeseen kannattaa lukea. Oikiksen pääsykokeessa merkitystä on lähinnä vain sillä, kuka on lukenut kirjat parhaiten. On kuitenkin monia asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomio omassa tekemisessään.

  • Luku-urakan alku: Lue ensimmäisellä kerralla kirjat nopeasti läpi. Keskity saamaan ymmärrys suurin piirtein siitä, mitä asioita kirja käsittelee, ja minkälaisesta näkökulmasta. Toisella lukukerralla voit jo lukea hitaammin ja oikeasti opiskella kirjojen sisältöä.
  • Muu tekeminen: Tarvitset pääsykoelukemisen lisäksi jotain, mikä rytmittää elämääsi ja painostaa käyttämään aikasi järkevästi. Moni päättää ylioppilaskirjoitusten jälkeen rauhoittaa kaikki päivänsä lukemiselle, mikä voi toisilla toimia. Itse kuitenkin kävin vielä muutaman lukiokurssin, jolloin unirytmini pysyi kohtuullisena sekä jouduin oikeasti pohtimaan aikataulujani saadakseni tarpeeksi lukemisellekin aikaa. Jos minulla ei olisi ollut mitään muita velvollisuuksia päivissäni, olisin todennäköisesti maannut lattialla kuolaten suunraosta lukematta sivuakaan.
  • Rentoudu: Tehostaaksesi oppimistasi, pidä viikossa vähintään yksi päivä kokonaan ilman opiskelua. Silloin tee asioita, joista nautit: näe ystäviä, ahmi Netflix-sarjoja tai pelaa pleikkarilla. Aivosi tarvitsevat taukoa raskaasta lukemisesta voidakseen tallentaa opetellut asiat pysyvään muistiin. Pääsykoekirjojen luo palaaminenkin tuntuu miellyttävälle, kun siitä on ollut jonkin aikaa erillään.
  • Keskity: Hyödynnä lukuaikasi tehokkaasti. Laita puhelin pois päältä, vie jopa toiseen huoneeseen. Keskity siihen mitä luet. Jos lukiessasi mieleesi putkahtaa kysymyksiä, kirjoita ne lapulle ja etsi niihin vastaukset vasta kun olet lukenut kyseisen jakson tai kappaleen loppuun. Näin ajatuksesi pysyy kasassa ja muistat juuri lukemasi asiat, eikä koko ajan tarvitse aloittaa alusta.
  • Voimabiisit: Voimabiiseillä on tärkeä rooli silloin kun motivaatio tuntuu olevan hakusessa tai epätoivo valtaa koko kehosi. Hyvän voimabiisin tunnistaa reippaasta rytmistä ja kannustavista lyriikoista. Itse käytin tähän tarkoitukseen Cheekin Jippikayjei –laulua, sekä Rachel Plattenin Fight songia. Ne auttoivat minut aina palaamaan lukemisen pariin ja uskomaan kliseisesti itseeni. Voimabiisien ei kannata olla itselle tärkeitä kappaleita, sillä ylikulutuksen riski pääsykoeaikaan on suuri. Valehtelematta oli päiviä, jolloin kuuntelin näitä kahta kappaletta luupilla tuntien ajan. Hrrr.
  • Motivaatio: Tee konkreettinen lista paperille asioista, joiden vuoksi luet. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi muuttaminen omaan asuntoon opiskelupaikkakunnalle, turvattu työnäkymä tulevaisuudessa tai ihan vain se fakta, ettei seuraavana keväänä enää samanlaista työmäärää tarvitse tehdä. Jos listaasi saat kirjoitettua vain pari pientä asiaa, ei oikis ole sinua varten, veli.

”Pumppikammo veks” – tarina CampusSportista

Sport Sirkan kevään liikunta-aikataulu

 

 

Miltä kuulostaisi spinning tai hathajooga ruotsiksi? Entäpä show burleski -tunti? Näitä kaikkea ja enemmän tarjoaa CampusSport, turkulaiset korkeakouluopiskelijat yhteen kokoava liikuntapalvelu.

CampusSport tarjoaa yhdistetysti liikuntapalveluja sekä yliopisto- että ammattikorkeaopiskelijoille. Monimuotoisten liikuntapalvelujen käyttöoikeuden on perinteisesti voinut lunastaa käyttöönsä joko lukuvuodeksi tai vaihtoehtoisesti luku- tai kesäkaudeksi. Kertaluonteisen liikuntamaksun hinta kattaa kaikki liikuntapalvelut syksyisin ja keväisin alkavia erillismaksullisia kursseja lukuun ottamatta. Ko. kursseista minulla ei valitettavasti ole omakohtaista kokemusta, mutta olen kuullut yksinomaan positiivista palautetta esim. viime syksynä järjestetystä juoksutekniikkakurssista!

 

CS-hinnat opiskelijoille ovat esimerkiksi kuluvana lukuvuonna olleet seuraavat:

Lukuvuosi: 66€

Lukukausi (syksy/kevät): 44€

Kesäkausi: 33€

 

 

Educariumin (kampusrakennus) kevään liikunta-aikataulu

 

 

Itselläni on kokemusta ainoastaan CS-ryhmäliikunnoista, mutta CampusSportilla on lisäksi käytössään myös monta kuntosalia, joilla käy kuuleman mukaan poikkeuksetta melkoinen kuhina. Täydensin aikoinaan CampusSportin ryhmäliikuntoja Motivuksen salikortilla huomaten kuitenkin käyttäväni salia todella harvakseltaan esim. spinning-käynteihini verrattuna. CampusSport tarjoaakin takuuvarmaa laatua huokeaan ja ennen kaikkea opiskelijaystävälliseen hintaan! Suitsuttaisin vielä lopuksi myös CS:n spinning-ohjaajia; olen vuosien mittaan käynyt monien eri tarjoajien spinning-tunneilla aina Saksaa myöten ja voin suoralta kädeltä todeta CampusSportin polkutuntien yltävän aivan kärkikastiin!

 

Liikunnantäyteistä viikkoa; oma tavoitteeni tälle viikolle käsittää pari pumppia sekä lihaksien rentoutukseen tähtäävän Foam roller -tunnin – vi får se hur det går!

 

Terveisin,

Ansku

Millaista opiskelu on oikiksessa?

Tässä postauksessa käsittelen sitä, millaista opetusta Turun yliopistossa tarjotaan, ja miten se toimii.

Lukuvuosi jakautuu kahteen lukukauteen, kevät- ja syyslukukauteen. Lukukaudessa puolestaan on kaksi periodia, jotka vastaavat lukion jaksojakoa. Kaikki opintojaksot (=kurssi) eivät kuitenkaan täysin noudata periodien rajoja, joten samanlaista säännöllisyyttä kuin lukiossa ei täysin ole. Oppitunneilla ja luennoilla seurataan yleensä opettajan omaa aineistoa, esimerkiksi diaesityksiä tai jaettavia monisteita. Oikeudenalojen perusteiden opintojaksoilla tulee lisäksi tenttiin lukea useampi oppikirja ja tieteellisiä artikkeleja.

Kerron hieman ”aineista”, joita minulla on ollut, ja millaisilta ne ovat tuntuneet.

Oikeudellisen ajattelun lähtökohdat: Tämä kurssi oli johdatus koko oikeustieteelliseen. Kaikkia tulevia opintoja sivuttiin jollain lailla. Opintojaksolla tuli kirjoittaa mm. oppimispäiväkirjaa, osallistua oikeustapausharjoitukseen ja suorittaa hyväksytysti kotitentti. Hommaa oli ensimmäiseksi kurssiksi paljon, mutta kyseisestä opintojaksosta sai opintopisteitä 12, mikä vastaa reilua kolmannesta syyslukukauden tavoitteesta. Opintojaksolla tutustui paremmin myös vuosikurssilaisiinsa.

Äidinkieli: Minulla on ollut vasta yksi äidinkielen opintojakso, sen aiheena oli anglismit suomenkielessä. Suoranaisesti yhteyttä oikikseen ei siis ollut, mutta näkökulmaa tehtäviin pyrittiin ottamaan oikeustieteestä. Myöhemmillä opintojaksoilla opetellaan mm. juridista kirjoittamista ja argumentointia. Kieli on juristin tärkein työkalu, joten äidinkieleen kannattaa panostaa jo lukiossa.

Ruotsi: Ruotsissa hylätään lähes täysin lukioaikainen ruotsin tuntien täyte, sillä opintojakson sisältö on pitkälti oikeustieteellinen. Sanastot ovat jo johdatuskurssista lakikieltä. Aikaa ei käytetä juurikaan kielioppiin, vaan oletuksena on, että oikikseen päässyt osaa tärkeimmät asiat ruotsista. Jos ruotsin opiskelu on jäänyt kuitenkin huonolle telalle, löytyy yliopiston kurssitarjottimelta aloittelu- ja kertauskursseja. Ei siis sinänsä hätää.

Englanti: Samoin kuin ruotsin tunneilla, myös englannin opintojaksoilla aikaa ei käytetä iän ikuisiin tervehdysten opetteluun, vaan ensimmäisestä tunnista lähtien pureudutaan oikeuden maailmaan englannin kielellä. Englannin tunneilla on paljon vuorovaikutuksellisia tehtäviä, mikä saa opiskelijan ymmärtämään opeteltavan asian parhaiten. Englannin sijaan opiskelija voi oikiksessa valita opiskelemakseen kielekseen ranskan tai saksan.

Oikeudenalojen perusteet: Oikeusnotaarin tutkinnon suorittaminen edellyttää, että on suorittanut jokaista Turun yliopistossa tarjottua oikeudenalaa yhden pakollisen opintojakson. Yhden opiskeluvuoden aikana tulee käydä n. 4-8 tällaista opintojaksoa pysyäkseen kolmen vuoden tahdissa. Itse olen käynyt tähän mennessä valtiosääntö-, Eurooppa-, ympäristö- ja hallinto-oikeuden perusteet. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta siitä on suuri etu tenteissä. Luettavaa tenttiin tulee n. 1000 sivua per opintojakso.

Itse olen tykännyt eniten tähän mennessä ympäristöoikeudesta. Eniten haastetta minulle on tuottanut englannin ja Eurooppa-oikeuden opintojakso, joissa molemmissa opetus on ollut englanniksi. Opiskelu ei ole kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut puuduttavan tylsää, sillä tämä ala on juuri se, jota haluan opiskella.

 

Rocksitseistä – ensimmäinen ja viimeinen suunnittelemani haalarimerkki

Reiluun kolmeen ja puoleen vuoteen on kohdallani mahtunut monenmoista ”aktiivihommaa”, mutta kenties yksi palkitsevimmista pesteistäni oli toimia vuoden ajan Kauppatieteiden ylioppilaiden soitannallisen seuran (tuttavallisemmin KYSSin) tiedottajana! Keväällä 2016 pääsin näin ollen paitsi haastamaan sanan säilääni myös suunnittelemaan ihka oman haalarimerkin! Rocksitsit, joita silmällä pitäen haalarimerkin suunnittelin, järjestetään kerran vuodessa helmikuussa, ja odotankin kyseistä tapahtumaa tämän kevään osalta kaikista eniten. Kyllä, luit oikein, jopa Pikkulaskiaista enemmän; ota seuraavasta blogipostauksesta selvää, miksi 😉

 

”Parin viikon takaisten Rocksitsien myötä Parkinkatu 6:een saapui varsin sekalainen seurakunta rockin eri vuosikymmenistä ammentaneita sitsaajia; illan mittaan sitseillä saattoikin törmätä useampaan kadehdittavan pitkäkutriseen moshauksen raskassarjalaiseen, puhumattakaan Michael Monroen tupeerauskampaa eittämättä lainanneista rokkarimimmeistä. Kajaalin käytössä kitsastelemattomien sitsaajien pukeutumista puolestaan leimasi yläasteajoilta matkaan tarttuneen suosikkibändin värin (joskin mustanpuhuvan sellaisen) tunnustaminen.
 
Lisäsäväyksen tämänkertaisiin Rocksitseihin toi innokkaista speksaajista koottu livebändi, jonka edesottamukset haastoivat varsin ansiokkaasti jo klassikoksi muodostuneen Youtube-karaoken. Sitsikansan iloksi suvereenit rockvirtuoosimme malttoivat kuitenkin tuon tuosta passata mikrofonin yleisön vieraileville tähdille; todistettiinpa illan aikana myös varsin tuulesta temmattua, mutta sitäkin viihdyttävämpää rumpu-battlea, jonka edessä eritoten Ringo Starr (lue: viime vuosisadan tunnetuin bändivapaamatkustaja) olisi kalvennut vähintään Marilyn Mansonin kaksoisolennoksi.
 
Kaiken kaikkiaan Rocksitsit tarjosivat hurmiossa juhlineelle sitsiyleisölle niin kuolemattoman ”Soittakaa Paranoid” -fraasin siivittämän paluun rockin suodattamattomalle 70-luvulle kuin legendoja Metallicasta Judas Priestiin!”
(Artikkelikuva KYSSin vuoden 2016 arkistoista.)
Huikeaa viikonloppua itse kullekin,
Ansku

Arkipäivä

Herätyskello soi. Torkutan. Herätyskello soi toisen kerran. Torkutan. Herätyskello soi kolmannen kerran. Herään. Miellyttävän pehmeä unimaailmani on kadonnut, ja nyt minut on heitetty kerrostaloyksiööni ja kurjaan todellisuuteen. Maailma tuntuu epätodelliselle sykkyrälle, jonka päiväkoti-ikäinen on raapustanut puuvärillä A4-kokoiselle arkille.

Saan pestyä hampaat. Suuren ponnistuksen uuvuttamana istun sänkyni laidalla hiljaa keinuttaen itseäni. Luento alkaisi yhdeksältä, kymmenen minuutin päästä. Ahdistukseni myöhästymisestä kuitenkin hälvenee, kun muistan akateemisen vartin olemassaolon. Vaivalla puen päälleni ensimmäiset vaatekappaleet, jotka käsiini saan ja lähden raahustamaan pitkin viileää Hämeenkatua kohti yliopistoa. Joka puolella säntää ihmisiä kouluihinsa, töihinsä, koteihinsa, kukin minnekin.

Luennot noudattavat orjallisesti samanlaista kaavaa. Luennoitsija vaeltaa diaesityksensä läpi, opiskelijat kirjaavat niiden sisältämän tekstin äänekkään näpsytyksen siivittämänä lähes transsinomaisessa tilassa. Tietoisuus palautuu, mikäli tämä selkäytimeen iskostunut luentokaava särkyy. Tämä voi tapahtua tauon seurauksena, tekniikan pettäessä tai jos joku – mikä on hyvin harvinaista kylläkin – rohkenee viittaamaan kysyäkseen jotain.

Puolenpäivän jälkeen olen käynyt syömässä. Lamaannuttava nälkä on selätetty toistaiseksi, ja mieleni kaipaisi päiväunille. Suuntaan harmaat kenkäni kuitenkin kohti lukusalia, ja viritän opiskelupöytäni käyttövalmiiksi. Kun alleviivaustussit, monisteet ja tietokone on aseteltu silmiäni miellyttävään järjestykseen, avaan oppikirjani ja lukaisen muutaman sivun verran, jonka jälkeen pidän taukoa. Kirjapinoni on juuri sopivan korkuinen pääni tueksi näille nokosille. Herään juuri sopivasti mennäkseni ruotsin tunnille, pyyhkiäkseni kaiken siististi järjestämäni takaisin repun pohjalle.

Iltapäivästä vireystilani on korkeimmillaan. En ole ainoa, sillä lukusali on oppituntini aikana täyttynyt kanssaopiskelijoista. Etsiydyn viimeiselle vapaalle paikalle ja asettelen jälleen alleviivaustussit, monisteet ja tietokoneen pöydälle tuttuun muodostelmaan. Opiskeluni voi viimein alkaa, ilta on velvoitteista vapaa. Tuntien valuessa muut lopettavat vuorotellen omia lukemisiaan, ja lähtevät tilasta pois. Tämä parantaa ihminen ihmiseltä omaa keskittymistäni. Toisinaan pääsen jopa virtaukseen opiskelussa, tunteja kuluu huomaamattani.

Opiskelusta ei tule koskaan valmista, joten loppu sille pitää itse määrätä. Lähden viimeisenä lukutilasta, hieman ennen kuin tuomiokirkon kellot lyövät yhdeksän kertaa. Ulkona puhaltaa luissa asti tuntuva viima. Ihmiset ovat kadonneet kaduilta. Lopulta koittaa päivän paras hetki: saan kaivautua lämpimään pesääni kolmen täkkikerroksen alle. Kaikki on hyvin nyt.


Tässä oli kuvaus eräästä päivästäni opiskelijana. Jokainen päivä Turun yliopistossa on erilainen, mutta jokainen erilainen päivä on erilainen myös jokaiselle opiskelijalle. Toisina päivinä tapahtuu enemmän, toisina ei juurikaan. Opiskelun olisi hyvä olla läsnä arkipäivinä, mutta akateemisen vapauden puitteissa omaakin lomaa voi ottaa. On vaikeaa kertoa esimerkinomaista päivää, koska se olisi kovin tarkoituksetonta. Jokainen ”arkinen” päivä sisältää monia yllättäviä tilanteita, väsymystä, ohittamattomia tilaisuuksia ja kaikkea mahdollista, jotka voivat kumota tuon esimerkinomaisuuden. Turun yliopistossa yksi parhaimpia puolia on juurikin se, että opiskelijalla on mahdollisuus tehdä päivästä itsensä kaltainen ja opiskella aikataulujensa puitteissa.

 

Kauppistermit ja Turun murre – ulkopaikkakuntalaiselle mahdoton(ko) yhtälö?

Olen vasta äskettäin luopunut kolmea edelliskesää leimanneesta perinteestäni suoltaa autenttista Turun murretta Etelä-Suomessa sijaitsevalla työpaikallani. Näin jälkikäteen ajateltuna konditionaalin konditionaali ei välttämättä ollut se kaikista optimaalisin (ensimmäinen kauppistermi, check!) tapa tehdä itseään tykö täysin uudessa ympäristössä. Toisaalta eräs mieskollegani kiitteli aina heräävänsä vuosittaisesta talvihorroksestaan yksinomaan minun ansiostani. Kyseenalainen kunnia johtui paitsi ilmiömäisestä puherytmistäni myös varsin omintakeisen Turun murteeni seuraamisen haastavuudesta.

 

 

Turun kauppakorkeakoulu (TKKK) muuntuu myös muotoon ”Turun kauppiksen käytävillä kuultua”, josta lisää seuraavassa:

(1) Akateeminen Hese: Hesburgerin adjektiiviattribuutti juontaa yksiselitteisesti juurensa ravintolan ja kauppiksen varsin lyhyestä välimatkasta. Kerran jos toisenkin on koulun ATK-luokissa tullut tuoksuteltua vastapaistettuja ranskalaisia omien eväiden käsittäessä lähinnä moneen otteeseen murskaantuneen välipalapatukan.

(2) Bermudan Neliö: Mikäli opiskelijakämppäsi sijaitsee Bermudan kolmiosta ”inspiraationsa” saaneen Bermudan neliön alueella, olet paradoksaalisesti onnekas. Ko. neliön (jota rajaavat mm. Hämeenkatu ja Uudenmaankatu) sisään jäävät asunnot ovat nimittäin optimaalisen välimatkan päässä opinahjostamme.

(3) Pupu: Siinä missä helsinkiläisillä on Mursut ja tamperelaisilla Smurffit, kutsutaan Turun kauppakorkean ensimmäisen vuoden opiskelijoita tuttavallisemmin pupuiksi. Koulun ulkopuolisissa kavereissa lähinnä huvittuneisuutta herättävästä nimityksestä saa kuitenkin ”nauttia” vain tuon yhden vuoden ajan (nimim. 4. vuosikurssin rusakko).

(4) NESU: teekkareilta vohkittua sitsiperinnettä ylläpitää NESU-niminen järjestö. Termi ”nesuilija” tuleekin jokaiselle pupulle tutuksi viimeistään ensimmäisten sitsien tiimellyksessä näiden konkareiden kajauttaessa ilmoille oikeaoppiset, täydellisyyttä hipovat helangårit – täysin muusta ruotsin kielen tasostaan riippumatta.

(5) Monttu: Päivisin opiskelijaruokala, iltaisin jotain aivan muuta. Opiskelijajärjestömme TuKYn sivuilla lukeekin, että ”Monttu on se paikka, joka tulee toimimaan opiskeluaikasi mieleenpainuvimpien hetkien näyttämönä. Nyt emme puhu romanttisista päivällisistä, vaan illan viimeisistä huuruisista hetkistä. — Montussa on juhlia vuoden ympäri, ja ensimmäisiin Monttubileisiin pääsetkin tutustumaan jo opiskelujesi alkuvaiheessa.”

 

Montun sisäänkäynti

 

(6) Merca-kahvi: Käsite ”Merca-kahvi” on omassa kategoriassaan lähestulkoon klassikko. Merca-torilta löytää lähestulkoon aina jotkut tutut kasvot, joiden seuraan istua nauttimaan kahvikupillistaan.

(7) ”Joo vai?” – mitä tähän nyt enää lisäämään. Yli kolmen vuoden turkulaisuuden jälkeenkin kyseinen fraasi tuntuu tulevan aina yhtä puun takaa ja valmistelematta. Vapaasti suomennettuna ”Siis oikeesti?”

(8) relevantti: Kauppikseen päästyäsi kaikki tekemäsi tulee mitä todennäköisimmin olemaan erityisen ”relevanttia”. Oli kyse sitten kandidaatintutkielmasi aiheesta tai kuntosalien kilpailuttamisesta on relevantti sana, jota käyttäessäsi et kerta kaikkiaan voi mennä metsään.

(9) optimaalinen: Relevanteista, asianmukaisista käytänteistä seuraa tietenkin poikkeuksetta optimaalinen lopputulos. No words needed.

+ (10) viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, rakkaiden espoolaiskaverieni alinomaa viljelemä ”tsygä”. Hyvinkääläisenä, ts. auttamattomasti kehä III ulkopuolella kasvaneena olin vielä ennen vuotta 2014 autuaan tietämätön tästä varsin yleishyödyllisestä slangisanasta. Sanasta viehättyneenä tapaankin nykyään ”tsygäillä” paikasta toiseen entisen pyöräilyn sijaan (ei niinkään relevantti tieto koko postauksen kannalta, mutta menkööt!).

 

 

Aurinkoista viikonalkua kauppiksen ATK-luokista (lue: toinen koti) Merca-kahvin kera! <3

Ansku

Haluan oikikseen, miten käyn lukion? – 5 vinkkiä

Lääkikseen hakeville on hyvin selkeää, mitä aineita lukiossa tulee lukea. Fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Oikikseen pyrkivälle ei ole noin yksiselitteistä vastausta, sillä pääsykokeessa ei suoranaisesti kysytä mitään lukion opetussuunnitelmasta. Moni voikin saada kuvan, että oikikseen tähtäävän ei tarvitsisi lukiossa tehdä mitään erityisesti, kunhan vain pääsykokeessa panostaa. Tämä on harhaluulo; kolmen ällän taktiikka (lukio läpi lukematta) ei kanna pitkälle, ja toimettomuus lukiossa voi johtaa siihen, että unelmien opiskelupaikka jääkin saamatta.

Jos haluat oikikseen, suosittelen toimimaan seuraavien vinkkien mukaan:

 

1.KIRJOITA HYVIN. (!!!) On valitettava tosiasia, että pääsykokeet yliopistoihin ovat koko ajan suuntautumassa enemmän ja enemmän ylioppilaskokeiden arvosanoja painottavaan suuntaan. Mitä paremmin olet kirjoittanut, sitä helpompi sinun on sisään päästä. Jos kirjoituksesi ovat kuitenkin menneet penkin alle, ei hätää, voit silti pärjätä pääsykokeessa erinomaisesti, ja ansaita paikkasi yliopistoon. Pääsykokeen jälkeen suoritukset jaetaan kahteen jonoon: jonoon, jossa huomioon on otettu vain pääsykokeen tuottamat pisteet, ja jonoon, jossa pisteisiin vaikuttaa pääsykokeen lisäksi ylioppilaskokeiden tulokset. Molemmissa jonoissa on siis kaikki hakijat, jokainen yliopisto pisteyttää tehtävät hieman eri tavalla ja painottaa eri lailla kirjoitusten tuloksia. Molemmista jonoista valitaan tietty määrä sisään, joten ei ole haitaksi, jos olet molemmissa kärkikastissa. Tämän vuoksi en voi korostaa tarpeeksi sitä, miksi ylioppilaskokeissa pärjääminen on elintärkeää.

 

2. Panosta yhteiskuntaoppiin. Ainakin vanha opetussuunnitelma sisälsi yhden lakitiedon kurssin, jossa käytiin läpi mm. rikoksia, oikeudenkäyntiä ja vuokrasopimusta. Vaikka käsittely on hyvin pintapuolista ja käytännönläheistä, oppii kurssilla tärkeitä sanoja, oikeudellisia käytänteitä ja hyvin yleisesti siitä, mitä oikeustiede pitää sisällään. Omiin pääsykoekirjoihin sattui onnekkaasti monen monta pientä asiaa, jotka olin opetellut tuota kurssia varten – tämä teki lukemisesta heti paljon joutuisampaa, kun aivan kaikkea ei tarvinnut opetella uutena. Oikikseen haluava ei jätä tätä lakitiedonkurssia käymättä. Muuten yhteiskuntaoppi tarjoaa paljon eväitä itse opiskeluun sisäänpäästyäsi, esimerkiksi EU-kurssin oppikirja oli itselleni tarpeellinen ja suureksi avuksi EU-oikeuden opintojaksolla.

 

 

3. Ota kielet haltuun. Jos englanti tai ruotsi tuottaa sinulle suuria hankaluuksia, lukiossa viimeistään sinun pitäisi päästä tarpeeksi jyvälle niiden sisällöstä, jos haluat yliopistossa opiskella vaivatta. Riittävä kielitaito mielestäni sinulla on silloin, jos pääset molemmista kielistä (pitkä englanti/keskipitkä ruotsi) selkeästi läpi. Jos kielet ovat sinulle helppoja, aloita jokin vieras kieli. Saksa ja ranska ovat lakikieliä, joita Turun yliopistossakin voi lukea englannin lisäksi. Kielten opiskelu ei mene koskaan hukkaan, niin kliseiselle lausahdukselle kuin se kuulostaakin.

 

4. Löydä itsesi opiskelijana. Viimeisten kirjoitusten aikaan kokeilin monenlaisia erilaisia opiskelutapoja, -paikkoja ja –aikoja. Luin ääneen, piirsin ajatuskarttoja, kuuntelin äänitteitä, opiskelin kotona, opiskelin kirjastossa, luin yöllä, luin aamulla… Kun pääsykoeaika alkoi, minulle oli hyvin selkeää, miten juuri minä opin parhaiten. Pääsykoekirjat olivat niin uusi maailma minulle, ettei minulla yksinkertaisesti olisi enää silloin ollut aikaa yhtä perustavanlaatuiselle itsetutkiskelulle. Tee se siis silloin, kun aikaa on jonkin verran hukattavaksi.

 

5. Katso aidan toiselle puolelle. Lukioon mennessä jo tiesin, että haen oikikseen ylioppilaslakin päähän saatuani. Tästä huolimatta, tai oikeastaan sen vuoksi, pyrin käymään mahdollisimman monipuolisesti eri aineita. Lukion aloittava 15-vuotias ei voi todellakaan tietää varmaksi sitä, mikä tiede itseään loppujen lopuksi eniten kiinnostaa. Itse pyrin etsimään muita minua kiinnostavia aineita ja samalla myös omia vahvuuksia opiskelijana. Itse kävin lopulta jonkinlaista puntarointia oikiksen, psykologian ja biologian välillä, mutta kallistuin lopulta oikikseen. Jos en olisi päässyt lakia lukemaan, minua olisi lohduttanut valtavasti se, että on myös muita aloja, joita voisi lähteä opiskelemaan.

Sivu 2 (6)12345...Viimeinen »