• Tositarinoita Turun yliopistosta

    Julia Lumijärvi

    Olen 22-vuotias turkulaistunut Helsingin kasvatti. Suoritan hammaslääketieteen- ja oikeustieteen yhdistelmätutkintoa ja aloitin oikiksessa syksyllä fuksivuoteni. Käyn aktiivisesti erilaisissa jumpissa ja myös tenniksen pelailu on lähellä sydäntäni. Jokainen päivä on seikkailu ja mahtava tilaisuus oppia jotain uutta.

    Lue blogiani Katso esittelyvideoni

Arkipäivä

Herätyskello soi. Torkutan. Herätyskello soi toisen kerran. Torkutan. Herätyskello soi kolmannen kerran. Herään. Miellyttävän pehmeä unimaailmani on kadonnut, ja nyt minut on heitetty kerrostaloyksiööni ja kurjaan todellisuuteen. Maailma tuntuu epätodelliselle sykkyrälle, jonka päiväkoti-ikäinen on raapustanut puuvärillä A4-kokoiselle arkille.

Saan pestyä hampaat. Suuren ponnistuksen uuvuttamana istun sänkyni laidalla hiljaa keinuttaen itseäni. Luento alkaisi yhdeksältä, kymmenen minuutin päästä. Ahdistukseni myöhästymisestä kuitenkin hälvenee, kun muistan akateemisen vartin olemassaolon. Vaivalla puen päälleni ensimmäiset vaatekappaleet, jotka käsiini saan ja lähden raahustamaan pitkin viileää Hämeenkatua kohti yliopistoa. Joka puolella säntää ihmisiä kouluihinsa, töihinsä, koteihinsa, kukin minnekin.

Luennot noudattavat orjallisesti samanlaista kaavaa. Luennoitsija vaeltaa diaesityksensä läpi, opiskelijat kirjaavat niiden sisältämän tekstin äänekkään näpsytyksen siivittämänä lähes transsinomaisessa tilassa. Tietoisuus palautuu, mikäli tämä selkäytimeen iskostunut luentokaava särkyy. Tämä voi tapahtua tauon seurauksena, tekniikan pettäessä tai jos joku – mikä on hyvin harvinaista kylläkin – rohkenee viittaamaan kysyäkseen jotain.

Puolenpäivän jälkeen olen käynyt syömässä. Lamaannuttava nälkä on selätetty toistaiseksi, ja mieleni kaipaisi päiväunille. Suuntaan harmaat kenkäni kuitenkin kohti lukusalia, ja viritän opiskelupöytäni käyttövalmiiksi. Kun alleviivaustussit, monisteet ja tietokone on aseteltu silmiäni miellyttävään järjestykseen, avaan oppikirjani ja lukaisen muutaman sivun verran, jonka jälkeen pidän taukoa. Kirjapinoni on juuri sopivan korkuinen pääni tueksi näille nokosille. Herään juuri sopivasti mennäkseni ruotsin tunnille, pyyhkiäkseni kaiken siististi järjestämäni takaisin repun pohjalle.

Iltapäivästä vireystilani on korkeimmillaan. En ole ainoa, sillä lukusali on oppituntini aikana täyttynyt kanssaopiskelijoista. Etsiydyn viimeiselle vapaalle paikalle ja asettelen jälleen alleviivaustussit, monisteet ja tietokoneen pöydälle tuttuun muodostelmaan. Opiskeluni voi viimein alkaa, ilta on velvoitteista vapaa. Tuntien valuessa muut lopettavat vuorotellen omia lukemisiaan, ja lähtevät tilasta pois. Tämä parantaa ihminen ihmiseltä omaa keskittymistäni. Toisinaan pääsen jopa virtaukseen opiskelussa, tunteja kuluu huomaamattani.

Opiskelusta ei tule koskaan valmista, joten loppu sille pitää itse määrätä. Lähden viimeisenä lukutilasta, hieman ennen kuin tuomiokirkon kellot lyövät yhdeksän kertaa. Ulkona puhaltaa luissa asti tuntuva viima. Ihmiset ovat kadonneet kaduilta. Lopulta koittaa päivän paras hetki: saan kaivautua lämpimään pesääni kolmen täkkikerroksen alle. Kaikki on hyvin nyt.


Tässä oli kuvaus eräästä päivästäni opiskelijana. Jokainen päivä Turun yliopistossa on erilainen, mutta jokainen erilainen päivä on erilainen myös jokaiselle opiskelijalle. Toisina päivinä tapahtuu enemmän, toisina ei juurikaan. Opiskelun olisi hyvä olla läsnä arkipäivinä, mutta akateemisen vapauden puitteissa omaakin lomaa voi ottaa. On vaikeaa kertoa esimerkinomaista päivää, koska se olisi kovin tarkoituksetonta. Jokainen ”arkinen” päivä sisältää monia yllättäviä tilanteita, väsymystä, ohittamattomia tilaisuuksia ja kaikkea mahdollista, jotka voivat kumota tuon esimerkinomaisuuden. Turun yliopistossa yksi parhaimpia puolia on juurikin se, että opiskelijalla on mahdollisuus tehdä päivästä itsensä kaltainen ja opiskella aikataulujensa puitteissa.

 

Kauppistermit ja Turun murre – ulkopaikkakuntalaiselle mahdoton(ko) yhtälö?

Olen vasta äskettäin luopunut kolmea edelliskesää leimanneesta perinteestäni suoltaa autenttista Turun murretta Etelä-Suomessa sijaitsevalla työpaikallani. Näin jälkikäteen ajateltuna konditionaalin konditionaali ei välttämättä ollut se kaikista optimaalisin (ensimmäinen kauppistermi, check!) tapa tehdä itseään tykö täysin uudessa ympäristössä. Toisaalta eräs mieskollegani kiitteli aina heräävänsä vuosittaisesta talvihorroksestaan yksinomaan minun ansiostani. Kyseenalainen kunnia johtui paitsi ilmiömäisestä puherytmistäni myös varsin omintakeisen Turun murteeni seuraamisen haastavuudesta.

 

 

Turun kauppakorkeakoulu (TKKK) muuntuu myös muotoon ”Turun kauppiksen käytävillä kuultua”, josta lisää seuraavassa:

(1) Akateeminen Hese: Hesburgerin adjektiiviattribuutti juontaa yksiselitteisesti juurensa ravintolan ja kauppiksen varsin lyhyestä välimatkasta. Kerran jos toisenkin on koulun ATK-luokissa tullut tuoksuteltua vastapaistettuja ranskalaisia omien eväiden käsittäessä lähinnä moneen otteeseen murskaantuneen välipalapatukan.

(2) Bermudan Neliö: Mikäli opiskelijakämppäsi sijaitsee Bermudan kolmiosta ”inspiraationsa” saaneen Bermudan neliön alueella, olet paradoksaalisesti onnekas. Ko. neliön (jota rajaavat mm. Hämeenkatu ja Uudenmaankatu) sisään jäävät asunnot ovat nimittäin optimaalisen välimatkan päässä opinahjostamme.

(3) Pupu: Siinä missä helsinkiläisillä on Mursut ja tamperelaisilla Smurffit, kutsutaan Turun kauppakorkean ensimmäisen vuoden opiskelijoita tuttavallisemmin pupuiksi. Koulun ulkopuolisissa kavereissa lähinnä huvittuneisuutta herättävästä nimityksestä saa kuitenkin ”nauttia” vain tuon yhden vuoden ajan (nimim. 4. vuosikurssin rusakko).

(4) NESU: teekkareilta vohkittua sitsiperinnettä ylläpitää NESU-niminen järjestö. Termi ”nesuilija” tuleekin jokaiselle pupulle tutuksi viimeistään ensimmäisten sitsien tiimellyksessä näiden konkareiden kajauttaessa ilmoille oikeaoppiset, täydellisyyttä hipovat helangårit – täysin muusta ruotsin kielen tasostaan riippumatta.

(5) Monttu: Päivisin opiskelijaruokala, iltaisin jotain aivan muuta. Opiskelijajärjestömme TuKYn sivuilla lukeekin, että ”Monttu on se paikka, joka tulee toimimaan opiskeluaikasi mieleenpainuvimpien hetkien näyttämönä. Nyt emme puhu romanttisista päivällisistä, vaan illan viimeisistä huuruisista hetkistä. — Montussa on juhlia vuoden ympäri, ja ensimmäisiin Monttubileisiin pääsetkin tutustumaan jo opiskelujesi alkuvaiheessa.”

 

Montun sisäänkäynti

 

(6) Merca-kahvi: Käsite ”Merca-kahvi” on omassa kategoriassaan lähestulkoon klassikko. Merca-torilta löytää lähestulkoon aina jotkut tutut kasvot, joiden seuraan istua nauttimaan kahvikupillistaan.

(7) ”Joo vai?” – mitä tähän nyt enää lisäämään. Yli kolmen vuoden turkulaisuuden jälkeenkin kyseinen fraasi tuntuu tulevan aina yhtä puun takaa ja valmistelematta. Vapaasti suomennettuna ”Siis oikeesti?”

(8) relevantti: Kauppikseen päästyäsi kaikki tekemäsi tulee mitä todennäköisimmin olemaan erityisen ”relevanttia”. Oli kyse sitten kandidaatintutkielmasi aiheesta tai kuntosalien kilpailuttamisesta on relevantti sana, jota käyttäessäsi et kerta kaikkiaan voi mennä metsään.

(9) optimaalinen: Relevanteista, asianmukaisista käytänteistä seuraa tietenkin poikkeuksetta optimaalinen lopputulos. No words needed.

+ (10) viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, rakkaiden espoolaiskaverieni alinomaa viljelemä ”tsygä”. Hyvinkääläisenä, ts. auttamattomasti kehä III ulkopuolella kasvaneena olin vielä ennen vuotta 2014 autuaan tietämätön tästä varsin yleishyödyllisestä slangisanasta. Sanasta viehättyneenä tapaankin nykyään ”tsygäillä” paikasta toiseen entisen pyöräilyn sijaan (ei niinkään relevantti tieto koko postauksen kannalta, mutta menkööt!).

 

 

Aurinkoista viikonalkua kauppiksen ATK-luokista (lue: toinen koti) Merca-kahvin kera! <3

Ansku

Haluan oikikseen, miten käyn lukion? – 5 vinkkiä

Lääkikseen hakeville on hyvin selkeää, mitä aineita lukiossa tulee lukea. Fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Oikikseen pyrkivälle ei ole noin yksiselitteistä vastausta, sillä pääsykokeessa ei suoranaisesti kysytä mitään lukion opetussuunnitelmasta. Moni voikin saada kuvan, että oikikseen tähtäävän ei tarvitsisi lukiossa tehdä mitään erityisesti, kunhan vain pääsykokeessa panostaa. Tämä on harhaluulo; kolmen ällän taktiikka (lukio läpi lukematta) ei kanna pitkälle, ja toimettomuus lukiossa voi johtaa siihen, että unelmien opiskelupaikka jääkin saamatta.

Jos haluat oikikseen, suosittelen toimimaan seuraavien vinkkien mukaan:

 

1.KIRJOITA HYVIN. (!!!) On valitettava tosiasia, että pääsykokeet yliopistoihin ovat koko ajan suuntautumassa enemmän ja enemmän ylioppilaskokeiden arvosanoja painottavaan suuntaan. Mitä paremmin olet kirjoittanut, sitä helpompi sinun on sisään päästä. Jos kirjoituksesi ovat kuitenkin menneet penkin alle, ei hätää, voit silti pärjätä pääsykokeessa erinomaisesti, ja ansaita paikkasi yliopistoon. Pääsykokeen jälkeen suoritukset jaetaan kahteen jonoon: jonoon, jossa huomioon on otettu vain pääsykokeen tuottamat pisteet, ja jonoon, jossa pisteisiin vaikuttaa pääsykokeen lisäksi ylioppilaskokeiden tulokset. Molemmissa jonoissa on siis kaikki hakijat, jokainen yliopisto pisteyttää tehtävät hieman eri tavalla ja painottaa eri lailla kirjoitusten tuloksia. Molemmista jonoista valitaan tietty määrä sisään, joten ei ole haitaksi, jos olet molemmissa kärkikastissa. Tämän vuoksi en voi korostaa tarpeeksi sitä, miksi ylioppilaskokeissa pärjääminen on elintärkeää.

 

2. Panosta yhteiskuntaoppiin. Ainakin vanha opetussuunnitelma sisälsi yhden lakitiedon kurssin, jossa käytiin läpi mm. rikoksia, oikeudenkäyntiä ja vuokrasopimusta. Vaikka käsittely on hyvin pintapuolista ja käytännönläheistä, oppii kurssilla tärkeitä sanoja, oikeudellisia käytänteitä ja hyvin yleisesti siitä, mitä oikeustiede pitää sisällään. Omiin pääsykoekirjoihin sattui onnekkaasti monen monta pientä asiaa, jotka olin opetellut tuota kurssia varten – tämä teki lukemisesta heti paljon joutuisampaa, kun aivan kaikkea ei tarvinnut opetella uutena. Oikikseen haluava ei jätä tätä lakitiedonkurssia käymättä. Muuten yhteiskuntaoppi tarjoaa paljon eväitä itse opiskeluun sisäänpäästyäsi, esimerkiksi EU-kurssin oppikirja oli itselleni tarpeellinen ja suureksi avuksi EU-oikeuden opintojaksolla.

 

 

3. Ota kielet haltuun. Jos englanti tai ruotsi tuottaa sinulle suuria hankaluuksia, lukiossa viimeistään sinun pitäisi päästä tarpeeksi jyvälle niiden sisällöstä, jos haluat yliopistossa opiskella vaivatta. Riittävä kielitaito mielestäni sinulla on silloin, jos pääset molemmista kielistä (pitkä englanti/keskipitkä ruotsi) selkeästi läpi. Jos kielet ovat sinulle helppoja, aloita jokin vieras kieli. Saksa ja ranska ovat lakikieliä, joita Turun yliopistossakin voi lukea englannin lisäksi. Kielten opiskelu ei mene koskaan hukkaan, niin kliseiselle lausahdukselle kuin se kuulostaakin.

 

4. Löydä itsesi opiskelijana. Viimeisten kirjoitusten aikaan kokeilin monenlaisia erilaisia opiskelutapoja, -paikkoja ja –aikoja. Luin ääneen, piirsin ajatuskarttoja, kuuntelin äänitteitä, opiskelin kotona, opiskelin kirjastossa, luin yöllä, luin aamulla… Kun pääsykoeaika alkoi, minulle oli hyvin selkeää, miten juuri minä opin parhaiten. Pääsykoekirjat olivat niin uusi maailma minulle, ettei minulla yksinkertaisesti olisi enää silloin ollut aikaa yhtä perustavanlaatuiselle itsetutkiskelulle. Tee se siis silloin, kun aikaa on jonkin verran hukattavaksi.

 

5. Katso aidan toiselle puolelle. Lukioon mennessä jo tiesin, että haen oikikseen ylioppilaslakin päähän saatuani. Tästä huolimatta, tai oikeastaan sen vuoksi, pyrin käymään mahdollisimman monipuolisesti eri aineita. Lukion aloittava 15-vuotias ei voi todellakaan tietää varmaksi sitä, mikä tiede itseään loppujen lopuksi eniten kiinnostaa. Itse pyrin etsimään muita minua kiinnostavia aineita ja samalla myös omia vahvuuksia opiskelijana. Itse kävin lopulta jonkinlaista puntarointia oikiksen, psykologian ja biologian välillä, mutta kallistuin lopulta oikikseen. Jos en olisi päässyt lakia lukemaan, minua olisi lohduttanut valtavasti se, että on myös muita aloja, joita voisi lähteä opiskelemaan.

Kauppakorkea – ajatuksia ennen ja jälkeen

”Abikeväänä mä tiesin varmaksi tasan yhden asian – kauppatieteet alana olisi se mun juttu. Olin nimittäin kuullut, että ko. alan tutkinnosta pystyisi räätälöimään juuri itsensä näköisen – wie PERFEKT!

Mikään ns. ”itsestään selvä ammattinimike”, kuten opettaja tai sairaanhoitaja (terkkuja äiti ja iskä <3), ei nimittäin koskaan ollut tuntunut musta omalta. Yläasteen ammatinvalintatestit puolestaan lähinnä huvittivat tarjoten ykkösvaihtoehtoina mm. puheterapeuttia ja kuvaamataidonopettajaa.

Ihmiselle, jolla kiinnostuksenkohteita on miljoona ja yksi, kauppakorkea tuntuikin luontevalta vaihtoehdolta, sillä parhaassa tapauksessa työnkuvassani yhdistyisi useampi, itseäni kiinnostava elementti! Tosin musiikin kanssa voisi tehdä tiukkaa, mutta muuten ekonomin paperit tuntuivat tarjoavan ratkaisua ikuisuusongelmaani eli siihen, että mua yksinkertaisesti kiinnosti liian moni asia :D”

 

 

Pohdin tovin jos toisenkin, kuinka lähestyä aihetta kauppakorkeaan pyrkiminen ja siellä opiskelu. Päädyin loppujen lopuksi tutkailemaan ”välivuoteni” (joka koostui syyslukukaudesta Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja au pair -keväästä Saksassa) keväänä kirjoittamani blogin sisältöä – neljä vuotta alaa opiskelleena alan näet olemaan melkoisen jäävi muistellakseni totuudenmukaisesti monen vuoden takaisia mielipiteitäni. 🙂

Mutta itse asiaan, eli kauppatieteisiin alana. Yhdessä suhteessa kauppakorkean voisi sanoa muistuttavan paljonkin lukiota; ensimmäisen vuoden peruskurssit tarjoavat nimittäin kattauksen kaikista pääaineista luoden pohjan laajalle, kauppatieteelliselle yleissivistykselle. Tiedekuntaa ei kuitenkaan kannata mieltää minkäänlaisena lukion jatkumona, vaikka se sitä tietyssä mielessä onkin; KTM-tutkinto kun ei valmista opiskelijaansa suoranaisesti mihinkään ammattiin.

Kauppatieteelliseen hakeminen saattaakin huonoimmassa tapauksessa sisältää sudenkuopan ihmisten markkinoidessa koulua ”jokaiselle jotakin” -opinahjona. Sain myös itse kuulla usein tulevaisuudensuunnitelmiani raottaessani, kuinka ”sopiva olisitkaan alalle”. Sanoisin kuitenkin alaa opiskelemaan hakeville/sitä pohtiville, että kuunnelkaa sydäntänne/luottakaa omaan intuitioonne – niin hakuvaiheessa kuin myöhemmin pääainetta valitessannekin.

Edes jonkinlainen kiinnostus talouteen ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin olisi tietysti suotavaa, mutta mikäli esim. lukion aiheeseen liittynyt yhteiskuntaopin kurssi ei jostain syystä napannut, niin ei hätää. Kyseinen kurssi ei nimittäin todellakaan lukeutunut omiin suosikkeihini – totta puhuen loistin pikemminkin oikeustiedettä käsitelleellä kurssilla – mutta täällä sitä yhtä kaikki ollaan! 😉

 

 

Ensi maanantaihin – oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle!

// Ansku

 

P.S. Postauksen kuvitus on tämänpäiväiseltä maakuntamatkaltani Turusta Kankaanpäähän ja siellä sijaitsevaan mummilaani. Mummini idyllisessä ja kauniisti sisustetussa kodissa keittiö on todellakin kodin sydän, ja täältä huomenna Turku-kotiin palatessani tiedän satavarmasti läpikäyneeni retriiteistä parhaimman <3

Kaikki tiet vievät Turkuun

Yhteishaut koittavat taas maaliskuussa. Monetkaan eivät tiedä, mitä he haluaisivat opiskella, mutta vielä harvemmat tietävät sitä, mihin kaupunkiin he hakisivat opiskelemaan. Useimpia aloja kun voi opiskella useammassa eri kaupungissa. Hakemisen tulee kuitenkin aina mennä opiskelupaikka edellä, ei sen mukaan, mistä kaupungista tykkää.

Suomeksi oikeustiedettä voi opiskella neljässä eri sijainnissa: Turun, Helsingin, Lapin ja Itä-Suomen yliopistossa. Vuonna 2018 yhdellä valintakokeella voi ensimmäistä kertaa hakea näihin kaikkiin, mikä on merkittävä uudistus. Kaikissa yliopistoissa opetus on varmasti äärimmäisen laadukasta ja korkeatasoista, joten opiskelukaupunki tulee valita muin perustein. Listaankin tähän syitä, miksi oikikseen haluavan kannattaisi laittaa juuri Turku ensimmäiseksi hakukohteissaan.

Miksi hakea Turkuun opiskelemaan oikeustiedettä?

  1. Turku on elinvoimainen kaupunki , joka on hyvien liikenneyhteyksien varrella. Matkat mm. Helsinkiin, Tampereelle ja Poriin ovat lyhyet. Turkuun pääsee junalla, linja-autolla, lentämällä ja laivalla; mitä kulkuvälinettä vain haluaa käyttää. Jos jonain viikonloppuna alkaa tehdä mieli pienelle risteilylle Ruotsin rajojen puolelle, se onnistuu.
  2. Yliopiston kampusalue on keskitetty oivaltavasti. Suurin osa oikiksen luennoista ja oppitunneista järjestetään yhdessä rakennuksessa, Calonialla, ja vaikka opetusta olisikin toisaalla, pääsee kaikkialle vaivatta ja nopeasti. Opetustilojen lisäksi kampusalueelta löytyy lukuisia opiskelijaravintoloita, kahviloita ja vapaa-ajan viettopaikkoja.
  3. Turun yliopisto on tunnettu ja arvostusta nauttiva yliopisto, mm. tasavallan presidentti Sauli Niinistö on aikoinaan valmistunut Turun oikeustieteellisestä.
  4. Opiskelija-asuminen on verrattain halpaa, ja ylioppilaskylästä on kampukselle matkaa vain muutama sata metriä.
  5. Ainejärjestötoiminta on vahvaa ja monipuolista . Jokaisella tiedekunnalla on yleensä vähintään yksi ainejärjestö, joka järjestää kaikenlaista vapaa-ajan toimintaa ja edunvalvontaa jäsenilleen. Turun oikkareiden ainejärjestö on nimeltään LEX, ja se on suhteellisen näkyvä bolognanpunaisten haalarien ja LEX-hupparien ansiosta.
  6. Oikeustieteellisen tiedekunnan tilat ovat juuri remontoidut, joten sisäilmaongelmista ei tarvinne hermoilla. Uudessa sisustuksessa on otettu huomioon ergonomisuus, joten esimerkiksi opiskelu seisten on mahdollista. Calonialta löytyy myös ryhmätyöhön tarkoitettuja tiloja, sekä yleiseen oleskeluun mukavia istuimia ja sohvia.
  7. Oikeustieteellisen opintoihin kuuluu useita ruotsin kielen kursseja , enemmän kuin muissa suomenkielisissä oikiksissa. Ruotsin kielen osaaminen on tärkeää etenkin juristin työssä, joten kielen oppii Turussa perusteellisesti.
  8. Aurajoki virtaa kaupungin läpi ja sen jokiranta on tunnelmallinen jokaisena vuodenaikana. Aurajoki jakaa Turun kahtia: ”täl puol jokke” (tuomiokirkon puoli) ja ”tois puol jokke” (kauppatorin puoli). Vaikka joessa ei saa uida – ei sillä että joku siinä haluaisikaan uida – on joki turkulaisille hyvin tärkeä ja merkityksellinen.
  9. Turku on kansainvälinen kaupunki , siellä tapaa ihmisiä monesta eri kulttuurista ja maasta. Päivääkään tuskin kuluu ilman, että kuulisi jotain muuta kieltä kuin suomea.
  10. Perinteikäs joulurauhan julistus luetaan Brinkkalan talon parvekkeelta. Turussa asuvana voit sitten mennä paikan päälle pällistelemään ja ihmettelemään tätä erikoista rituaalia, aikamoista.

Akateemisen vapauden kahdet kasvot – matkustelusta virtaa opiskelijan arkeen

Päivä pitenee minuutti minuutilta kaamoksen väistyessä pikkuhiljaa myös Lapin pohjoisimmistakin kolkista. Valon enenevästä määrästä huolimatta huomaan kuitenkin yhä kaipaavani kuumeisesti lisää D-vitamiinia – joka-aamuisten purkkisulkeisten jatkoksi siis.

 

 

”D-vitamiinin pääasiallinen lähde on auringonvalo ja sen UVB-säteily.” (www.d-vitamiini.fi)

Mitä tulee lämpöön ja auringonvaloon, ovat tähänastiset kesäni kuluneet poikkeuksetta toimiston loisteputkien mairittelevassa hehkussa. Palkallisen loman siintäessä eksosfäärin ulottumattomissa, päätimme yhdessä ystäväni kanssa aloittaa akateemisen vapauden mahdollistaman matkailun vuonna 2015. Järkevä etukäteissuunnittelu ja ennen kaikkea oivaltava budjetointi ovat osoittautuneet opiskelijan reissaamisen kulmakiviksi (lue: Airbnb ja halpalennot kunniaan!). Parin viime vuoden läpi kantavia voimia ovatkin olleet mm. kahdet Oktoberfestit ja länsinaapurin valtiovierailut, joiden lisäksi olen päässyt kartuttamaan espanjan kielitaitoani paitsi Espanjassa myös Puerto Ricossa. 🙂

 

 

 

Yksi parhaista ulkomaanmatkojen anneista onkin mielestäni aina ollut juuri kohdemaan kulttuuri sekä mahdollisuus käyttää paikallista kieltä! Pyrinkin aina tietoisesti valitsemaan matkakohteita, joissa virallisena/virallisina kielinä puhutaan jo taitamiani vieraita kieliä. Vaikken varsinaista lisäpontta kieltenopiskeluihini ole koskaan kaivannutkaan, oli puolen vuoden päässä siintävä Karibian matka kuitenkin oiva kannuste esim. syksyllä 2016 alkeista aloittamalleni espanjalle. Oppikirjan ravintolakeskustelut tienkysymisineen heräsivät nimittäin aivan uudella tavalla henkiin Puerto Ricossa, jossa cervezaa piti lähes puristaa kätösessään paikallisten nuorukaisten kiitäessä ohi hurjaa laukkaa. Ja laukasta puhuttaessa tarkoitan kulkuneuvona ihka oikeaa hevosta, en niinkään Ferraria 😀

 

 

Toivottavasti postauksen kuvat antavat kaikessa värikylläisyydessään lisäpontta uuden lukukauden aloitukseen! Seuraavissa katsauksissa tarkoituksenani olisi palata takaisin maan pinnalle, ts. opiskeluarjen kultaiselle keskitielle. Katselin Artun jo ehtineen postailla mietteitään oikeustieteellisessä opiskelusta/ylipäätään alalle sopivuudesta: samankaltaista, joskin kauppatieteiden näkökulmasta kyhäiltyä kirjoitusta olisikin luvassa myös allekirjoittaneelta tulevan perjantain ratoksi!

 

Mukavaa alkanutta viikkoa,

Ansku

”Mistä voit päätellä, että lakimies valehtelee? – Sen huulet liikkuvat.”

Tietoni lakimiehistä ja oikeustieteestä perustuivat hyvin pitkään pelkkiin vitsikirjojen kuvauksiin ahneista, selkärangattomista ja vastenmielisistä juristeista, joissa ei ollut mitään arvostettavaa. Toki vitsit ovat aina pelkkiä vitsejä, mutta niissä piilee silti aina pieni totuuden jyvänen. Juristeja kyllä kunnioitetaan työnsä ja yhteiskunnallisen asemansa puolesta, mutta heihin liitetään useita ei-niin-arvostettavia ominaisuuksia.

En ollut aiemmin edes harkinnut oikikseen hakemista juuri tällaisten ennakkoluulojen vuoksi, kunnes yläasteenaikainen oponi sitä minulle ehdotti. Havaitsin hänen johdatuksellaan, että itselläni on monia taitoja, joita juristeilta vaaditaan. En tarkoita nyt ahneutta, selkärangattomuutta tai vastenmielisyyttä (vaikka niitäkin minulta löytyy), vaan sellaisia piirteitä kuten sopeutumiskykyisyys, väittelynhaluisuus ja taito omistautua tekemilleen asioille. Sopivien piirteiden havaitseminen itsessäni olikin merkittävin syy, miksi jo yläasteella päätin hakevani tukevaisuudessani oikikseen.

Näen, että oikikseen ei voi päästä eikä siellä voi pärjätä, ellei ole ominaisuuksiltaan sopiva oikikseen. Jokainen on hyvä jossain, mutta kukaan ei ole hyvä kaikessa. Tämä tosiseikka on hyväksyttävä, mutta toisaalta ihminen on yleensä hyvä niissä asioissa, joista on kiinnostunut. Jos siis unelmanasi on oikis, on hyvinkin todennäköistä, että juuri sinä myös sinne pääset.  

Lähitulevaisuudessa on mahdollista ohittaa oikikseen sopivia ominaisuuksia testaava pääsykoe, kun keväällä 2019 ensimmäisen kerran pelkkä ylioppilastutkinto voi riittää sisäänpääsyyn. Vaikka sinulla olisi laudaturin paperit, mutta sinua ei oikeustiede aiheena kiinnosta, niin älä hae oikikseen. Ä-lä ha-e. Ratkaisumalli, jossa oikikseen hakee ei rakkaudesta lakiin, vaan rahan takii, ei nimittäin ole kestävä ja kostautuu viimeistään ensimmäisillä opintojaksoilla. Silloin, kun oikiksessa on motivoituneita ja innokkaita opiskelijoita, voidaan olla varmoja, että ahneet, valehtelevat ja rahan perässä juoksevat juristit tulevat jäämään vain vitsikirjojen sivuille.

Akateemisen vapauden kahdet kasvot (vol. 1)

Akateeminen vapaus ja vastuu kulkevat yliopistossa käsi kädessä, sillä lukio-opiskelulle ominaisia läsnäolopakkoja ei kauppakorkean kursseilla ole. Kultaisesta säännöstä poikkeuksena ovat tosin kielten kurssit, joihin paneudun myöhemmin omassa postauksessaan.

Omalla kohdallani akateeminen vapaus on ajoittaisten pitkään nukuttujen aamujen lisäksi näkynyt ennen kaikkea tentti- ja matkustusmielessä; ensimmäisessä vähemmän onnistuneesti, toisessa sitäkin menestyksekkäämmin.

 

 

Ensimmäinen syksy, tuttavallisemmin pupusyksy, sujui osaltani monessakin mielessä mallikkaasti. Päätinkin näin ollen vastaanottaa uuden haasteen osa-aikatyön merkeissä sitä minulle tarjottaessa. Paikallisen Ärrä-kauppiaan kanssa solmittu kymmentuntinen sopimus paisui kuitenkin nopeasti hallitsemattomaksi, 30-tuntiseksi taakaksi – samanaikaisesti kahta opiskelijayhdistyksen hallituspestiä vetäneenä kävin loppujen lopuksi todella lähellä totaalista burn outia.

Kyseisten kuukausien kalenterinäkymä onkin syöpynyt varoittavana esimerkkinä verkkokalvoilleni; kolmeen kuukauteen kun sisältyi ainoastaan yksi vapaapäivä muiden ollessa täyteen ahdettuja aina aamukahdeksasta iltayhdeksään.

 

 

Mikäli sopimukseni olisi pysynyt tuon alun perin sovitun 10-tuntisen raameissa, olisi lopputulema mitä luultavimmin ollut varsin erilainen. Osa-aikatyön ja koulun yhdistelmä on kuitenkin onnistuessaan mitä suurenmoisin; lukioaikoina tein juurikin parin vuoron viikkotahdilla osa-aikatyötä kokien sen todella mielekkääksi. Ensimmäisen vuoden kevään uupumus on nyt kaikeksi onneksi jo taaksejäänyttä elämää, ja nykyinen, vanhasta viisastunut mottoni kuuluukin seuraavasti; ”koulu ennen töitä” – työelämässä kun vierähtää joka tapauksessa vuosikymmen jos toinenkin 😉

Seuraavassa postauksessa päästään akateemisen vapauden valoisampaan kääntöpuoleen, nimittäin rakkauteeni matkusteluun! Toisin sanoen, stay tuned – meikäläisen postauspäivät tulevat jatkossa olemaan maanantai ja perjantai, Instagramista tekemisiäni voi puolestaan seurata välipäivinä nimimerkin anskug takaa. Kuvituksena syksyisen Münchenin reissun tunnelmia, joista lisää ensi viikolla!

 

Prost perjantaille!

With love,

Ansku

Ketä sä oot?

Moooi,

Olen aina ollut hivenen hämillään esittäytymistilanteessa. Mitä itsestään pitäisi kertoa tuntemattomalle? Ainakin nimi olisi hyvä kertoa. Arttu-Kasperi. Samoin se, mitä tekee elämällään. Opiskelen oikeustiedettä Turun yliopistossa. Minkä ikäinen olet? Olen 19-vuotias. Mutta mitä tämän jälkeen voi tai pitää vielä itsestään kertoa? En tiedä voinko mainita esimerkiksi sitä, että vapaa-ajallani makaan lattialla tuntikausia tekemättä mitään. Olisiko hyväksyttävämpää vain sanoa vieno hymy huulilla pitävänsä lenkkeilystä hyvässä seurassa? Missä se raja soveliaan ja tahdittoman välillä oikein menee?

 

 

Tulen seuraavan kolmen kuukauden aikana kirjoittamaan opiskelusta ja ylipäätään opiskelijaelämästä Turussa. Erityisesti jos haaveenasi olisi ehkäpä jonain päivänä opiskella oikeustieteellisessä, on suositeltavaa pitää tätä sivustoa silmällä. Kerron mm. siitä, kuinka pääsykokeeseen kannattaa valmistautua ja millaista se opiskelu aivan oikeasti täällä on. Ei mitään siloteltua kuvaa, vaan pelkästään tositarinoita. Jotta voit saada näihin tarinoihini lähemmän kosketuspinnan, olisi sinun hyvä varmaan tietää minusta enemmän. Listaankin tähän 20 erinäistä faktaa minusta. Oli niitä sitten soveliasta kertoa itsestään tai ei:

 

  1. Olen kotoisin Keski-Suomen sydämestä, Jyvääskylästä. Kotiseutuylpeys voimistuu heti, kun muuttaa vähänkään kauemmas omasta kotikorttelista, ja kertoo kuinka ”tuntee” Nykäsen Matin, samalla syöden Pandan lakritsia.
  2. Lempiruokani on hernekeitto, johon on tuikkaistu nokare tulista sinappia.
  3. Suomenkielinen suosikkisanani on kenties tilanneriippuvaisvirtsaaja, sillä sen avulla hyvin monimutkaisen asian voi ilmaista varsin ymmärrettävällä tavalla.
  4. Olin 18 vuotta käsityksessä, että aukioloaika kirjoitetaan ”aukio-oloaika”.
  5. Olen ehdottomasti koiraihminen. Kissat eivät saa minussa muuta aikaan kuin allergisen reaktion ja pelon siitä, että minut raavitaan hengiltä.
  6. Syön banaanin lusikalla kaapien sen pois kuorestaan.
  7. Olen ollut Rotary-vaihto-oppilaana Brasiliassa, São Paulon osavaltiossa.
  8. En nauti juurikaan ulkomaanmatkoista, sillä ne vaativat paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Koen, että Suomessakin on paljon nähtävää ja koettavaa, mikä minulle riittää hyvin.
  9. Haluan käydä elämäni aikana Perussa ja vierailla Machu Picchulla; olin ala-asteella hyvin kiinnostunut Perusta, inkoista ja eteläamerikkalaisista kulttuureista.
  10. Kuuntelen monipuolisesti musiikkia, mutta enimmäkseen suomenkielistä, sillä minulle on tärkeintä kappaleissa niiden sanat sekä syvempi merkityssisältö. Suosikkibändejäni ovat System of a Down ja Haloo Helsinki!, artisteista Lena, Olavi Virta ja Irina.
  11. Osaan soittaa nokkahuilua nenälläni.
  12. Minulla on äärimmäisen harvinainen sairaus, kakkostyypin Crigler-Najjarin oireyhtymä. Se ei kuitenkaan vaikuta elämääni käytännössä millään lailla.
  13. En ole koskaan murtanut luita tai joutunut suurempaan onnettomuuteen.
  14. Opettelin 10-vuotiaana kaikkien maailman valtioiden pääkaupungit ja niiden liput, ja muistan vieläkin ne melko hyvin.
  15. Olen fanaattinen Euroviisuja kohtaan.
  16. Lempivuodenaikani on talvi. Talvessa parasta on se erityinen hiljaisuus, joka vallitsee lumisateen aikaan.
  17. Yksi unelmani on vaeltaa Lapissa. Yhtä vaellusreissua olen suunnitellut kaverieni kanssa syksylle ruska-aikaan.
  18. Haluan jossain vaiheessa elämää perustaa villasikafarmin. Kasvattaisin niitä niiden villan vuoksi, ja nimeäisin heidät arvokkailla nimillä, kuten Hemminki, Ludvig, Kaarle ja Kolumbus.
  19. En ole koskaan oppinut virkkaamaan, vaikka sitä ala-asteen pakollisilla käsityötunneilla jonkin verran harjoiteltiinkin.
  20. Inhoan syvästi Turun murretta. Tunnen puistatusta, jos minulta kysytään ”ketä sä olet?”

 


Julkaisen jatkossa uuden jutun keskiviikkoisin ja sunnuntaisin kello 9. Tämän blogin lisäksi löydät minut somessa Snapchatista (arttukasperi) ja Instagramista (Arttu_Kasperi).

Et sää mittää esittelyjä kaipais?

”Toivottavasti kaikki tiet (myös kiertotiet, kuten Lappeenranta – Stuttgart) vievät Turkuun.

Kirjoittaessani kyseistä lausetta silloiseen au pair -blogiini en suurimmissa unelmissanikaan osannut – saati uskaltanut – toivoa sitä, mitä Turkuun muuttaminen voisi elämääni tuoda. Syksyllä 2014 ensimmäistä kertaa Kauppakorkean ovista sisään astelleena pupuna (fukseista koulussamme käytetty nimitys) luulin myös tietäväni maailmasta yhtä sun toista – olinhan 20 ikävuoteeni mennessä ehtinyt asua kahdesti ulkomaillakin.

Mutta mitä vielä. Reilut kolme Turussa vietettyä vuotta ovat osoittautuneet paitsi elämäni parhaiksi myös opettavaisimmiksi. Aika on toki kullannut jo vähintään pupusyksyn muistot (nykyisin #pelkkääkultaa), mutta kaiken kaikkiaan Turku ja ennen kaikkea kouluni oma opiskelijayhteisö ovat antaneet paljon enemmän kuin ottaneet. Viihtymisestäni kielii myös melko aukottomasti se, kuinka välivuoteni (josta lisää myöhemmin) aikana ehdin muuttaa neljästi kahden eri maan välillä – trendi, joka ei ole nähnyt elämässäni päivänvaloa sitten Turkuun muuton 😉

Ennen maisterivaihtoon suuntaamistani saankin onnekseni nauttia vielä hetken verran tästä Suomen eittämättä parhaasta opiskelijakaupungista. Toisena Tositarinoita-blogistina aion näine puheine raottaa enemmän spinningin jälki- kuin tuskanhien sävyttämää arkeani tehden aika ajoin myös throwbackeja mm. abivuoteen ja kauppiksen pääsykoelukuihin liittyen!

 

Nykyisen, kaksikielisen kotikaupunkini kunniaksi; vi hörs <3

Ansku