• Tositariniota Turun yliopistosta

    Laura Sarpola

    Olen Laura, Helsingissä asuva sekatyöläinen, kirjaston vakiokalusteisiin lukeutuva kahviaddikti ja poliittisen historian opiskelija. Vietän ensimmäistä vuottani Turun yliopistossa, ihastellen väsymättä puutalojen ja Aurajoen kauneutta. Tervetuloa kurkistamaan vauhdikkaaseen arkeeni kahden kaupungin välillä!

    Lue blogiani Katso esittelyvideoni

Eläjänsä näköinen elämä

Lauantaina minulla oli koko päivän kestävä vapaapäivä, ilman hetkenkään lukemista, korjaamista tai kirjoittamista. Aurinko paistoi ja nahkatakkia uskalsi pitää auki. Auringonpaisteen ohella Sosiaalifoorumi oli täyttänyt Kallion kadut, ja minäkin vietin päiväni ensin kirjajulkkareissa, sitten Diem25-tilaisuudessa. Illalla paistoin perunoita, luin julkistustilaisuudesta ostamaani Euroopan radikaali oikeisto –kirjaa ja katselin Sohvaperunoita. Se oli täydellinen vapaapäivä.

Tapahtumien välissä olin huristelemassa raitiovaunulla kotiin lounastauolle, kun eteeni asettui kolme haalaripukuista nuorta miestä. He näyttivät hilpeitä ja juhlavilta, yksisarvisen sarvet otsiinsa teipattuina. Katselin heitä ja ikkunan takana käveleviä haalaripukuisia opiskelijoita, ja löysin itseni pohtimasta, etten oikein ymmärrä, miten heillä on aikaa tuohon.

Lue lisää

Kevätjuttuja

Eilen kaahasin Pendolinolla Turkuun tekemään tutkimuskurssiin kuulunutta pientä tenttiä. Arvosana kilahti sähköpostiin jo illalla, joten nyt voin varmuudella jo sanoa, että jäljellä on tästä lukukaudesta enää kaksi tenttiä ja muutamia verkkokursseja. Mihin aika onkaan mennyt! Vain hetki sitten listasin blogiin kevään kursseja ja suunnitelmia. Oikeastaan tuntuu, kuin olisin vasta viikkoja sitten yöpynyt Portsassa ja hämmästellyt fuksiviikon menoja!

Lue lisää

Kirjojen kaipuu

Siemaillessani aamukahvia muutama päivä takaperin huomasin kaipaavani ihan niitä omia opintoja. Kevät on täyttynyt mielenkiintoisista metodologiaopinnoista sekä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan pakollisista opinnoista (sisältäen esim. puheviestintää, filosofiaa…). Ne ovat olleet ihan hauskaa vaihtelua, mutta nyt olen alkanut kaivata kirjapinoja, kirjastossa vietettyjä iltapäiviä ja ennen kaikkea: historiaa.

Lue lisää

Ammattitauteja?

Tänä aamuna heräsin niska jäykkänä ja hartiat polttavina. Pää hädin tuskin kääntyi, ja seistessä huippasi. Päälaella tuntui olevan vanne, ja silmissäkin jomotti. Niska-hartiaseutuni on jo vuosikaudet ollut huomiota vaativa ongelmakohta, mutta opintojen aloittamisen myötä tällaiset päivät ovat tulleet tutuiksi kausina, joina erehdyn asettamaan lukemisen kaiken muun edelle.

Lue lisää

Pohdintoja menneestä ja tulevasta

Tässä samalla paikalla olen kököttänyt viikon, kirjoittanut ja tenttinyt, lukenut ja tarkastanut. Eilisestä lähtien olen sen sijaan vain tuijottanut televisiota töiden jälkeen, tekemättä yhtään mitään. Sellaista olisi tarkoitus tehdä myös pääsiäisloman ajan, muutamia esseitä ja verkkotehtäviä lukuun ottamatta. Kun kaikki ovat lomalla pitkän viikonlopun, ei työjuttujakaan oikein voi viedä eteenpäin. Mutta kaipa itse kukin on ansainnut pienen hengähdystauon aina silloin tällöin.

Lue lisää

Takaisin valintakokeisiin

Voi mikä ihana laiskottelupäivä! Tämän viikon piti olla kauhean kiireinen, mutta jotenkin sainkin kaiken tehtyä jo torstaihin mennessä. Perjantaina vain lähetin tekemäni työt ja jutut eteenpäin, ja siitä lähtien olenkin vain ollut. Välillä näinkin.

Lue lisää

Mitä mietin kun valo lisääntyy

On kovin mieltä keventävää, kun aamulla sulkiessani ulko-oven on jo valoisaa. Kello näyttää vasta vähän vaille seitsemää, mutta ilma on leuto ja taivas kirkas. Olen maailman ärsyttävin kevään hehkuttaja, enkä suostu enää edes ajattelemaan lupailtua takatalvea. Olen jo kuihduttanut ensimmäiset narsissit ikkunalaudalle.

Kuuntelen jatkuvasti klassista ja Yonan Kevät fiilistä, seisahdellen aina auringonsäteiden lämmitettäväksi, kun ne pilkahtavat esiin. Junat ovat aikataulussa ja kengät pysyvät kuivina. Ihmiset hymyilevät ja ilma tuoksuukin erilaiselta. Kuinka tästä voisi edes olla nauttimatta?

Lue lisää
Sivu 1 (4)1234