• Tositariniota Turun yliopistosta

    Laura Sarpola

    Olen Laura, Helsingissä asuva sekatyöläinen, kirjaston vakiokalusteisiin lukeutuva kahviaddikti ja poliittisen historian opiskelija. Vietän ensimmäistä vuottani Turun yliopistossa, ihastellen väsymättä puutalojen ja Aurajoen kauneutta. Tervetuloa kurkistamaan vauhdikkaaseen arkeeni kahden kaupungin välillä!

    Lue blogiani Katso esittelyvideoni

Millaista opiskelu on oikiksessa?

Tässä postauksessa käsittelen sitä, millaista opetusta Turun yliopistossa tarjotaan, ja miten se toimii.

Lukuvuosi jakautuu kahteen lukukauteen, kevät- ja syyslukukauteen. Lukukaudessa puolestaan on kaksi periodia, jotka vastaavat lukion jaksojakoa. Kaikki opintojaksot (=kurssi) eivät kuitenkaan täysin noudata periodien rajoja, joten samanlaista säännöllisyyttä kuin lukiossa ei täysin ole. Oppitunneilla ja luennoilla seurataan yleensä opettajan omaa aineistoa, esimerkiksi diaesityksiä tai jaettavia monisteita. Oikeudenalojen perusteiden opintojaksoilla tulee lisäksi tenttiin lukea useampi oppikirja ja tieteellisiä artikkeleja.

Kerron hieman ”aineista”, joita minulla on ollut, ja millaisilta ne ovat tuntuneet.

Oikeudellisen ajattelun lähtökohdat: Tämä kurssi oli johdatus koko oikeustieteelliseen. Kaikkia tulevia opintoja sivuttiin jollain lailla. Opintojaksolla tuli kirjoittaa mm. oppimispäiväkirjaa, osallistua oikeustapausharjoitukseen ja suorittaa hyväksytysti kotitentti. Hommaa oli ensimmäiseksi kurssiksi paljon, mutta kyseisestä opintojaksosta sai opintopisteitä 12, mikä vastaa reilua kolmannesta syyslukukauden tavoitteesta. Opintojaksolla tutustui paremmin myös vuosikurssilaisiinsa.

Äidinkieli: Minulla on ollut vasta yksi äidinkielen opintojakso, sen aiheena oli anglismit suomenkielessä. Suoranaisesti yhteyttä oikikseen ei siis ollut, mutta näkökulmaa tehtäviin pyrittiin ottamaan oikeustieteestä. Myöhemmillä opintojaksoilla opetellaan mm. juridista kirjoittamista ja argumentointia. Kieli on juristin tärkein työkalu, joten äidinkieleen kannattaa panostaa jo lukiossa.

Ruotsi: Ruotsissa hylätään lähes täysin lukioaikainen ruotsin tuntien täyte, sillä opintojakson sisältö on pitkälti oikeustieteellinen. Sanastot ovat jo johdatuskurssista lakikieltä. Aikaa ei käytetä juurikaan kielioppiin, vaan oletuksena on, että oikikseen päässyt osaa tärkeimmät asiat ruotsista. Jos ruotsin opiskelu on jäänyt kuitenkin huonolle telalle, löytyy yliopiston kurssitarjottimelta aloittelu- ja kertauskursseja. Ei siis sinänsä hätää.

Englanti: Samoin kuin ruotsin tunneilla, myös englannin opintojaksoilla aikaa ei käytetä iän ikuisiin tervehdysten opetteluun, vaan ensimmäisestä tunnista lähtien pureudutaan oikeuden maailmaan englannin kielellä. Englannin tunneilla on paljon vuorovaikutuksellisia tehtäviä, mikä saa opiskelijan ymmärtämään opeteltavan asian parhaiten. Englannin sijaan opiskelija voi oikiksessa valita opiskelemakseen kielekseen ranskan tai saksan.

Oikeudenalojen perusteet: Oikeusnotaarin tutkinnon suorittaminen edellyttää, että on suorittanut jokaista Turun yliopistossa tarjottua oikeudenalaa yhden pakollisen opintojakson. Yhden opiskeluvuoden aikana tulee käydä n. 4-8 tällaista opintojaksoa pysyäkseen kolmen vuoden tahdissa. Itse olen käynyt tähän mennessä valtiosääntö-, Eurooppa-, ympäristö- ja hallinto-oikeuden perusteet. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta siitä on suuri etu tenteissä. Luettavaa tenttiin tulee n. 1000 sivua per opintojakso.

Itse olen tykännyt eniten tähän mennessä ympäristöoikeudesta. Eniten haastetta minulle on tuottanut englannin ja Eurooppa-oikeuden opintojakso, joissa molemmissa opetus on ollut englanniksi. Opiskelu ei ole kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut puuduttavan tylsää, sillä tämä ala on juuri se, jota haluan opiskella.

 

Rocksitseistä – ensimmäinen ja viimeinen suunnittelemani haalarimerkki

Reiluun kolmeen ja puoleen vuoteen on kohdallani mahtunut monenmoista ”aktiivihommaa”, mutta kenties yksi palkitsevimmista pesteistäni oli toimia vuoden ajan Kauppatieteiden ylioppilaiden soitannallisen seuran (tuttavallisemmin KYSSin) tiedottajana! Keväällä 2016 pääsin näin ollen paitsi haastamaan sanan säilääni myös suunnittelemaan ihka oman haalarimerkin! Rocksitsit, joita silmällä pitäen haalarimerkin suunnittelin, järjestetään kerran vuodessa helmikuussa, ja odotankin kyseistä tapahtumaa tämän kevään osalta kaikista eniten. Kyllä, luit oikein, jopa Pikkulaskiaista enemmän; ota seuraavasta blogipostauksesta selvää, miksi 😉

 

”Parin viikon takaisten Rocksitsien myötä Parkinkatu 6:een saapui varsin sekalainen seurakunta rockin eri vuosikymmenistä ammentaneita sitsaajia; illan mittaan sitseillä saattoikin törmätä useampaan kadehdittavan pitkäkutriseen moshauksen raskassarjalaiseen, puhumattakaan Michael Monroen tupeerauskampaa eittämättä lainanneista rokkarimimmeistä. Kajaalin käytössä kitsastelemattomien sitsaajien pukeutumista puolestaan leimasi yläasteajoilta matkaan tarttuneen suosikkibändin värin (joskin mustanpuhuvan sellaisen) tunnustaminen.
 
Lisäsäväyksen tämänkertaisiin Rocksitseihin toi innokkaista speksaajista koottu livebändi, jonka edesottamukset haastoivat varsin ansiokkaasti jo klassikoksi muodostuneen Youtube-karaoken. Sitsikansan iloksi suvereenit rockvirtuoosimme malttoivat kuitenkin tuon tuosta passata mikrofonin yleisön vieraileville tähdille; todistettiinpa illan aikana myös varsin tuulesta temmattua, mutta sitäkin viihdyttävämpää rumpu-battlea, jonka edessä eritoten Ringo Starr (lue: viime vuosisadan tunnetuin bändivapaamatkustaja) olisi kalvennut vähintään Marilyn Mansonin kaksoisolennoksi.
 
Kaiken kaikkiaan Rocksitsit tarjosivat hurmiossa juhlineelle sitsiyleisölle niin kuolemattoman ”Soittakaa Paranoid” -fraasin siivittämän paluun rockin suodattamattomalle 70-luvulle kuin legendoja Metallicasta Judas Priestiin!”
(Artikkelikuva KYSSin vuoden 2016 arkistoista.)
Huikeaa viikonloppua itse kullekin,
Ansku

Arkipäivä

Herätyskello soi. Torkutan. Herätyskello soi toisen kerran. Torkutan. Herätyskello soi kolmannen kerran. Herään. Miellyttävän pehmeä unimaailmani on kadonnut, ja nyt minut on heitetty kerrostaloyksiööni ja kurjaan todellisuuteen. Maailma tuntuu epätodelliselle sykkyrälle, jonka päiväkoti-ikäinen on raapustanut puuvärillä A4-kokoiselle arkille.

Saan pestyä hampaat. Suuren ponnistuksen uuvuttamana istun sänkyni laidalla hiljaa keinuttaen itseäni. Luento alkaisi yhdeksältä, kymmenen minuutin päästä. Ahdistukseni myöhästymisestä kuitenkin hälvenee, kun muistan akateemisen vartin olemassaolon. Vaivalla puen päälleni ensimmäiset vaatekappaleet, jotka käsiini saan ja lähden raahustamaan pitkin viileää Hämeenkatua kohti yliopistoa. Joka puolella säntää ihmisiä kouluihinsa, töihinsä, koteihinsa, kukin minnekin.

Luennot noudattavat orjallisesti samanlaista kaavaa. Luennoitsija vaeltaa diaesityksensä läpi, opiskelijat kirjaavat niiden sisältämän tekstin äänekkään näpsytyksen siivittämänä lähes transsinomaisessa tilassa. Tietoisuus palautuu, mikäli tämä selkäytimeen iskostunut luentokaava särkyy. Tämä voi tapahtua tauon seurauksena, tekniikan pettäessä tai jos joku – mikä on hyvin harvinaista kylläkin – rohkenee viittaamaan kysyäkseen jotain.

Puolenpäivän jälkeen olen käynyt syömässä. Lamaannuttava nälkä on selätetty toistaiseksi, ja mieleni kaipaisi päiväunille. Suuntaan harmaat kenkäni kuitenkin kohti lukusalia, ja viritän opiskelupöytäni käyttövalmiiksi. Kun alleviivaustussit, monisteet ja tietokone on aseteltu silmiäni miellyttävään järjestykseen, avaan oppikirjani ja lukaisen muutaman sivun verran, jonka jälkeen pidän taukoa. Kirjapinoni on juuri sopivan korkuinen pääni tueksi näille nokosille. Herään juuri sopivasti mennäkseni ruotsin tunnille, pyyhkiäkseni kaiken siististi järjestämäni takaisin repun pohjalle.

Iltapäivästä vireystilani on korkeimmillaan. En ole ainoa, sillä lukusali on oppituntini aikana täyttynyt kanssaopiskelijoista. Etsiydyn viimeiselle vapaalle paikalle ja asettelen jälleen alleviivaustussit, monisteet ja tietokoneen pöydälle tuttuun muodostelmaan. Opiskeluni voi viimein alkaa, ilta on velvoitteista vapaa. Tuntien valuessa muut lopettavat vuorotellen omia lukemisiaan, ja lähtevät tilasta pois. Tämä parantaa ihminen ihmiseltä omaa keskittymistäni. Toisinaan pääsen jopa virtaukseen opiskelussa, tunteja kuluu huomaamattani.

Opiskelusta ei tule koskaan valmista, joten loppu sille pitää itse määrätä. Lähden viimeisenä lukutilasta, hieman ennen kuin tuomiokirkon kellot lyövät yhdeksän kertaa. Ulkona puhaltaa luissa asti tuntuva viima. Ihmiset ovat kadonneet kaduilta. Lopulta koittaa päivän paras hetki: saan kaivautua lämpimään pesääni kolmen täkkikerroksen alle. Kaikki on hyvin nyt.


Tässä oli kuvaus eräästä päivästäni opiskelijana. Jokainen päivä Turun yliopistossa on erilainen, mutta jokainen erilainen päivä on erilainen myös jokaiselle opiskelijalle. Toisina päivinä tapahtuu enemmän, toisina ei juurikaan. Opiskelun olisi hyvä olla läsnä arkipäivinä, mutta akateemisen vapauden puitteissa omaakin lomaa voi ottaa. On vaikeaa kertoa esimerkinomaista päivää, koska se olisi kovin tarkoituksetonta. Jokainen ”arkinen” päivä sisältää monia yllättäviä tilanteita, väsymystä, ohittamattomia tilaisuuksia ja kaikkea mahdollista, jotka voivat kumota tuon esimerkinomaisuuden. Turun yliopistossa yksi parhaimpia puolia on juurikin se, että opiskelijalla on mahdollisuus tehdä päivästä itsensä kaltainen ja opiskella aikataulujensa puitteissa.

 

Kauppistermit ja Turun murre – ulkopaikkakuntalaiselle mahdoton(ko) yhtälö?

Olen vasta äskettäin luopunut kolmea edelliskesää leimanneesta perinteestäni suoltaa autenttista Turun murretta Etelä-Suomessa sijaitsevalla työpaikallani. Näin jälkikäteen ajateltuna konditionaalin konditionaali ei välttämättä ollut se kaikista optimaalisin (ensimmäinen kauppistermi, check!) tapa tehdä itseään tykö täysin uudessa ympäristössä. Toisaalta eräs mieskollegani kiitteli aina heräävänsä vuosittaisesta talvihorroksestaan yksinomaan minun ansiostani. Kyseenalainen kunnia johtui paitsi ilmiömäisestä puherytmistäni myös varsin omintakeisen Turun murteeni seuraamisen haastavuudesta.

 

 

Turun kauppakorkeakoulu (TKKK) muuntuu myös muotoon ”Turun kauppiksen käytävillä kuultua”, josta lisää seuraavassa:

(1) Akateeminen Hese: Hesburgerin adjektiiviattribuutti juontaa yksiselitteisesti juurensa ravintolan ja kauppiksen varsin lyhyestä välimatkasta. Kerran jos toisenkin on koulun ATK-luokissa tullut tuoksuteltua vastapaistettuja ranskalaisia omien eväiden käsittäessä lähinnä moneen otteeseen murskaantuneen välipalapatukan.

(2) Bermudan Neliö: Mikäli opiskelijakämppäsi sijaitsee Bermudan kolmiosta ”inspiraationsa” saaneen Bermudan neliön alueella, olet paradoksaalisesti onnekas. Ko. neliön (jota rajaavat mm. Hämeenkatu ja Uudenmaankatu) sisään jäävät asunnot ovat nimittäin optimaalisen välimatkan päässä opinahjostamme.

(3) Pupu: Siinä missä helsinkiläisillä on Mursut ja tamperelaisilla Smurffit, kutsutaan Turun kauppakorkean ensimmäisen vuoden opiskelijoita tuttavallisemmin pupuiksi. Koulun ulkopuolisissa kavereissa lähinnä huvittuneisuutta herättävästä nimityksestä saa kuitenkin ”nauttia” vain tuon yhden vuoden ajan (nimim. 4. vuosikurssin rusakko).

(4) NESU: teekkareilta vohkittua sitsiperinnettä ylläpitää NESU-niminen järjestö. Termi ”nesuilija” tuleekin jokaiselle pupulle tutuksi viimeistään ensimmäisten sitsien tiimellyksessä näiden konkareiden kajauttaessa ilmoille oikeaoppiset, täydellisyyttä hipovat helangårit – täysin muusta ruotsin kielen tasostaan riippumatta.

(5) Monttu: Päivisin opiskelijaruokala, iltaisin jotain aivan muuta. Opiskelijajärjestömme TuKYn sivuilla lukeekin, että ”Monttu on se paikka, joka tulee toimimaan opiskeluaikasi mieleenpainuvimpien hetkien näyttämönä. Nyt emme puhu romanttisista päivällisistä, vaan illan viimeisistä huuruisista hetkistä. — Montussa on juhlia vuoden ympäri, ja ensimmäisiin Monttubileisiin pääsetkin tutustumaan jo opiskelujesi alkuvaiheessa.”

 

Montun sisäänkäynti

 

(6) Merca-kahvi: Käsite ”Merca-kahvi” on omassa kategoriassaan lähestulkoon klassikko. Merca-torilta löytää lähestulkoon aina jotkut tutut kasvot, joiden seuraan istua nauttimaan kahvikupillistaan.

(7) ”Joo vai?” – mitä tähän nyt enää lisäämään. Yli kolmen vuoden turkulaisuuden jälkeenkin kyseinen fraasi tuntuu tulevan aina yhtä puun takaa ja valmistelematta. Vapaasti suomennettuna ”Siis oikeesti?”

(8) relevantti: Kauppikseen päästyäsi kaikki tekemäsi tulee mitä todennäköisimmin olemaan erityisen ”relevanttia”. Oli kyse sitten kandidaatintutkielmasi aiheesta tai kuntosalien kilpailuttamisesta on relevantti sana, jota käyttäessäsi et kerta kaikkiaan voi mennä metsään.

(9) optimaalinen: Relevanteista, asianmukaisista käytänteistä seuraa tietenkin poikkeuksetta optimaalinen lopputulos. No words needed.

+ (10) viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, rakkaiden espoolaiskaverieni alinomaa viljelemä ”tsygä”. Hyvinkääläisenä, ts. auttamattomasti kehä III ulkopuolella kasvaneena olin vielä ennen vuotta 2014 autuaan tietämätön tästä varsin yleishyödyllisestä slangisanasta. Sanasta viehättyneenä tapaankin nykyään ”tsygäillä” paikasta toiseen entisen pyöräilyn sijaan (ei niinkään relevantti tieto koko postauksen kannalta, mutta menkööt!).

 

 

Aurinkoista viikonalkua kauppiksen ATK-luokista (lue: toinen koti) Merca-kahvin kera! <3

Ansku

Haluan oikikseen, miten käyn lukion? – 5 vinkkiä

Lääkikseen hakeville on hyvin selkeää, mitä aineita lukiossa tulee lukea. Fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Oikikseen pyrkivälle ei ole noin yksiselitteistä vastausta, sillä pääsykokeessa ei suoranaisesti kysytä mitään lukion opetussuunnitelmasta. Moni voikin saada kuvan, että oikikseen tähtäävän ei tarvitsisi lukiossa tehdä mitään erityisesti, kunhan vain pääsykokeessa panostaa. Tämä on harhaluulo; kolmen ällän taktiikka (lukio läpi lukematta) ei kanna pitkälle, ja toimettomuus lukiossa voi johtaa siihen, että unelmien opiskelupaikka jääkin saamatta.

Jos haluat oikikseen, suosittelen toimimaan seuraavien vinkkien mukaan:

 

1.KIRJOITA HYVIN. (!!!) On valitettava tosiasia, että pääsykokeet yliopistoihin ovat koko ajan suuntautumassa enemmän ja enemmän ylioppilaskokeiden arvosanoja painottavaan suuntaan. Mitä paremmin olet kirjoittanut, sitä helpompi sinun on sisään päästä. Jos kirjoituksesi ovat kuitenkin menneet penkin alle, ei hätää, voit silti pärjätä pääsykokeessa erinomaisesti, ja ansaita paikkasi yliopistoon. Pääsykokeen jälkeen suoritukset jaetaan kahteen jonoon: jonoon, jossa huomioon on otettu vain pääsykokeen tuottamat pisteet, ja jonoon, jossa pisteisiin vaikuttaa pääsykokeen lisäksi ylioppilaskokeiden tulokset. Molemmissa jonoissa on siis kaikki hakijat, jokainen yliopisto pisteyttää tehtävät hieman eri tavalla ja painottaa eri lailla kirjoitusten tuloksia. Molemmista jonoista valitaan tietty määrä sisään, joten ei ole haitaksi, jos olet molemmissa kärkikastissa. Tämän vuoksi en voi korostaa tarpeeksi sitä, miksi ylioppilaskokeissa pärjääminen on elintärkeää.

 

2. Panosta yhteiskuntaoppiin. Ainakin vanha opetussuunnitelma sisälsi yhden lakitiedon kurssin, jossa käytiin läpi mm. rikoksia, oikeudenkäyntiä ja vuokrasopimusta. Vaikka käsittely on hyvin pintapuolista ja käytännönläheistä, oppii kurssilla tärkeitä sanoja, oikeudellisia käytänteitä ja hyvin yleisesti siitä, mitä oikeustiede pitää sisällään. Omiin pääsykoekirjoihin sattui onnekkaasti monen monta pientä asiaa, jotka olin opetellut tuota kurssia varten – tämä teki lukemisesta heti paljon joutuisampaa, kun aivan kaikkea ei tarvinnut opetella uutena. Oikikseen haluava ei jätä tätä lakitiedonkurssia käymättä. Muuten yhteiskuntaoppi tarjoaa paljon eväitä itse opiskeluun sisäänpäästyäsi, esimerkiksi EU-kurssin oppikirja oli itselleni tarpeellinen ja suureksi avuksi EU-oikeuden opintojaksolla.

 

 

3. Ota kielet haltuun. Jos englanti tai ruotsi tuottaa sinulle suuria hankaluuksia, lukiossa viimeistään sinun pitäisi päästä tarpeeksi jyvälle niiden sisällöstä, jos haluat yliopistossa opiskella vaivatta. Riittävä kielitaito mielestäni sinulla on silloin, jos pääset molemmista kielistä (pitkä englanti/keskipitkä ruotsi) selkeästi läpi. Jos kielet ovat sinulle helppoja, aloita jokin vieras kieli. Saksa ja ranska ovat lakikieliä, joita Turun yliopistossakin voi lukea englannin lisäksi. Kielten opiskelu ei mene koskaan hukkaan, niin kliseiselle lausahdukselle kuin se kuulostaakin.

 

4. Löydä itsesi opiskelijana. Viimeisten kirjoitusten aikaan kokeilin monenlaisia erilaisia opiskelutapoja, -paikkoja ja –aikoja. Luin ääneen, piirsin ajatuskarttoja, kuuntelin äänitteitä, opiskelin kotona, opiskelin kirjastossa, luin yöllä, luin aamulla… Kun pääsykoeaika alkoi, minulle oli hyvin selkeää, miten juuri minä opin parhaiten. Pääsykoekirjat olivat niin uusi maailma minulle, ettei minulla yksinkertaisesti olisi enää silloin ollut aikaa yhtä perustavanlaatuiselle itsetutkiskelulle. Tee se siis silloin, kun aikaa on jonkin verran hukattavaksi.

 

5. Katso aidan toiselle puolelle. Lukioon mennessä jo tiesin, että haen oikikseen ylioppilaslakin päähän saatuani. Tästä huolimatta, tai oikeastaan sen vuoksi, pyrin käymään mahdollisimman monipuolisesti eri aineita. Lukion aloittava 15-vuotias ei voi todellakaan tietää varmaksi sitä, mikä tiede itseään loppujen lopuksi eniten kiinnostaa. Itse pyrin etsimään muita minua kiinnostavia aineita ja samalla myös omia vahvuuksia opiskelijana. Itse kävin lopulta jonkinlaista puntarointia oikiksen, psykologian ja biologian välillä, mutta kallistuin lopulta oikikseen. Jos en olisi päässyt lakia lukemaan, minua olisi lohduttanut valtavasti se, että on myös muita aloja, joita voisi lähteä opiskelemaan.

Kauppakorkea – ajatuksia ennen ja jälkeen

”Abikeväänä mä tiesin varmaksi tasan yhden asian – kauppatieteet alana olisi se mun juttu. Olin nimittäin kuullut, että ko. alan tutkinnosta pystyisi räätälöimään juuri itsensä näköisen – wie PERFEKT!

Mikään ns. ”itsestään selvä ammattinimike”, kuten opettaja tai sairaanhoitaja (terkkuja äiti ja iskä <3), ei nimittäin koskaan ollut tuntunut musta omalta. Yläasteen ammatinvalintatestit puolestaan lähinnä huvittivat tarjoten ykkösvaihtoehtoina mm. puheterapeuttia ja kuvaamataidonopettajaa.

Ihmiselle, jolla kiinnostuksenkohteita on miljoona ja yksi, kauppakorkea tuntuikin luontevalta vaihtoehdolta, sillä parhaassa tapauksessa työnkuvassani yhdistyisi useampi, itseäni kiinnostava elementti! Tosin musiikin kanssa voisi tehdä tiukkaa, mutta muuten ekonomin paperit tuntuivat tarjoavan ratkaisua ikuisuusongelmaani eli siihen, että mua yksinkertaisesti kiinnosti liian moni asia :D”

 

 

Pohdin tovin jos toisenkin, kuinka lähestyä aihetta kauppakorkeaan pyrkiminen ja siellä opiskelu. Päädyin loppujen lopuksi tutkailemaan ”välivuoteni” (joka koostui syyslukukaudesta Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja au pair -keväästä Saksassa) keväänä kirjoittamani blogin sisältöä – neljä vuotta alaa opiskelleena alan näet olemaan melkoisen jäävi muistellakseni totuudenmukaisesti monen vuoden takaisia mielipiteitäni. 🙂

Mutta itse asiaan, eli kauppatieteisiin alana. Yhdessä suhteessa kauppakorkean voisi sanoa muistuttavan paljonkin lukiota; ensimmäisen vuoden peruskurssit tarjoavat nimittäin kattauksen kaikista pääaineista luoden pohjan laajalle, kauppatieteelliselle yleissivistykselle. Tiedekuntaa ei kuitenkaan kannata mieltää minkäänlaisena lukion jatkumona, vaikka se sitä tietyssä mielessä onkin; KTM-tutkinto kun ei valmista opiskelijaansa suoranaisesti mihinkään ammattiin.

Kauppatieteelliseen hakeminen saattaakin huonoimmassa tapauksessa sisältää sudenkuopan ihmisten markkinoidessa koulua ”jokaiselle jotakin” -opinahjona. Sain myös itse kuulla usein tulevaisuudensuunnitelmiani raottaessani, kuinka ”sopiva olisitkaan alalle”. Sanoisin kuitenkin alaa opiskelemaan hakeville/sitä pohtiville, että kuunnelkaa sydäntänne/luottakaa omaan intuitioonne – niin hakuvaiheessa kuin myöhemmin pääainetta valitessannekin.

Edes jonkinlainen kiinnostus talouteen ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin olisi tietysti suotavaa, mutta mikäli esim. lukion aiheeseen liittynyt yhteiskuntaopin kurssi ei jostain syystä napannut, niin ei hätää. Kyseinen kurssi ei nimittäin todellakaan lukeutunut omiin suosikkeihini – totta puhuen loistin pikemminkin oikeustiedettä käsitelleellä kurssilla – mutta täällä sitä yhtä kaikki ollaan! 😉

 

 

Ensi maanantaihin – oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle!

// Ansku

 

P.S. Postauksen kuvitus on tämänpäiväiseltä maakuntamatkaltani Turusta Kankaanpäähän ja siellä sijaitsevaan mummilaani. Mummini idyllisessä ja kauniisti sisustetussa kodissa keittiö on todellakin kodin sydän, ja täältä huomenna Turku-kotiin palatessani tiedän satavarmasti läpikäyneeni retriiteistä parhaimman <3

Kaikki tiet vievät Turkuun

Yhteishaut koittavat taas maaliskuussa. Monetkaan eivät tiedä, mitä he haluaisivat opiskella, mutta vielä harvemmat tietävät sitä, mihin kaupunkiin he hakisivat opiskelemaan. Useimpia aloja kun voi opiskella useammassa eri kaupungissa. Hakemisen tulee kuitenkin aina mennä opiskelupaikka edellä, ei sen mukaan, mistä kaupungista tykkää.

Suomeksi oikeustiedettä voi opiskella neljässä eri sijainnissa: Turun, Helsingin, Lapin ja Itä-Suomen yliopistossa. Vuonna 2018 yhdellä valintakokeella voi ensimmäistä kertaa hakea näihin kaikkiin, mikä on merkittävä uudistus. Kaikissa yliopistoissa opetus on varmasti äärimmäisen laadukasta ja korkeatasoista, joten opiskelukaupunki tulee valita muin perustein. Listaankin tähän syitä, miksi oikikseen haluavan kannattaisi laittaa juuri Turku ensimmäiseksi hakukohteissaan.

Miksi hakea Turkuun opiskelemaan oikeustiedettä?

  1. Turku on elinvoimainen kaupunki , joka on hyvien liikenneyhteyksien varrella. Matkat mm. Helsinkiin, Tampereelle ja Poriin ovat lyhyet. Turkuun pääsee junalla, linja-autolla, lentämällä ja laivalla; mitä kulkuvälinettä vain haluaa käyttää. Jos jonain viikonloppuna alkaa tehdä mieli pienelle risteilylle Ruotsin rajojen puolelle, se onnistuu.
  2. Yliopiston kampusalue on keskitetty oivaltavasti. Suurin osa oikiksen luennoista ja oppitunneista järjestetään yhdessä rakennuksessa, Calonialla, ja vaikka opetusta olisikin toisaalla, pääsee kaikkialle vaivatta ja nopeasti. Opetustilojen lisäksi kampusalueelta löytyy lukuisia opiskelijaravintoloita, kahviloita ja vapaa-ajan viettopaikkoja.
  3. Turun yliopisto on tunnettu ja arvostusta nauttiva yliopisto, mm. tasavallan presidentti Sauli Niinistö on aikoinaan valmistunut Turun oikeustieteellisestä.
  4. Opiskelija-asuminen on verrattain halpaa, ja ylioppilaskylästä on kampukselle matkaa vain muutama sata metriä.
  5. Ainejärjestötoiminta on vahvaa ja monipuolista . Jokaisella tiedekunnalla on yleensä vähintään yksi ainejärjestö, joka järjestää kaikenlaista vapaa-ajan toimintaa ja edunvalvontaa jäsenilleen. Turun oikkareiden ainejärjestö on nimeltään LEX, ja se on suhteellisen näkyvä bolognanpunaisten haalarien ja LEX-hupparien ansiosta.
  6. Oikeustieteellisen tiedekunnan tilat ovat juuri remontoidut, joten sisäilmaongelmista ei tarvinne hermoilla. Uudessa sisustuksessa on otettu huomioon ergonomisuus, joten esimerkiksi opiskelu seisten on mahdollista. Calonialta löytyy myös ryhmätyöhön tarkoitettuja tiloja, sekä yleiseen oleskeluun mukavia istuimia ja sohvia.
  7. Oikeustieteellisen opintoihin kuuluu useita ruotsin kielen kursseja , enemmän kuin muissa suomenkielisissä oikiksissa. Ruotsin kielen osaaminen on tärkeää etenkin juristin työssä, joten kielen oppii Turussa perusteellisesti.
  8. Aurajoki virtaa kaupungin läpi ja sen jokiranta on tunnelmallinen jokaisena vuodenaikana. Aurajoki jakaa Turun kahtia: ”täl puol jokke” (tuomiokirkon puoli) ja ”tois puol jokke” (kauppatorin puoli). Vaikka joessa ei saa uida – ei sillä että joku siinä haluaisikaan uida – on joki turkulaisille hyvin tärkeä ja merkityksellinen.
  9. Turku on kansainvälinen kaupunki , siellä tapaa ihmisiä monesta eri kulttuurista ja maasta. Päivääkään tuskin kuluu ilman, että kuulisi jotain muuta kieltä kuin suomea.
  10. Perinteikäs joulurauhan julistus luetaan Brinkkalan talon parvekkeelta. Turussa asuvana voit sitten mennä paikan päälle pällistelemään ja ihmettelemään tätä erikoista rituaalia, aikamoista.

Akateemisen vapauden kahdet kasvot – matkustelusta virtaa opiskelijan arkeen

Päivä pitenee minuutti minuutilta kaamoksen väistyessä pikkuhiljaa myös Lapin pohjoisimmistakin kolkista. Valon enenevästä määrästä huolimatta huomaan kuitenkin yhä kaipaavani kuumeisesti lisää D-vitamiinia – joka-aamuisten purkkisulkeisten jatkoksi siis.

 

 

”D-vitamiinin pääasiallinen lähde on auringonvalo ja sen UVB-säteily.” (www.d-vitamiini.fi)

Mitä tulee lämpöön ja auringonvaloon, ovat tähänastiset kesäni kuluneet poikkeuksetta toimiston loisteputkien mairittelevassa hehkussa. Palkallisen loman siintäessä eksosfäärin ulottumattomissa, päätimme yhdessä ystäväni kanssa aloittaa akateemisen vapauden mahdollistaman matkailun vuonna 2015. Järkevä etukäteissuunnittelu ja ennen kaikkea oivaltava budjetointi ovat osoittautuneet opiskelijan reissaamisen kulmakiviksi (lue: Airbnb ja halpalennot kunniaan!). Parin viime vuoden läpi kantavia voimia ovatkin olleet mm. kahdet Oktoberfestit ja länsinaapurin valtiovierailut, joiden lisäksi olen päässyt kartuttamaan espanjan kielitaitoani paitsi Espanjassa myös Puerto Ricossa. 🙂

 

 

 

Yksi parhaista ulkomaanmatkojen anneista onkin mielestäni aina ollut juuri kohdemaan kulttuuri sekä mahdollisuus käyttää paikallista kieltä! Pyrinkin aina tietoisesti valitsemaan matkakohteita, joissa virallisena/virallisina kielinä puhutaan jo taitamiani vieraita kieliä. Vaikken varsinaista lisäpontta kieltenopiskeluihini ole koskaan kaivannutkaan, oli puolen vuoden päässä siintävä Karibian matka kuitenkin oiva kannuste esim. syksyllä 2016 alkeista aloittamalleni espanjalle. Oppikirjan ravintolakeskustelut tienkysymisineen heräsivät nimittäin aivan uudella tavalla henkiin Puerto Ricossa, jossa cervezaa piti lähes puristaa kätösessään paikallisten nuorukaisten kiitäessä ohi hurjaa laukkaa. Ja laukasta puhuttaessa tarkoitan kulkuneuvona ihka oikeaa hevosta, en niinkään Ferraria 😀

 

 

Toivottavasti postauksen kuvat antavat kaikessa värikylläisyydessään lisäpontta uuden lukukauden aloitukseen! Seuraavissa katsauksissa tarkoituksenani olisi palata takaisin maan pinnalle, ts. opiskeluarjen kultaiselle keskitielle. Katselin Artun jo ehtineen postailla mietteitään oikeustieteellisessä opiskelusta/ylipäätään alalle sopivuudesta: samankaltaista, joskin kauppatieteiden näkökulmasta kyhäiltyä kirjoitusta olisikin luvassa myös allekirjoittaneelta tulevan perjantain ratoksi!

 

Mukavaa alkanutta viikkoa,

Ansku

”Mistä voit päätellä, että lakimies valehtelee? – Sen huulet liikkuvat.”

Tietoni lakimiehistä ja oikeustieteestä perustuivat hyvin pitkään pelkkiin vitsikirjojen kuvauksiin ahneista, selkärangattomista ja vastenmielisistä juristeista, joissa ei ollut mitään arvostettavaa. Toki vitsit ovat aina pelkkiä vitsejä, mutta niissä piilee silti aina pieni totuuden jyvänen. Juristeja kyllä kunnioitetaan työnsä ja yhteiskunnallisen asemansa puolesta, mutta heihin liitetään useita ei-niin-arvostettavia ominaisuuksia.

En ollut aiemmin edes harkinnut oikikseen hakemista juuri tällaisten ennakkoluulojen vuoksi, kunnes yläasteenaikainen oponi sitä minulle ehdotti. Havaitsin hänen johdatuksellaan, että itselläni on monia taitoja, joita juristeilta vaaditaan. En tarkoita nyt ahneutta, selkärangattomuutta tai vastenmielisyyttä (vaikka niitäkin minulta löytyy), vaan sellaisia piirteitä kuten sopeutumiskykyisyys, väittelynhaluisuus ja taito omistautua tekemilleen asioille. Sopivien piirteiden havaitseminen itsessäni olikin merkittävin syy, miksi jo yläasteella päätin hakevani tukevaisuudessani oikikseen.

Näen, että oikikseen ei voi päästä eikä siellä voi pärjätä, ellei ole ominaisuuksiltaan sopiva oikikseen. Jokainen on hyvä jossain, mutta kukaan ei ole hyvä kaikessa. Tämä tosiseikka on hyväksyttävä, mutta toisaalta ihminen on yleensä hyvä niissä asioissa, joista on kiinnostunut. Jos siis unelmanasi on oikis, on hyvinkin todennäköistä, että juuri sinä myös sinne pääset.  

Lähitulevaisuudessa on mahdollista ohittaa oikikseen sopivia ominaisuuksia testaava pääsykoe, kun keväällä 2019 ensimmäisen kerran pelkkä ylioppilastutkinto voi riittää sisäänpääsyyn. Vaikka sinulla olisi laudaturin paperit, mutta sinua ei oikeustiede aiheena kiinnosta, niin älä hae oikikseen. Ä-lä ha-e. Ratkaisumalli, jossa oikikseen hakee ei rakkaudesta lakiin, vaan rahan takii, ei nimittäin ole kestävä ja kostautuu viimeistään ensimmäisillä opintojaksoilla. Silloin, kun oikiksessa on motivoituneita ja innokkaita opiskelijoita, voidaan olla varmoja, että ahneet, valehtelevat ja rahan perässä juoksevat juristit tulevat jäämään vain vitsikirjojen sivuille.

Akateemisen vapauden kahdet kasvot (vol. 1)

Akateeminen vapaus ja vastuu kulkevat yliopistossa käsi kädessä, sillä lukio-opiskelulle ominaisia läsnäolopakkoja ei kauppakorkean kursseilla ole. Kultaisesta säännöstä poikkeuksena ovat tosin kielten kurssit, joihin paneudun myöhemmin omassa postauksessaan.

Omalla kohdallani akateeminen vapaus on ajoittaisten pitkään nukuttujen aamujen lisäksi näkynyt ennen kaikkea tentti- ja matkustusmielessä; ensimmäisessä vähemmän onnistuneesti, toisessa sitäkin menestyksekkäämmin.

 

 

Ensimmäinen syksy, tuttavallisemmin pupusyksy, sujui osaltani monessakin mielessä mallikkaasti. Päätinkin näin ollen vastaanottaa uuden haasteen osa-aikatyön merkeissä sitä minulle tarjottaessa. Paikallisen Ärrä-kauppiaan kanssa solmittu kymmentuntinen sopimus paisui kuitenkin nopeasti hallitsemattomaksi, 30-tuntiseksi taakaksi – samanaikaisesti kahta opiskelijayhdistyksen hallituspestiä vetäneenä kävin loppujen lopuksi todella lähellä totaalista burn outia.

Kyseisten kuukausien kalenterinäkymä onkin syöpynyt varoittavana esimerkkinä verkkokalvoilleni; kolmeen kuukauteen kun sisältyi ainoastaan yksi vapaapäivä muiden ollessa täyteen ahdettuja aina aamukahdeksasta iltayhdeksään.

 

 

Mikäli sopimukseni olisi pysynyt tuon alun perin sovitun 10-tuntisen raameissa, olisi lopputulema mitä luultavimmin ollut varsin erilainen. Osa-aikatyön ja koulun yhdistelmä on kuitenkin onnistuessaan mitä suurenmoisin; lukioaikoina tein juurikin parin vuoron viikkotahdilla osa-aikatyötä kokien sen todella mielekkääksi. Ensimmäisen vuoden kevään uupumus on nyt kaikeksi onneksi jo taaksejäänyttä elämää, ja nykyinen, vanhasta viisastunut mottoni kuuluukin seuraavasti; ”koulu ennen töitä” – työelämässä kun vierähtää joka tapauksessa vuosikymmen jos toinenkin 😉

Seuraavassa postauksessa päästään akateemisen vapauden valoisampaan kääntöpuoleen, nimittäin rakkauteeni matkusteluun! Toisin sanoen, stay tuned – meikäläisen postauspäivät tulevat jatkossa olemaan maanantai ja perjantai, Instagramista tekemisiäni voi puolestaan seurata välipäivinä nimimerkin anskug takaa. Kuvituksena syksyisen Münchenin reissun tunnelmia, joista lisää ensi viikolla!

 

Prost perjantaille!

With love,

Ansku

Sivu 1 (5)12345