• Tositarinoita Turun yliopistosta

    Nea Oljakka

    Olen 25-vuotias oikeustieteen – ja vähän luonnontieteidenkin – opiskelija. Opintoni aloitin vuonna 2009 Helsingissä ja siirryin vuonna 2011 Turkuun. Ikiuteliaana idealistina kiinnostukseni tuntuu leviävän jopa holtittomasti joka suuntaan, kun maailma on vaan kokonaisuudessaan huisin jännä paikka!

    Lue blogiani Katso esittelyvideoni

Kauppikseen (ja miksei muihinkin opinahjoihin) hakevan tärpit vol. 1

 

1. Työssäkäynti ei ole este, mikäli haluat kyseistä opiskelupaikkaa tarpeeksi

Satunnaiselle lukijalle/muuten taustani ohittaneelle mainittakoon, että olen ennen Turkua opiskellut kauppatieteitä syyslukukauden verran Lappeenrannassa. Muistan tuolloin muuton tiimellyksessä luvanneeni isälleni, että seuraavana syksynä muuttokuorman voisi suunnata Turkuun – ja tällä kertaa neljää kuukautta pysyvämmässä mielessä. Keväällä 2014 lähdin siis au pairiksi Saksaan asuen Stuttgartissa tasan kolme kuukautta, tarkemmin sanottuna 10.1.-10.4. Ylevänä tarkoituksenani oli aloittaa pääsykokeisiin luku jo Saksan maalla, mutta ajatuksen tasollehan tuo jäi. Suomeen tultuani olin sopinut edelliskesän työnantajani kanssa aloittavani työt vasta kesäkuun alussa (lue: pääsykokeen jälkeen) mutta kuten tavallista, ei elämä aina noudata suunnitelmiamme – ainakaan prikulleen.

Olin siis laskenut sen varaan, että ehdin paneutua kirjoihin täysipainoisesti ainakin puolentoista kuukauden verran. Suomeen tullessani sikäläisellä SIM-kortillani (jonka olin jättänyt Saksa-ajakseni Suomeen) odotti kuitenkin ei-niin-mieluisa yllätys, ts. ääniviesti työnantajani henkilöstöpalvelusta. Summa summarum, esimieheni kanssa sovittu työpaikka oli annettu meidän tietämättämme toisaalle, koska en ollut vastannut yleisluontoiseen kyselyyn kesän käytettävyydestäni. Oh well, tilanne selvisi, mutta jouduin täysipäiväisesti töihin 1.5. alkaen. Kuuden viikkovuoron työlistat eivät siinä vaiheessa kovinkaan naurattaneet, mutta yksi asia oli kuitenkin varma; vaikka olinkin yhä kirjoilla Lappeenrannan kauppatieteellisessä tiedekunnassa – mikä puolestaan olisi mahdollistanut KTM-tutkinnon jatkamisen Itä-Suomesta käsin – aioin kuitenkin päästä unelmayliopistooni, ts. Turun kauppakorkeaan.

 

2. Otollinen lukuympäristö

Päämäärätietoisuudesta päästäänkin hyvänä aasinsiltana seuraavaan lukujen onnistumisen kannalta olennaiseen seikkaan, nimittäin suotuisaan lukuympäristöön. Osviittaa omalla kohdalla toimivasta lukumiljööstä antaa yo. kuva Stuttgartin pääkirjastosta – tähän päivään mennessä en toisin sanoen ole löytänyt kirjastoa parempaa oppimisympäristöä!

Pari postausta takaperin kirjoitin kuitenkin mönkään menneestä kokemuksestani lukusalien suhteen, joten tässäpä vinkki kirjastoista pitäville mutta jokseenkin lukusaleja kammoaville. Lähes jokaisessa suuremmassa kirjastossa on sijoiteltu pieniä pöytäryhmiä eri osastojen väliin; hiljaisuusvaatimuksen koskiessa koko kirjastoaluetta, olen näin ollen kokenut kyseiset ”lukunurkkaukset” parhaiksi keskittymisen takaajiksi. Lukusalitkin ovat paremman puutteessa ”jees”, mutta olen itse huomannut välillä imeväni kanssaopiskelijoiden stressiä/ahdistusta, mikä puolestaan on vaikuttanut olennaisesti sen kertaiseen lukusuoritukseeni. Kaikista mieleenpainuvin tapaus oli eräs poika, jonka kuulokkeista suorastaan vuosivat läpi silloisen hittibiisin, Kelly Clarksonin ”What doesn’t kill you makes you stronger” lyriikat. Yritä siinä sitten muina miehinä opiskella :,D

 

3. Liikunnan, ravinnon ja levon tähdellisyys

Pääsykoekevään voi periaatteessa rinnastaa urheilusuoritukseen – sen verta kokonaisvaltaisesta uurastuksesta on nimittäin kyse. Otinkin tavakseni käydä joka toinen päivä aamusalilla ennen kirjastoon suuntaamistani, minkä lisäksi kiinnitin erityishuomiota monipuoliseen ruokavalioon jaksamiseni takaamiseksi. Tästä huolimatta kyseiset osa-alueet ontuivat toisinaan kohdallani – olen näet aina ollut verraten huono nukkuja, joten luku-urakka yhdistettynä kokopäiväiseen työrupeamaan johti välillä siihen, että huomasin kirjaimellisesti nukahtaneeni kirjaston penkkiin! Hyvät yöunet auttavat paitsi jaksamaan myös edesauttavat oppimista, ja kehotankin jokaista yökukkujaa muistamaan myös unen vitaalin merkityksen. Trust me – ei se lukujen määrä, vaan laatu 🙂

 

 

Mukavaa viikonjatkoa kaikille, muistakaahan laittaa hakemuksenne tulille eilen alkaneen yhteishaun tiimoilta!

Ansku

Viimeiseen jaksoon

”Ensi jaksossa sitten parannan.” Tämä lausahdus kuuluu monen suusta tenttiviikkojen aikana. Tänään on se päivä, kun oikkari voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja tehdä sen paljon lupaamansa parannuksen. Monesti uuden jakson alkamisen tuoma lisämotivaatio karisee pois viimeistään seuraavaan torstaihin mennessä, mutta tällä kertaa minä aion oikeasti kerätä itseni ja elämäni kasaan ja keskittyä opiskeluun täysillä. Lupaan.

Tässä viimeisessä (!) jaksossa minulla on yleisen oikeustieteen ja oikeushistorian opintojaksot. Ymmärtääkseni nämä kokonaisuudet poikkeavat muista opinnoista jonkin verran. Viittauksia voimassaoleviin lakeihin ei hirveämmin ole, eikä lailla itseisarvona ole suurempaa merkitystä. Kirjoissa on yhteensä n. 1300 sivua luettavaa, mikä on huomattavasti vähemmän aiempiin jaksoihin verrattuna. Töitä on silti tehtävä, mutta kenties suppeampi lukualue mahdollistaa aurinkoisista kevätpäivistä nauttimisen. En osaa jotenkin vielä käsittää, että tätä opiskeluvuotta on enää vain neljännes jäljellä!

Turun kauppakorkeakoulu aka kielten opetuksen mekka

Tulipahan sitten meikäläisenkin lunastettua vaihtopaikka ykköshakukohteestani, ts. entisestä kotikaupungistani Saksan Stuttgartista! Aika mielettömät fiilikset tällä hetkellä.

Vaihtoon lähtemisen lisäksi Turun kauppis tarjoaa kertakaikkisen hulppeat puitteet kielten opiskelulle. Muistan aikoinaan jääneeni hieman harmittelemaan, etten koskaan hakenut Helsingin Hankeniin saati sitten ulkomaille. Kyseiset vaihtoehdot olivat nimittäin mielessäni hyvinkin pitkään lukiovaihtoni päätyttyä ja palattuani kotiin Yhdysvalloista. Vuosien saatossa olen kuitenkin onnekseni huomannut, että koulumme kielten opetus on monipuolisuudellaan kompensoinut mennen tullen Hankenin ja ulkomaiden jättämän aukon.

Turun kauppakorkeasta valmistuvat ekonomit tunnetaan työmarkkinoilla mm. heidän monipuolisesta kielitaidostaan. Toisen kotimaisen kielen lisäksi tulee jokaisen nimittäin valita kaksi vierasta kieltä, joista kummankaan ei välttämättä tarvitse olla englanti. Englanti vie koko ajan enemmän ja enemmän jalansijaa suomelta opetuskielenä (ei toki aivan kaikissa oppiaineissa), joten on tärkeää osata tämän ”kolmannen kotimaisen” ohella myös muita kieliä – yhtä tai mieluummin jopa useita. Törmäsin myös vähän aikaa sitten mielestäni loistavaan toteamukseen, jonka mukaan kielitaito on nykypäivän opiskelijan ajokortti! Food for the thought.

 

MONI1 ja MONI2 – rakkautta ensisilmäyksellä!

 

Paitsi että kauppatieteisiin liittyvien kielten kurssien tarjonta on huomattava (25 opintopisteen sivuaineen voi opiskella lähes kielestä kuin kielestä!), on yllä oleva kuvakaappaus esimerkki kielten opetuksen mielettömästä innovatiivisuudesta. Olen itse käynyt sekä MONI1- että MONI2-hybridikurssit, joiden ideana on siis hyödyntää laajaa kielipääomaa samassa kontekstissa. Ko. opintokokonaisuudet ovat olleet ehdottomia suosikkejani kurssitarjonnassa, enkä näin ollen ole jäänyt käytännössä katsoen laisinkaan harmittelemaan päätöstäni ”jäädä” Suomeen opiskelemaan! En itse asiassa edes tiennyt koulumme profiloitumisesta kielten suhteen ennen tänne hakuani (olin ainoastaan muuten fiksoitunut Turkuun opiskelijakaupunkina), mutta toisaalta positiivisia yllätyksiä ei voi koskaan olla liikaa. 😉

 

 

Tsemppiä muuten pääsykoelukujen aloitukseen/jatkoon! Ensi viikon postauksissani aion nimittäin pureutua tarkemmin toiseen pääsykoekevääseeni sekä siihen, mitä kaikkea kannattaa pitää mielessä pääsykoekevään ajan. Otan myös kantaa mm. valmennuskurssin tarpeellisuuteen, joten stay tuned!

 

Ansku

Yhteishaun innoittamana – tarina abikevääni pääsykoeluvuista (tai pikemminkin niiden vähyydestä)

” Kevät 2013 kului lopulta pitkälti seuraavissa merkeissä; treenasin todella ahkeraan salilla, tein töitä (sekä Ärrä-tätinä että opettajansijaisena), käväisin tätini kanssa Dubaissa äkkilähdön merkeissä sekä opin toden teolla juomaan kahvia kavereiden kanssa Kulmiksessa (paikallinen kahvila) juoruten. Pari kertaa meille vihjaistiinkin hienovaraisesti, että ootte muuten olleet täällä jo melko pitkään ja ehkä olis jo aika jatkaa matkaa.. 😀

Em. juttujen ohessa tein myös ”bisnestä” paikallisella FB-kirpputorilla. Vanhempani vitsailivatkin, että ”kyllä susta Ansku tolla menolla vielä jonain päivänä se ekonomikin tulee”, sen verran tiuhaan ovikellomme nimittäin tuona keväänä soi. Tuolloin yleinen vitsi perheemme keskuudessa olikin, että jos joku vaatekappale ei jostain syystä heti ottanut löytyäkseen, niin ensimmäinen kommentti oli ”Ansku on varmaan myynyt sen FB-kirpparilla.” Thanks hey.

 

 

Kahdessa kuukaudessa (huhti-touko) lukusaldoni näytti lopulta seuraavaa; olin lukenut neljästä pääsykoekirjasta kaksi, joista molemmat olin kahlannut yhden-kaksi kertaa läpi (siis mikä huima saavutus!). Olin kyllä näyttänyt nokkaani kirjastossa lähes joka arkipäivä, mutta hyvin vaihtelevalla (luku)menestyksellä – liian usein voiton pääsykoekirjoista veivät nimittäin joko uusin HBL tai Fit-lehti. Hyvinkään kirjastossa matkallani lukusaliin jouduin nimittäin aina kulkemaan lehtilukusalin läpi, mikä koituikin usein kohtalokseni..

Kesäkuun 1. päivä päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja yo-juhlien jälkeiset vajaat kaksi viikkoa luinkin sitten enemmän tai vähemmän niska limassa. Lopulta jäinkin vain nippanappa rannalle ykköskohteestani Turusta – tästä huolimatta olin kuitenkin todella iloinen ja ylpeä Lappeen saavutuksestani lukumääräni huomioon ottaen. 🙂

 

 

Mun tapauksessa sisään kauppikseen mentiin siis yhteispistekiintiössä – vastasinhan vain kahta pääsykoekirjaa koskeviin kysymyksiin, enkä täten olisi mitenkään saanut riittävästi pisteitä pelkkää koepistekiintiötä ajatellen – tai no, ainakaan Turkuun! Hyvät yo-paperit koituivat siis sanalla sanoen ”pelastuksekseni”. ”

 

Tulevan viikonlopun postauksessani kerron, mitkä seikat jäivät matkaan ensimmäiseltä hakukerralta, ja mistä puolestaan otin onkeeni niistä luopuen.

Vinkki viitonen pääsykoelukuja aloitteleville; keskeisenä motivaatiotekijänä toimi ainakin itselläni toiseksi lukukevääksi kyhäämäni kuvakollaasi, jonka olin taiteillut pääsykoemuistiinpanot sisällyttävän kansioni kanteen. Näin ollen joka kerta ennen kalmankalpeisiin ruutupaperimuistiinpanoihini paneutumista näin sieluni silmin, mitä kaikkea kansion sisällön omaksuminen minulle voisikaan tulevaisuudessa antaa!

 

 

Huikeaa viikonjatkoa kandin keskeltä,

Ansku

Kannattaako käydä valmennuskurssi? – ja muuta usein kysyttyä oikikseen hakemisesta

Olen saanut useita kysymyksiä oikikseen, pääsykokeeseen ja hakemisprosessiin liittyen eri tahoilta. Kokosin nämä kysymykset ja niiden vastaukset tähän mahdollisimman kattavasti. Muistathan, että tämä on minun totuuteni, joten tarkista kaikki tärkeät päivämäärät, ajat ja paikat itse!

Milloin pääsykoe on ja miten siihen ilmoittaudutaan?

Valintakoe pidetään tiistaina 15.5.2018 klo 12:00-17:00. Valintakokeeseen liittyvä kirjallisuus julkaistaan 11.4., mutta HUOM, se pitää ennakkotilata jo maaliskuun aikana. Varsinainen hakuaika, jolloin korkeakouluihin haetaan, alkaa 14.3.2018 ja päättyy 28.3.2018. Tarkemmat tiedot hakemisesta ja pääsykokeisiin ilmoittautumisesta löytyvät https://opintopolku.fi/wp/fi/

Millainen koe on?

Koe ja sen rakenne riippuu valtavasti vuodesta, pääsykoekirjoista ja mukana olevista yliopistoista. Vuonna 2018 koe (tai oikeastaan sen tarkastus) on kaksivaiheinen. Aluksi kaikilta kokeen tehneiltä tarkastetaan monivalintakysymysten tuottamat pistemäärät. Tämän jälkeen 1569 (kolminkertainen määrä oikeustieteellisten yliopistojen aloituspaikkojen määrään verrattuna) parasta etenee toiseen (tarkastus)vaiheeseen, jossa tarkastetaan muut tehtävät ja karsitaan esiin parhaat. Opiskelijaksi hyväksymisen edellytyksenä on, että näistä lopuista tehtävistä on saanut vähintään puolet pisteistä. Lisää tietoa ja tarkemmin valintakokeesta löytyy sivulta https://www.oikeustieteet.fi/valintakoe/

Miten perillä tulee olla oikeustieteestä, jos haluaa hakea oikikseen?

Ei merkitystä. Valintakokeessa testataan vain sitä tietoa, joka löytyy pääsykoemateriaaleista. Ulkopuolisesta tiedosta ei saa lisäpisteitä, eikä sitä kannata käyttää. Liika ennakkotieto voi jopa johtaa negatiiviseen siirtovaikutukseen, jolloin aikaisemmin opittu tieto häiritsee uuden tiedon sisäistämistä. Oma osaamiseni perustui lukiossa käytyyn lakitiedon kurssiin, jossa oli käyty keskeisimpiä asioita Suomen oikeusjärjestelmästä läpi. Joidenkin termien ja rakenteiden tietäminen ennalta helpotti pääsykoekirjojen lukemista, mutta vaikka lähtisit nollasta, ei se sulje pois mitään.

Kenellä on mahdollisuus päästä sisään oikikseen?

Kenellä vain. Usein puhutaan siitä, kuinka oikikseen on äärimmäisen vaikea päästä ja tulee olla todella lahjakas pärjätäkseen pääsykokeissa. Asia ei ole näin. Oikiksen pääsykokeessa pärjäät tasan sillä, että olet lukenut ja opetellut pääsykoemateriaalin ja osaat vastata sitä koskeviin suoriin kysymyksiin suorilla vastauksilla. Vaatimuksia persoonalta voidaan kyllä mainita, sinun tulee olla pitkäjänteinen, motivoitunut ja ahkera henkilö, joka ei suuremmin kritisoi lukemaansa, jotta pärjäät erinomaisesti valintakokeessa. Kaikista ihmisistä löytyvät nuo piirteet, niitä tulee osata vain painottaa ja voimistaa lukiessaan pääsykokeeseen. Tilastoja siitä, kuinka oikikseen päästään vasta kolmannella hakukerralla vääristää ne hakijat, jotka ”tulevat katselemaan koetta” tai jotka eivät anna itsestään täyttä panosta. Sinä pääset oikikseen, jos haluat tarpeeksi kovasti.

Kuinka paljon ulkoa kokeessa tulee osata?

Kokeen painotus vaihtelee paljon vuosittain sekä yliopistosta riippuen, joten kysymykseen ei voi juuri tyhjentävää vastausta antaa. Jos kysytään jotain listaa, tulee se usein osata sanatarkasti oikein. Lisäksi tietyt määritelmät tulisi olla mahdollisimman samanlaisesti kirjoitettu kuin pääsykoekirjoissa. Lakien pykäliä voidaan kysyä, mutta esimerkiksi lukua tai momenttia ei ole yleensä vaadittu. Lyhyet ja tärkeät lait on syytä opetella sanasta sanaan, sillä koskaan ei tiedä kuinka tarkkoja tarkastuksessa ollaan. Keskity ensisijaisesti mahdollisimman laajaan osaamiseen pääsykoemateriaalista, mutta opettele toki joitain tärppejä ihan ulkoa.

Mitä pääsykoekirjojen lyhenteet tarkoittavat?

Pääsykoekirjojen tekstissä vilisee valtavasti kirjainlyhenteitä ja numeroita, jotka voivat tuntua todella erikoisille. Lyhenteet yleensä viittaavat johonkin lakiin tai tuomioistuimeen. Kirjoissa voi lopussa tai ensimmäisillä sivuilla olla lyhenneluettelo, josta löytyy selitys kullekin kirjainyhdistelmälle. Yleisimpien tuomioistuinten lyhenteet (KKO=korkein oikeus, KHO=korkein hallinto-oikeus, hovioikeus HO, hallinto-oikeus HAO ja käräjäoikeus KäO) ovat niin tunnettuja, ettei niitä juurikaan selvennetä. Lain jälkeen voi seurata numero + §-merkki (pykälä) tai numeroita suhteessa X:Y.Z (X=lain luku, Y=pykälä, Z=momentti). Tuomioistuinten lyhenteen jälkeen seuraa vuosi ja tapausnumero, sekä mahdollisesti tieto siitä, onko lopputuloksesta äänestetty.

Miten lukea pääsykokeeseen?

Lukeminen on hyvin yksilöllistä, mutta sisäänpääsy vaatii sitä kaikilta paljon. Lue aikaisemmat ”Miten lukea pääsykokeeseen?”-postaukseni, niissä kerron ylipäänsä lukuprosessista, sekä muita hyödyllisiä vinkkejä. Linkit juttuihin:

Miten lukea pääsykokeeseen?

Miten lukea pääsykokeeseen? (osa 2)

Miten lukea pääsykokeeseen? (Osa 3)

Millä kielellä pääsykoekirjat on kirjoitettu?

Minulla pääsykoekirjat olivat suomen kielisiä. Ei kuitenkaan ole mitenkään epätyypillistä, jos joku/jotkin kirjoista ovat englanniksi. Myöskään ruotsi ei ole poissuljettu, joten pakollisten kielien opiskelusta lukiossa ei ole haittaa. Itse pääsykokeessa ymmärtääkseni saa vastata englanninkielisiä aineistoja koskeviin kysymyksiin joko englanniksi tai suomeksi. Muuten kokeessa saa vastata joko suomen tai ruotsin kielellä. Kielelliset ohjeistukset kannattaa kuitenkin aina tarkistaa tehtävänannosta.

Kannattaako käydä valmennuskurssi?

Oma kantani on, että mikäli valmennuskurssi kestää yli viikon ja/tai maksaa yli 500 euroa, ei valmennuskurssia kannata suorittaa missään nimessä. Kukaan muu ei voi tehdä sitä työtä puolestasi, joka vaaditaan sisäänpääsyyn. Lisäksi mikään ei viittaa siihen, että kalliimpia kursseja suorittaneet pääsisivät helpommin sisään. Itse kävin Lex-kurssien järjestämän valmennuskurssin Jyväskylässä, joka kesti viikon ja maksoi 400 euroa. Suhteeni siihen on hivenen ristiriitainen, sillä en koe, että opin varsinaisesti sisällön puolesta mitään uutta kyseisellä kurssilla, mutta toisaalta en olisi ilman sitä päässyt ensimmäisellä kerralla sisään. Valmennuskurssin käyminen lisäsi motivaatiotani lukea enemmän, sillä muut kurssilaiset tuntuivat osaavan asioita todella hyvin, joten kilpailuviettini heräsi ja sain tarmoa opetella asioita vielä paremmin. Kurssilla kerrottiin pääsykokeen rakenteesta ja sisällöstä, sekä harjoiteltiin mahdollisia tärppikysymyksiä ja tehtäviin vastaamista. Toisaalta taas kurssi vei todella paljon aikaa lukemiselta ja materiaalien opettelemiselta (8 h/päivä). Itse ainakaan en opi sillä tavalla, että seuraan jonkun paasausta ja valmista diaesitystä, vaan tarvitsen sen oman tahdin ja keskittymisrauhan. Kursilla tehtiin myös harjoituspääsykoe, josta sain 9/80 pistettä, mikä hivenen lannisti lukemisintoani. Valmennuskurssin käymisessä on siis puolensa ja puolensa. Jos hakisin tänä vuonna uudelleen, en kävisi valmennuskurssia. Koen, että minulle merkitykselliset tiedot sain jo ensimmäisellä kerralla.

Kannattaako oikikseen hakeminen?

KANNATTAA. Mikäli tulet valituksi, olet juuri oikea henkilö opiskelemaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa. OTN + OTM on arvostettu tutkinto, joka mahdollistaa työskentelyn hyvin monissa ammateissa työelämässä, ja siksi juristin työllistyminen on varmaa. Työuran aikana on helppo kokeilla eri työpaikkoja ja -ympäristöjä, sillä juristin pätevyys mahdollistaa kameleonttimaisen muuntautumiskyvyn useille eri oikeudenaloille. Oikeustiede on mielenkiintoista, käytännön läheistä ja arjessa sovellettavaa. Tiedät oikiksessa opiskelleena omat oikeutesi ja kuinka ne voit turvata. Viiden vuoden aikana tapaat satoja uusia ihmisiä, joista varmasti löytyy kaltaisiasi, joten sitä, löytääkö ystäviä itselleen, ei tarvitse pelätä. Kaikissa ihmisryhmissä on ärsyttäviä, raivostuttavia ja ääliömäisiä yksilöitä, mutta myös niitä kultakuorrutettuja helmiä. Vaikka olenkin vasta ensimmäisen vuosikurssin opiskelija, sanonta ”oikis on ihmisen parasta aikaa”, voi hyvinkin pitää paikkansa.

Yliopisto-opiskelun edut; vähän erilainen tenttiviikko

 

Maanantai-keskiviikko

Alkuviikon kärsin henkisestä jet lagista; tähän liittyen löysin työpaikan aulasta varsin osuvat kellotaulut, jotka kuvastavat Aasian (melkein Etelä-Korea ja PyeongChang) ja Suomen aikaeroja. Maanantaina pyörähti käyntiin toinen tämän periodin tenttiviikoista; AMK:n tapaan hiihto-/talvilomaa ei siis ole, ja joulusta seuraava pitempi loma onkin vasta pääsiäisenä (lue: viikon loma!). Summa summarum, oma tenttijärjestykseni mahdollisti tällä kertaa sen lomassa työskentelyn. Tenttiviikosta riippuen vapaapäivät ovat kuitenkin välillä kultaakin kalliimpia, ja välillä myös tenttien lukumäärä/huono aikataulullinen sijoittuminen (esim. ti ja pe) estävät toisella paikkakunnalla työskentelyn.

 

Loppuviikon eväät

17-vuotias, lukion toista luokka käyvä pikkusiskoni on koko tähänastisen lukiouransa totuttautunut digioppimisen saloihin. Yliopistossakin trendi on muuttumassa edellä kuvatun laiseksi, tosin poikkeuksen tekevät muutamat kalvosulkeisia suosivat professorit. Muistan vielä hyvin, kuinka itselläni oli aikoinaan hieman totuttelemista, kun konsepti- ja kirjapainotteinen lukioura vaihtui käden käänteessä esim. e-kirjoihin. Tällä hetkellä en kuitenkaan vaihtaisi esim. Nettiakvaarion tenttejä mihinkään; ylioppilaskirjoitusten sähköistämisen tapaan Turun yliopistokin, kauppakorkeakoulu ”tieteen luonteen sallien” yhtenä hyvänä edelläkävijänä, on aloittanut tenttien sähköistämisen. Kurssista riippuen opiskelija voi näin ollen varata itselleen sopivan ajan yleensä kahden viikon, joskus jopa koko lukukauden ajalta. Vastuuta siirretään entistä enemmän opiskelijoille, mutta mukana tuleva vapaus kompensoi mielestäni vastuupuolen heittämällä!

 

Ensi viikosta alkaen aion kirjoitella paristakin eri näkökulmasta (plus kahden pääsykoekevään kokemuksella) 14.3. alkavasta yhteishausta. Sitä ennen haluan kuitenkin toivottaa ihanaa viikonloppua jokaiselle sivustoamme seuraavalle!

Ansku

Sairaan hyvää palvelua

YTHS eli ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on yliopistokaupungeissa toimiva konstruktio, joka tuottaa terveyspalveluja yliopisto-opiskelijoille. Merkillepantavaa on, että palveluihin on oikeutettu vain ja ainoastaan yliopisto-opiskelijat. Toiminnan rahoituksesta iso viipale tulee ylioppilaskunnan pakollisesta jäsenmaksusta, minkä vuoksi suurin osa palveluista on ilmaisia. Turussa YTHS:n toimipiste sijaitsee Kirkkotiellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Minä olen terveyspalvelujen suurkuluttaja erinäisistä syistä, joten YTHS on varsin tuttu minulle asiakkaan näkökulmasta.

Päästäkseen YTHS:lle, tulee saada ajanvarauslupa, mikä hankitaan puhumalla puhelimessa olevan terveydenhoitajan kanssa. Kiireettömien aikojen jonotusajat ovat pitkiä, sillä Turussa opiskelijoita on yli 20 000, joten halukkaita ilmaisille palveluille löytyy. Saatuani opiskelupaikan kesäkuussa, soitin välittömästi varatakseni lääkäriajan (tiesin, että odottaa saa) ja sain ajan varhaisintaan lokakuulle. Odottamisesta ei kuitenkaan pidä valittaa, palvelu on pääsääntöisesti hyvää ja laadukasta. Harvassa maassa opiskelijat saavat nauttia näin kattavista ilmaisista terveyspalveluista!

http://www.yths.fi

 

Kommuuniruokailua yksiöstä käsin

Opiskelijan suurin menoerä (vuokran ja muut suht kiinteät kulut pois lukien) on ainakin omassa taloudessani vuodesta toiseen ollut ruoka. Minulla on usein tapana täydentää Lidlin kattavaa perusvalikoimaa S-marketin ”erikoistarvikkein”, minkä myötä viikoittaisesta ruokalaskusta ei tule päätähuimaava – usein jopa päinvastoin.

Mitä tulee otsikkoon, halusin vinkata parista seikasta, joilla yksinasuja voi pienentää ruokakustannuksiaan vielä ruokakauppojen optimoinnin lisäksikin! Ensimmäisen vuoden sunnuntaisin tapasimme esimerkiksi parin ystäväni kanssa laittaa vuorokerroin ruokaa toisillemme – kustannukset jaettiin kolmeen osaan, ja jokaiselle jäi isosta satsista vielä kotiin viemistäkin.

 

Budjetti-intialaista; maistui paremmalta kuin kuva antaa ymmärtää 😉

 

Safkasunnuntain lisäksi olen myös ottanut tavaksi laittaa ruokaa yhdessä siskoni kanssa. Yksinasuvana totesin nimittäin jossain vaiheessa joko a) syöväni liian suuria annoksia (esim. kokonainen halloum-juusto per salaattiannos), b) neljälle hengelle tehdyn makaronilaatikon pilaantuneen jääkaapissa tai c) pakastettujen makaronilaatikkojen jääneen tyystin unholaan pakkasen perälle. Ratkaisuna jokaiseen em. ”ongelmista” toimi kollektiivinen kokkaaminen, ts. sekä yhdessä ruokailu että jäljelle jääneen ruuan jakaminen kotiin vietäväksi.

Ruuanlaitto ja erityisesti leipominen ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja kiireen keskelläkin tapaan aina välillä valita kirjoista hetkeksi irrottavan urheiluhetken sijaan mokkapalapellillisen leipomisen. Parasta aivot narikkaan -tekemistä, mikäli minulta kysytään! Olen muutoin elämässä melkoinen suorittaja, mutta jostain syystä (thank god!) en ole koskaan ulottanut kyseistä luonteenpiirrettäni ruokaskenen puolelle. Parempi näin 😉

 

Btw, mikäli ruudun takana on muita olympialaisten vieroitusoireista kärsiviä, niin tsempit teillekin ”arkeen” palaamiseen! Tyhjiö on huomattava.

-Ansku-

Luontoa etsimässä

Olen pitkään surkutellut sitä, kuinka huonosti Turussa on ulkoilumahdollisuuksia ja luontoa virkistäytymiseen. Olen Keski-Suomessa tottunut, että kotiovesta ei tarvitse kulkea montaakaan sataa metriä, kun pakosti tulee jo jonkin järven rantaan tai metsän laitaan. Tänään näkemykseni Turun onnettomasta luontopaletista kääntyi lähes päälaelleen, kun menimme erään kaverini kanssa tutkimusmatkalle Katariinan alueelle. Matkaa sinne kertyi asunnoltani n. 5 km suuntaansa – kohde ei siis valovuosien päässä ollut.

Raikkaassa pakkassäässä oli todella nautinnollista kulkea luontopolkua pitkin keväisen auringon paistaessa. Uskaltauduimme meren jäälle, jossa oli vilskettä pilkkijöiden, hiihtäjien ja useiden muiden ulkoilijoiden toimesta. Ällistelimme Hirvensalon rantoja koristavia ökytaloja, sekä ihastelimme kauniita idyllisiä puumökkejä kumpuilevilla kallioilla. Tämä puoli Turusta oli minulle täysin uusi ja vieras, joten ihmeteltävää riitti. On aina niin virkistävää löytää uusia maisemia kotikaupungistaan!

Vaikka Katariinan seutu oli piristävä muutos muuten niin kaupunkimaiseen Turkuun, ei sielläkään täysin päässyt eroon ihmisistä ja yhteiskunnasta. Tehtaiden piiput, korkeiden rakennusten harjat, sekä kaiken maailman merimerkit puskivat maasta esiin ja rikkoivat muuten niin seesteistä luonnonmaisemaa. Haikailen sellaisesta alueesta Turun seudulla, jossa hallitsisi vain luonto ja sen oma merkillinen hiljaisuutensa. Tähän mennessä Katariinan seura pääsee lähimmäksi tätä tavoitettani, ja aion tulevaisuudessakin käydä täällä päivälenkin tekemässä.

Muuttoruljanssia ja pari sanaa kesä-Turusta

Kuinka ollakaan, perjantai on taas kerran käsillä; tuntuu, että oma viikkoni on hurahtanut tällä kertaa aivan poikkeuksellisen supernopeasti töiden, ihmisten näkemisen ja vuoden ensimmäisen tentinkin merkeissä!

Tämän viikonlopun agendalla on paitsi kandiin paneutumista, myös muuttohommia. Olen syyskuusta lähtien asunut alivuokralla vaihdossa olleen tuttuni kämpässä, mutta hänen palatessaan Suomeen oli minun etsittävä itselleni joku sopuratkaisu maalis-toukokuuksi (lue: ei siskon tai poikaystävän yksiöiden nurkista).

 

Muuttopizza-aineksia à la Ansku 5v.

 

Painavin syy tähän viime syksynä aloittamaani alivuokrakierteeseen on kesäasumisen haastavuus. Kuten aiemmin mainitsin, olen työskennellyt ensimmäisestä ”kauppiskesästäni” lähtien kotikaupungissani Hyvinkäällä. Asun näin ollen viikot vanhempieni luona, ja kaksi ensimmäistä kesää maksoin vuokraa myös Turun yksiöstäni. Koin kuitenkin lähes 500 euron kiinteän kuukausimenon olevan liian kallis kompensoidakseen satunnaista viikonloppuasumistani, ja lopputulemana luovuin yksiöstäni toukokuussa 2017.

Joku saattaa kysyä, miksen yksinkertaisesti alivuokrannut asuntoani viime kesäksi – eritoten, kun yösija löytyi siinä vaiheessa jo muualtakin Turkuun tultaessa (lue: pikkusisko/poikaystävä). Suurin päätökseeni vaikuttanut ulkoinen tekijä oli kuitenkin Turussa vallitseva verraten heikko kysyntä alivuokra-asuntojen suhteen – ei muuten, mutta juurikin kesäaikaan. Prosentuaalisesti suurin osa ulkopaikkakunnalla kesäisin työskentelevistä ystävistäni onkin päätynyt ensimmäisten kesieni ratkaisuun, ts. pitänyt Turku-tukikohtansa omassa käytössään.

Oma valintani, ts. alivuokra-asunnosta toiseen vaihtaminen, palvelee kuitenkin kaikista parhaiten tämän hetkistä elämäntilannettani. Järjestely ottaa nimittäin huomioon myös (toivottavasti!) syksyllä edessä häämöttävän ulkomaan vaihdon, ja aionkin vasta vaihdosta palattuani katsoa asuntotilannettani uudemman kerran 🙂

 

Ihanaa viikonloppua toivotellen,

Ansku

Sivu 2 (9)12345...Viimeinen »