• Tositarinoita Turun yliopistosta

    Kaikki bloggaajat

    Millaista opiskelijaelämä todella on? Seitsemän Turun yliopiston opiskelijaa kertoo oman tarinansa. Blogitekstit ovat aikaväliltä 16.10.2015–21.4.2016.

Proffajuhlista selvitty – katsaus vuosijuhlalookkiin ja -budjettiin

TLKS juhli tänä viikonloppuna 71. synttärijuhlaansa. Viime vuonna juhlittiin tasavuosia Turun linnassa, mutta tänä vuonna palattiin tutulle ja turvalliselle VPK-talolle, mistä olin todella iloinen, koska VPK-talo on upea! Kirjoitan tulevaisuudessa vielä tarkemmin vuosijuhlien kulusta, koska mistään pienistä ja simppeleistä kemuista ei ole kyse, kuten tästä aiemmasta postauksestani voi jo hiukan perehtyä, mutta fiilistellään kuitenkin hiukan juhlahumuista viikonloppua minun proffislookkini kautta. Näkökulmana tekstissä on proffisten hintalappu, koska hiukan vanhojentanssien tapaan myös vuosijuhlabudjetti voi räjähtää käsiin juhlahumusokeuden iskiessä.

Lue lisää

Vinkit oikiksen pääsykokeeseen

Tänään luvassa omia vinkkejäni oikiksen pääsykokeeseen – joka näköjään häämöttääkin jo reilun kuukauden päässä! Valmennuskurssilaiset ovatkin jo päässeet tekemään harjoituspääsykokeen, ja mielessä alkaa ehkä muotoutua pieni kuva siitä, mitä kokeessa vaaditaan.

En missään tapauksessa osaa antaa vinkkiä siitä, mitä kannattaisi lukea tarkasti ja mitä jättää huomiotta – en ole tutustunut pääsykoemateriaaliin muuten kuin tsekkaamalla kirjojen nimet. Koska sivuja on suhteellisen hillitysti, suosittelen tietysti opettelemaan kaiken niin hyvin kuin vain mahdollista. Myös selkeät kymmenen kohdan listat ovat hyviä tärppejä (ja kaikki muutkin listat – jos kirjassa on listoja, opettele ne kaikki!), koska ne on helppo pisteyttää.

Mitä sitten kannattaa muistaa ihan siellä pääsykoetilanteessa? Seuraavat vinkit olen itse havainnut toimiviksi:

Tsekkaa ennalta käytännön asiat. Niin kuin esimerkiksi se, missä pääsykoepaikka sijaitsee. Jos Turku ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa reitit käydä läpi etukäteen ja ehkä mielellään jopa ottaa paperikartta mukaan. Valitse bussi, jolla ehtii kokeeseen vaikka se olisi puolikin tuntia myöhässä. Kokeeseen on turvallisempi olo mennä, jos ei tarvitse oman osaamisen lisäksi huolehtia vielä kaiken maailman turhista bussiaikatauluista ja muista.

Pysy rauhallisena. Itse en suuremmin halunnut puhella kanssapyrkijöiden kanssa ennen pääsykoetta, enkä varsinkaan kuunnella kenenkään panikointia siitä, miten se ja se sivu jäi lukematta ja miten jotkin asiat taas menivätkään. Paniikkilukeminen ja paniikkitarkistelu eivät toimi minulla – tietysti jos kokee paniikkilukemisen toimivaksi niin siitä vain 😀

Katso kelloa. Mielestäni viiden tunnin pääsykokeessa ei tule kiire. Monet tehtävät ovat kuitenkin monivalintoja tai oikein/väärin-tehtäviä, joihin ei saa kulumaan välttämättä edes puolta tuntia. Silti kannattaa tarkkailla kelloa – esseiden kirjoittamiselle kannattaa varata tarpeeksi aikaa! Nopeimmat tehtävät kannattaa tehdä ensiksi, jotta saa käsityksen siitä, kuinka kauan on aikaa pakertaa esseitä ja pidempiä vastauksia.

Mainitse laki. Usein jo siitä saa puolikkaan tai kokonaisen pisteen, kun muistaa mainita, missä laissa kyseisestä asiasta säädetään. Esimerkkinä oman pääsykokeeni tehtävä lähestymiskiellosta; pisteen sai jo siitä, kun muisti mainita, että aiheesta säädetään laissa lähestymiskiellosta.

Lue kysymykset tarkasti. Surullisia tarinoita kuulee siitä, miten pyrkijät ovat kirjoittaneet hirveän hienot vastaukset ja tajunneet vasta tarkistaessaan, että ovat vastanneet kysymyksen vierestä – tai mikä pahempaa, eivät ole sitä edes tajunneet. Vastaa juuri siihen mitä kysytään! Hankalia ovat varsinkin monivalinnat, joissa kysytään: ”Mikä seuraavista ei pidä paikkaansa?” Vaihtoehdoissa on lueteltu jokin kohta, jota ei saa tehdä. Kaksoisnegaatio hämmentää.

Vastaa vain kirjojen perusteella. Yleissivistyksestä ei saa (toisaalta onneksi, toisaalta valitettavasti) oikiksen pääsykokeissa pisteitä. Pisteet tulevat kirjoissa mainituista asioista. Toisaalta ylimääräisistä asioista ei mielestäni myöskään sakoteta.

Tuleeko miinusta? Joissakin monivalinnoissa vääristä vastauksista saa miinuspisteitä. Tällöin kannattaa harkita, vastaako vain kysymyksiin joiden vastauksista on varma, vai lähteekö lottoamaan.

Tärkeintä: ala luovuta! Ehkä pääsykoetta ensimmäistä kertaa katsoessa tulee olo, ettei osaa kerta kaikkiaan mitään eikä ole lukenutkaan asioista, joista kysytään. Jos olet kuitenkin tehnyt töitä ja lukenut koko kevään (tai no, puolitoista kuukautta), olet kuitenkin välttämättä oppinut jotain. Kannattaa vain ottaa rauhallisesti ja aloittaa helpoimmasta. Monesti vielä kysymyksiin vastatessa ja niitä tarkistaessa tulee mieleen asioita! Missään tapauksessa ei kannata päättää heti kättelyssä että ”yritetään uudestaan ensi vuonna” ja marssia ulos koesalista.

Kesätyökuviot selvillä!

Monella on varmasti tähän aikaan keväästä jo kesätyökuviot selvillä. Itse mietin viimeiseen asti, menenkö kotikunnan hautausmaalle vai Muumimaailmaan – kummassakin on varmasti hyvät ja huonot puolensa, ja niitä joutui kyllä tosissaan pähkäilemään. Lopulta kuitenkin vanha tuttu hautausmaa veti pidemmän korren.

Päätin jo kauan ennen kesätyöhakujen alkua, että en vielä tänä vuonna edes yritä hakea ”oman alan töihin”, sillä ajattelin, ettei isoissa toimistoissa juurikaan pääse tekemään mitään oikeita töitä, eikä siihen vielä ole edes kykyjä. Toimistoapulaiseksi en halunnut. Sitä paitsi juridiikkaan liittyviä töitä pääsee tekemään valmistumisen jälkeen kymmeniä vuosia, joten eiköhän vielä ole ihan sallittua nauttia näistä muista töistä 🙂

Olen ollut samalla hautausmaalla töissä jo neljä kesää, joten se on todellakin ehtinyt tulla tutuksi. Rakastan hautausmaalla työskentelyä, koska se on itsenäistä, terapeuttista ulkotyötä, jota tehdessään saa ajatella omia juttujaan samalla kun haravoi lehtiä tai vaihtaa multia kukkapenkkeihin. Työ on fyysisesti melko raskasta, joten se toimii todella hyvänä vastapainona opiskelulle – opiskelija kun istuu lähes koko ajan paikallaan kirjoja päntätessään. Hautausmaatyössä on mukavaa myös se, että oman työn jälkeä pääsee koko ajan ihastelemaan ja tehty työ todella näkyy; mikään ei ole parempi fiilis kuin lähteä perjantaina työpäivän jälkeen kotiin ja nähdä, että hautausmaa on todella siistissä kunnossa viikonloppua varten.

Toisin kuin voisi kuvitella, hautausmaatyö on omalla tavallaan myös sosiaalista työtä, jopa asiakaspalvelua. Omaisia ja muitakin satunnaisia kävelijöitä käy hautausmaalla yllättävän paljon, varsinkin juhlapyhien, kuten juhannuksen, lähestyessä. Pienellä paikkakunnalla kun ollaan, niin melkein kaikki tuntevat toisensa ja vieraiden kanssa pääsee usein juttelemaan töiden ohessa. Välillä pääsee myös neuvomaan, mistä mitkäkin työvälineet löytyvät ja mitä kukkia millekin paikalle kannattaisi laittaa.

Oma lempparihommani hautausmaalla on ehdottomasti uusien kukkien istuttaminen alkukesästä. On ihanaa kun uusia kukkeja saapuu rekkalasteittain, ja pääsee suunnittelemaan, minne mitäkin kukkia laitetaan. Tämä aika on myös kiireisintä aikaa hautausmaalla, ja nautin siitä, kun töitä on paljon! Voin kyllä suositella hautausmaatyötä ihan kaikille 🙂

Päätös tehdä töitä kotikunnassa tarkoittaa myös sitä, että tulen viettämään suurimman osan ajastani kotikotona Nummi-Pusulassa. Minusta on mukavaa, että pääsen näkemään enemmän perhettä ja isovanhempia – välillä voi sitten lähteä viikonlopuksi Turkuun omaan rauhaan.

Odotan kesää jo todella paljon! Myös kesätöiden alkamista, mutta ennen kaikkea aurinkoa ja lämpöä! Toivottavasti tästä tulisi säiden osalta vähän parempi kesä kuin edellisestä… 😀

Vinkit Turun politiikan tutkimuksen pääsykokeisiin

Melko tarkalleen vuosi sitten totesin, että yhteishaku olisi vielä käynnissä, ja ehtisin edelleen hakea. Koska ajatus oli muhinut päässäni jo koko fuksivuoteni ajan, päätin tarttua tilaisuuteen, kun se vielä oli mahdollista – sen sijaan, että jäisin jossittelemaan ja jahkailemaan enää yhtään pidemmäksi aikaa. Niinpä kaivoin poikaystävän vanhat pääsykoekirjat kirjahyllystä ja aloin lueskella niitä nähdäkseni, oliko niissä edes mitään, mikä kiinnostaisi minua. Sitten päädyin laittamaan yhteishaunkin vetämään, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja sitten luinkin pääsykokeisiin ihan tosissani, koska puolilla valoilla pänttääminen olisi ollut vain ajanhukkaa.

Ja tässä sitä nyt ollaan oltu melkein vuosi politiikan opiskelijana! Tähän postaukseen yritin koota omia ajatuksiani ja vinkkejäni Turun poliittisen historian ja valtio-opin pääsykokeisiin liittyen. 

Lue lisää

Korkeakoulujen yhteishaun viime hetket ovat käsillä!

Haku Suomen korkeakouluihin tapahtuu nykyään yliopistoille ja ammattikorkeille yhteisen Opintopolku-yhteishaun kautta, ja tuo yhteishaku on auki aivan viimeisiä päiviä. Nettihakemuslomakkeen tulee olla palautettuna 5.4.2017 kello 15 eli huomenna iltapäiväkolmeen mennessä. Nyt on siis käsillä viimeiset hetket seuraavan puoleen vuoteen tai jopa vuoteen hakea unelmien koulupaikkaa!

Lue lisää

Vaihtelua opiskeluputkeen

Turkuun on saapunut kevät! Sen on huomannut muualtakin kuin ilmatieteen laitoksen sivuilta: pisamista poskipäillä, siitepölyn turvottamista aamusilmistä, avoimen ikkunan kautta sisään majoittuneesta hämähäkkipopulaatiosta, leskenlehdistä yliopiston pientareilla ja tästä hassusta kevätfiiliksestä, joka saa mut aina valtaansa keväisin. Kun kaverit muualta Suomesta laittavat kuvia lumikinoksista ja vasta paljastuneista asfalttiteistä, on täällä nautittu kuivista kaduista ja tennarikeleistä jo monta viikkoa. Oon huomannut, että Turun sää tuntuu Helsinkiinkin verrattuna aina piirun verran aurinkoisemmalta ja lämpimämmältä, tai sitten se johtuu vain omasta turkulaistumisestani.

Tältä näytti Turku vuosi sitten, ja aika samoissa kevättunnelmissa ollaan nytkin! 

Mitä pidemmälle kevät on kulunut, sitä enemmän olen yhtäkkiä saanut tyhjää aikaa. Kun on koko vuoden juossut tukka suorana luennolta toiselle ja raapustanut kaikenlaisia kouluhommia iltaa myöten, tuntuu todella hassulta, että nyt ei ole enää kuin pari hassua kielten kurssia ja matikkaa, joka sekin sujuu yllättävän kivasti. Taloustieteestä rykäisin maaliskuun aikana 20 opintopistettä, joten senkään suhteen ei tarvitse huolehtia – loput pakolliset kurssit ovat edessä vasta ensi syksyn puolella. Viime vuonnakin näihin aikoihin oli samanlainen tyhjyyden tunne, jonka päätin sitten korvata lukemalla uusiin pääsykokeisiin.

Tänä vuonna en sentään ajatellut laittaa uutta yhteishakua vetämään, mutta muuta ohjelmaa kyllä on. Ensi viikolla olen nimittäin töissä Hulluilla Päivillä! En ole pahemmin työskennellyt Turussa opiskeluaikanani – muutamaa lastenvahti- ja valokuvauskeikkaa lukuun ottamatta – joten on kiva päästä pitkästä aikaa kassapöydän toiselle puolelle, vaikkakin sitten vain muutamaksi päiväksi. Kesätöiden osalta tilanne on edelleen auki, mutta jaksan silti uskoa, että jotain hommia järjestyy silloinkin, kunhan jaksan olla aktiivinen enkä heitä pyyhettä kehään jo tässä vaiheessa.

Lisääntyneen vapaa-ajan myötä olen innostunut lukemisesta – saa nähdä, miten monta näistä loppujen lopuksi päättyy luetuiksi asti 😀 Päällimmäiselle kirjalle ainakin lähtee lämpimät suositukseni!

Vaikka omat opintoni alkavat tämän kevään osalta olla jo loppusuoralla, on pääsykokeisiin lukijoilla kovin osuus vasta edessä päin – ja itse vasta aloittelin lukemista näihin aikoihin viime ja toissa vuonna. Tsempit siis kaikille teille, joilla pääsykoeprosessi on vielä edessä päin! Vaikka voikin tuntua tuskalliselta seurata kevättä lähinnä kirjaston ikkunan takaa, palkitaan vaivannäkö toivottavasti kesällä. Se tunne, kun avaa Opintopolun ja näkee siellä sanan HYVÄKSYTTY, on nimittäin aika uskomaton!

 

Top 8 opiskelijaelämäkokemukset

Kevään saapuessa Turkuun ja katuhiekkojen jo pöllytessä harja-autojen mukana talviteloille, on mahtava aika käydä läpi opiskelijaelämän huippukokemuksia. Tässä postauksessa minun top 8 opiskelijakokemukseni satunnaisessa järjetyksessä, olkaa hyvät!

Lue lisää

Tästä se alkaa!

Terveisiä Teutorin kirjastosta yleisen oikeustieteen kirjojen ääreltä (oikeusfilosofia on ihanaa, ehdottomasti lempparijuttuni oikiksessa tähän mennessä!). Ja tietysti tsemppiä kaikille, jotka ovat tänään saaneet käsiinsä tämän kevään pääsykoekirjat! Ajattelin tulla jakamaan vähän mielipiteitäni noista kirjoista, oli kiinnostavaa nähdä mitä oikkarikokelaat saavat tänä keväänä lukea.

Tarjolla on vahingonkorvaus- ja sopimusoikeutta, siviiliprosessia sekä panttioikeutta. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli kirjojen todella maltillinen sivumäärä. Eihän luettavaa ole yhteensä kuin kolme- ja puolisataa sivua! Kuulostaa tosi vähältä, kun muistaa että minun keväänäni jo pelkässä Baselissa oli 300 sivua. Toisaalta, nyt on vähemmän aikaa lukea eikä kirjojen sivumäärä välttämättä kerro mitään niiden vaikeudesta.

Luulen, että panttioikeus tulee olemaan yksi haastavimmista kirjoista. Mitään noista aiheista en ole vielä päässyt kunnolla opiskelemaan, vaikkakin panttioikeutta sivuttiin esineoikeuden kurssilla. Luulen, että jos itse olisin nyt hakemassa, tykästyisin eniten tuohon siviiliprosessia käsittelevään kirjaan. Aikoinani nimittäin rakastin prosessioikeuden perusteet -pääsykoekirjaa! Vahingonkorvaus- ja sopimusoikeus on varmaan myös aika mielenkiintoista ja luultavasti suhteellisen selkeää.

Kaiken kaikkiaan minusta näyttää siltä, että jälleen on valintakoekirjoiksi valittu hyvät ja selkeät kirjat. Ehkä Baselin ja englanninkielisen internet-kirjan jälkeen on ymmärretty, että kannattaa pysyä kohtuudessa 😀

Tästä se sitten alkaa, tämän kevään luku-urakka. Hirmuisen paljon tsemppiä kaikille kirjojen parissa painiskeleville! Lupaan heitellä tänne vielä pääsykoevinkkejä ja motivaatiomateriaalia kevään aikana (ja tietysti kysellä saa aina, pääsykokeista tai mistä ikinä haluaakaan, minusta on vain hauskaa vastailla jos vain suinkin osaan!) Mutta näin alkajaisiksi, luottakaa itseenne ja olkaa valmiit tekemään paljon töitä. Jokaisella on mahdollisuus saavuttaa unelmien opiskelupaikka, kun vain jaksaa painaa tämän kevään ihan täysillä! <3

Näin teet monipuoliset muistiinpanot!

Olen pääsykoevinkeissäni korostanut muistiinpanojen tärkeyttä, ja ne ovatkin minulle toistaiseksi paras oppimisen muoto. Muistiinpanoja kirjoittaessaan alkuperäisteksti tulee luettua moneen kertaan läpi, ja tärkeimpiä pointteja etsiessä tietoa tulee myös prosessoitua paremmin kuin pelkästään lukiessa. Lisäksi niiden tekeminen auttaa hahmottamaan myös tekstin rakennetta.

Mutta miten laajoja muistiinpanojen sitten pitäisi olla?

Lue lisää

Opiskelija-asuminen Turussa järjestyy mainiosti

Saatan olla osittain huono ihminen kommentoimaan opiskelija-asumista Turussa, koska muuttamalla täysin uuteen kaupunkiin 450 kilometrin päästä, pääsee melko lailla samantien asuntojonojen kärkeen. Tässä postauksessa kerron joka tapauksessa meidän kokemuksistamme opiskelija-asumisesta Turussa sekä hiukan yleisestä asuntotilanteesta Turun seudulla perustuen lähipiirin havainnointiin.

Lue lisää

Mitä on politiikan tutkimus?

Olen täällä blogissa keskittynyt enimmäkseen kauppatieteisiin, joten tämän postauksen päätin omistaa kokonaan politiikan tutkimukselle! Tällä kertaa kerron, mitä politiikan tutkimus Turun yliopistossa tarkoittaa ja millaista sen opiskelu oikein on. 

Lue lisää

Motivaatiosoittolista 2015

Musiikki on minulle tärkeää, ja melkein kaikista biiseistä jotka olen kuullut, tuleekin jokin muisto mieleen – monista biiseistä jopa lukuisia muistoja. Pääsykoekeväänäni kokosin listan voimakappaleista, jotka saivat minut uskomaan itseeni ja sisäänpääsyyni, ja tuota listaa tulikin kuunneltua kevään aikana niin paljon, että kevään jälkeen en enää kestänyt kyseisiä kappaleita – nyt tosin, pienen tauon jälkeen, niitä kuuntelee taas mielellään!

Motivaatiosoittolistani näytti tältä:

Anika Noni Rose – Almost there (tunnettu Prinsessasta ja sammakosta!)

Cheek – Jippikayjei (olin ova Cheek-fani noihin aikoihin)

Mika – Relax, take it easy

Aste – Himalaja (kai se pääsykoe sitten oli minulle eräänlainen Himalaja, ja sinne oli kiivettävä! :D)

PistePiste – Hetken maailma on tässä (tämä biisi rauhoitti silloin, kun ei jaksanut enää lukea)

Conchita Wurst – Rise like a phoenix (ensin vihasin tätä, mutta sitten opin rakastamaan – onhan tämä nyt ihan älyttömän voimaannuttava kappale! Anteeksi vaan kaikille senaikaisille naapureille siitä, että hoilasin tätä usein täysin palkein keskellä päivää!)

Elastinen – Eteen ja ylös

Robin, Elastinen – Kipinän hetki

Jeremy Irons – Be prepared (tämä taas Leijonakuninkaasta)

Elton John – I just can’t wait to be king (Leijonakuninkaasta tämäkin. En tosin tiedä mitä yhteistä kuninkuudella ja oikikseen pääsemisellä on…)

Il volo – Grande Amore (Ei varsinaisesti sisällä mitään ”you can do it” -sanomaa, mutta sattui olemaan euroviisuissa tuona keväänä, ja rakastuin tähän aivan täysin! Edelleen yksi ihanimpia kappaleita ikinä! <3)

Toivottavasti listasta löytyy kivoja motivaatiokappaleita myös teille, jotka tänä vuonna kamppailette pääsykokeiden kanssa! Vai onko teillä kenties jo omat motivaatiolistat valmiina? Olisi hauska kuulla, mitä kappaleita te kuuntelette, kun tarvitsette lisää puhtia ja motivaatiota!

Totuus pääsykoekevääni aikataulusta

Selasin vanhaa päiväkirjaani, ja löysin sieltä yllättäen pääsykoekevääni aikataulut, jotka luulin jo hävittäneeni. Tästä innostuneena paljastan teille, mitä minä oikeasti puuhailin tuona keväänä, ja miten paljon kirjoja tuli todella luettua… Olin tehnyt jokaiselle viikolla A4-kokoisen aikataulun, jossa oli yksi osio päivän aikana tehtäville asioille ja toinen osio ajatuksille ja oivalluksille, joita päivän aikana oli tullut mieleen.

Viikko 14

Kirjat ilmestyivät maanantaina, ja kävin hakemassa ne Turusta. Viikon aikana luin kaikki kirjat ensimmäisen kerran läpi (muistan edelleen, etten ymmärtänyt niistä juurikaan mitään ensimmäisellä kerralla, varsinkaan Baselista!), ja sunnuntaina muutin Turkuun valmennuskurssin ajaksi. Jo ensimmäisellä viikolla aikataulusta näkyy, että asetin itselleni pieniä välitavoitteita ja palkitsin itseni ne saavutettuani: lauantain kohdalla lukee, että saan pitää vapaaillan, jos olen lukenut tietyn määrän siihen mennessä!

Viikko 15

Maanantaina alkoi valmennuskurssi materiaalien jaolla ja luku- ja vastaustekniikalla. Aloitin myös kirjojen tarkemman opiskelun. Muistiinpanokentässä olen pohtinut, olisiko opitun kertaus tehokkaampaa aamulla vai illalla. Viikko kului melko kiireisissä tunnelmissa valmennuskurssin ja oman opiskelun merkeissä. Olen merkinnyt tämän viikon lukumäärät ylös: maanantaina ja keskiviikosta perjantaihin olen opiskellut päivässä 10,5 tuntia, tiistaina 7,5, lauantaina 4 ja sunnuntaina 2 (noihin tosin sisältyy valmennuskurssi, jota oli joka päivä viitisen tuntia).

Viikko 16

Tällä viikolla olen lukenut hieman vähemmän, koska valmennuskurssia on ollut vain pari tuntia päivässä. Maanantain ja tiistain lukumäärät olivat 8,5 tuntia ja keskiviikon 6. Keskiviikon muistiinpano-osiossa lukee: ”Tänään oli ihan supertehoton lukupäivä. Mut niitä tulee ja sit on vaan osattava nousta seuraavana päivänä!”. Tostain jälkeen lukumääriä ei ole enää merkitty, ja olen kirjoittanut: ”Lakkaa tuijottamasta tuntimääriä. Älä merkkaa niitä ylös. Se riittää, kun tietää suunnilleen, paljonko on tullut luetuksi. Se ei oo se määrä, vaan se laatu!” Tuo on mielestäni tärkeää – jos huomaat, että jokin juttu ei toimi, kannattaa heti päästä siitä eroon eikä yrittää väkisin tehdä jotakin mikä ei toimi 🙂 Tuona viikonloppuna oli ensimmäinen harjoituspääsykoe, ja olen antanut itselleni luvan katsoa sunnuntaina vaalivalvojaisia, jos vain Basel on kokonaan luettu.

Viikko 17

Tällä viikolla olen käynyt kirjat läpi alleviivaten. Iltaisin on ollut valmennuskurssin luentoja. Olen vakiinnuttanut aikatauluuni, että kertaan aamulla aina tunnin asioita, jotka olen opiskellut edellisenä päivänä. Muistan, että oli jollain tavalla helpompi asettua aamulla kirjojen ääreen, kun ensin edessä oli jotakin tuttua ja sitten vasta piti alkaa päntätä jotakin uutta. Perjantaina muistiinpano-osiossa: ”Hermoromahdus numero 1.”

Viikko 18

Maanantai alkoi harjoituspääsykokeella. Illalla olen palkinnut itseni menemällä kaverin kanssa leffaan. Vappuna en ole pitänyt kokonaisia vapaapäiviä, mutta aattona olen sulkenut kirjat klo 18 ja suunnannut vapputansseihin. Seuraavana aamuna aikataulussa lukee ”saa herätä milloin haluaa”, ja ohjelmassa oli vain 3 tuntia kertausta.

Viikko 19

Tällä viikolla olen pyhittänyt aamut lukemiselle ja iltapäivällä kerrannut kaiken lukemani – ja tämän jälkeen suunnannut valmennuskurssille. Epäilen, että tämänkin viikon lukumäärät huitelivat siellä jossain kymmenen tunnin paremmalla puolella. Tämän viikon muistiinpanoista huomaa, että olen ollut jo melko peloissani ajan riittämisestä ja tulevasta pääsykokeesta: ”Älä panikoi ajan riittämistä. Sun on vaan tehtävä parhaasi ja luettava niin paljon kuin ehdit. Sen on riitettävä.” ”Hermoromahdus numero 4… Mutta tämän jälkeen oon ainakin entistä varmempi siitä, että mun on taisteltava! I can do it!”

Viikko 20

Tällä viikolla olen lukenut melko paljon – 9:00 olen mennyt kirjastolle ja 20:00 palannut kotiin. Siinä välissä olen käynyt myös valmennuskurssitunneilla. Viikonlopun aikataulu on melko yksinkertainen: ”8:00 aloita –> 21:00 lopeta”. Muistan, että tuona viikonloppuna palasin Turusta takaisin kotiin, sulkeuduin ullakkohuoneeseen lukemaan ja ilmoitin kaikille, että tulen sieltä vain syömään ja nukkumaan alakertaan, eikä minua saa häiritä 😀

Viikko 21

Tämä oli viimeinen viikko ennen pääsykokeita. Aloitin suurin piirtein 6:30 ja laitoin kirjat pois yhdeksän aikoihin. Tein myös harjoitustehtäviä – sekä valmennuskurssilta saatuja että itse tekemiäni. Viikon aikana päivät olivat seuraavanlaisia:
6:30-9:00 lue tiivistelmiä

9:00-9:30 aamupalaa

9:30-12:00 lue muistiinpanot/sisällysluettelot

12:00-12:30 lounasta

12:30-15:00 tehtäviä/muistilappuja

15:00-16:00 välipalaa ja ulkoilua

16:00-18:00 lue: peittotekniikka/muistilaput/sisällysluettelo

18:00-18:30 päivällistä

18:30-21:00 tehtäviä

21:00-22:00 rentoudu

22:00 nukkumaan!

Tuosta huomaa, että viimeisellä viikolla aloin olla jo aika loppu – lukeminen piti jaksottaa pieniin pätkiin, joiden aikana tein erilaisia juttuja. En olisi varmastikaan jaksanut lukea pelkkiä muistiinpanoja koko päivää, mutta vaihtelu virkisti ja sain rutistettua nuo päivät loppuun. Lauantai-iltana katsoin euroviisujen finaalin ja sunnuntaina minun piti vielä lukea iltakuuteen asti, mutta muistan saaneeni lopullisen hermoromahduksen jo ennen kuutta ja sen jälkeen en pystynyt enää lukemaan. Maanantaina sitten pääsykokeeseen ja sain jättää koko urakan taakseni 🙂

Tällainen oli tosiaan minun aikatauluni pääsykoekeväänä. Suosittelen ehdottomasti jonkinlaisen aikataulun tekemistä, koska se auttaa hahmottamaan, miten paljon luettavaa on ja missä ajassa mitäkin pystyy tekemään! Mitään tiukkaa aikataulua ei tarvitse tehdä, jollei sellainen omalle luonteelle sovi, mutta hiukan on ehkä hyvä suunnitella, mitä lukee milloinkin, ja onko esimerkiksi päiviä, jolloin ei pysty lukemaan ollenkaan. Haluan korostaa myös sitä, että kaikilla on ihan erilaiset oppimistyylit ja kaikki oppivat eri tavalla – minä luin aika paljon, ehkä jopa hieman liikaa, mutta vähemmälläkin määrällä on oikikseen päästy ja varmasti myös jatkossakin päästään! 🙂 Myös motivaatiota kannattaa pitää yllä – saattaa tuntua hölmöltä kirjoitella itselleen päiväkirjaan ”I can do it”, mutta ainakin minulle siitä oli oikeasti apua!

Unelmien ala ei välttämättä ole unelmaa ensisekunneista alkaen

Tämä postaus on henkilökohtaisin ja tärkein tekstini tähän mennessä. Minun on pitänyt kirjoittaa se jo kauan, mutta teeman surumielisyyden vuoksi en ole kyennyt kirjoittamaan ollessani liian iloinen ja onnellinen. Tänään tentti- ja syväriahdistuksen ja Jarkon Kuopio-lomallelähdön aikaansaamissa tunnetiloissa koen viimein olevani kypsä kirjoittamaan.

Tämä teksti kertoo siitä, kun monen vuoden työn vaatinut unelmien koulutusala, saakin opintojen alettua olon vain paskaksi.

Lue lisää

KV-viikko, vujut, sillis… ja olen yhä hengissä!

Heipä hei vain. Nyt on takana tosiaan elämäni ensimmäinen kansainvälisyysviikko, nimittäin Lexin KV-viikko 2017, teemanaan vakuutusoikeus. Täytyy sanoa, että tämä ensimmäinen viikkoni taitaa jäädä myös viimeisekseni, sillä ihan se ei ollut minun juttuni. Hauskaa ohjelmaa oli kyllä paljon, mutta silti hieman liikaa oli panostettu bileisiin, kun taas asiaohjelma jäi vähemmälle. Itse olisin kaivannut hieman enemmän tuota asiaohjelmaa ja luentoja. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan mukava, vaikkakin rankka, viikko: ohjelmaan kuului muunmuassa mökkireissu Naantaliin, rentoutumista Caribiassa, lasersotaa (maailman hauskinta, kannattaa ehdottomasti vierailla keskustassa Eerikinkadun megazonessa!), minigolfausta ja uusiin ihmisiin tutustumista. Meillä majoittui myös kaksi opiskelijaa, toinen Vaasasta ja toinen Uppsalasta.

Kaikkein hienoimpana kokemuksena tästä viikosta jäi kuitenkin mieleen Lexin 56-vuotisvuosijuhlat. En ole koskaan aiemmin ollut vuosijuhlissa, enkä oikeastaan missään muissakaan noin hienoissa juhlissa, joten olin kyllä odottanut tätä perjantaita pitkään. Lippuja jonotin alkukeväästä Kirkkotiellä lähes vuorokauden, sillä halusin ehdottomasti varmistaa paikkani vujuilla jo heti ensimmäisenä opiskeluvuonna.

Vuosijuhlat pidettiin VPK-talolla. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, vaikka paikka sinänsä oli tuttu sillä tiedän, että siellä on järjestetty paljon lavatansseja. Monta kertaa minun on pitänyt sinne myös tanssimaan lähteä, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi – tästä eteenpäin minua ei tarvitsisi sinne kahta kertaa tanssimaan houkutella, koska paikka oli aivan upea! Juhlasali oli todella mahtava ilmestys romanttisine pylväineen ja säihkyvine kattokruunuineen. Meille fukseille oli varattu pöydät ylhäältä parvelta, joten pääsimme ihastelemaan loistokkuutta oikein paraatipaikalta.

Myös vuosijuhlien tarjoilut tekivät vaikutuksen. Olin valinnut lihamenun, enkä joutunut todellakaan katumaan valintaani – varsinkin alkuruokana ollut savupororulla teki vaikutuksen. Jälkiruokana oli aivan ihanaa valkosuklaajuustokakkua, jota olisi tosin saanut olla tarjolla kolme kertaa isompi pala… Myös juomapuoli oli varsin erinomainen eri asianajotoimistojen tarjoamia viinejä myöten.

Pöytäseurueeseeni kuuluivat kaksi parasta opiskelukaveriani sekä toisen heistä seuralainen, joten illallinen kului mukavan rupattelun ja ohjelmanumeroiden seuraamisen merkeissä. Myös sitsilauluja laulettiin! Illan kruunasivat (aivan liian lyhyet) tanssit, ja sitten olikin aika siirtyä Börssiin jatkoille. Jatkojen jatkoja juhlittiin Kirkkotiellä, ja täytyy myöntää että jalkani tamppasivat tanssilattiaa melkein aamukuuteen asti – kännykän terveyslaskurin mukaan melkein 20 kilometrin verran!

Seuraavana aamuna lähdettiin sitten viettämään sillistä Salon peltomaisemiin. Paikka oli todella hyvin valittu ja sääkin suosi, ja oli mahtavaa päästä nauttimaan sillispöydän herkuista kauniiseen auringonpaisteeseen ja tapaamaan niitäkin kavereita, joiden kanssa ei vujuilla ehtinyt vaihtaa kuulumisia. Muutaman tunnin jälkeen olin tosin jo saanut juhlatunnelmasta tarpeekseni ja olin aivan valmis takaisin kotimatkalle. Tuntui ihanalta päästä päivän jälkeen nukkumaan, varsinkin kun tiesi, ettei seuraavana päivänä tarvitse tehdä kerta kaikkiaan mitään.

Ja nyt tuntuu vieläkin ihanammalta, kun tietää että huomenna jatkuu taas normaali elämä ja ennen kaikkea pääsee taas vihdoinkin opiskelemaan! <3

Jokiranta kuvina

Heips! Minulla alkaa tänään Lexin kv-viikko, joten luvassa on varmasti paljon hauskaa ohjelmaa ja menoa ja meininkiä aamusta iltaan! Viikko huipentuu perjantaina vuosijuhliin, jotka ovat opiskelijaelämäni ensimmäiset 🙂 Jännää! Raportoin varmasti kv-viikosta ja vujuista loppuviikosta, mutta sitä ennen saatte nauttia viikonloppuisen valokuvausretken (joka oli puhelimeni mukaan 12 kilometrin pituinen!) kuvasaldosta – tältä näyttää ihana Turun jokiranta näin keväisin, yo-kylästä aina linnalle asti!

Kansanopiston kautta yliopistoon

Kuten olen jo aiemmin maininnut, vietin toisen välivuoteni kansanopistossa, tarkemmin sanoen Työväen Akatemialla Kauniaisissa. Ensimmäinen lukionjälkeinen vuoteni oli kulunut töissä, matkustellen ja au pairina, joten toisen vapaan syksyn koittaessa aloin kaivata seikkailujen sijaan pysyvyyttä elämääni. Yliopiston pääsykokeisiin lukeminen ei ollut onnistunut täysipäiväisenä au pairina, enkä ollut oikeastaan enää varma siitä, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta siitä huolimatta kaipasin takaisin koulun penkille. Suomeen palattuani aloin tutkimaan erilaisia mahdollisuuksia viettää vuosi kansanopistossa, ja pian olinkin vakuuttunut tuon vaihtoehdon järkevyydestä. Lopulta valitsin Työväen Akatemian sen sijainnin ja hinnan vuoksi, ja elokuun lopulla hyppäsin tuntemattomaan ja muutin Mäntyharjun yksiöstäni Kauniaisissa sijaitsevalle kampukselle.

Nyt pari vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että kansanopisto on paras tapa viettää välivuotta, mikäli unelmien opiskelupaikka on edelleen vasta haaveissa, mutta opiskelu jaksaa innostaa. Mikä kansanopistosta sitten tekee niin hyvän vaihtoehdon? Sen kerron tässä postauksessa!  

Lue lisää